Keskeytys 2kk sitten, nyt vauvakuume...
Keskeytin raskauden pari kuukautta sitten...siihen johtivat moninaiset parisuhteeseen liittyvät syyt. Olin kuvitellut, että meille tulee ero erinäisten syiden takia, ja olin jotenkin -ehkä raskauden hormonimyrskyjen takia- masentunut, enkä nähnyt muuta mahdollisuutta kuin keskeytyksen. Olisin toivonut enemmän tukea esim. terveydenhoitajalta tilanteessa.
Nyt kuitenkin olemme miehen kanssa molemmat sitä mieltä, että todellakin haluamme lapsen. Olemme vahvempia kuin koskaan ennen. Olemme tämän kahden kuukauden aikana käyneet paljon asioita läpi, ja molemmat haluaisimme lapsen.
Olen päätynyt ajattelemaan keskeytyksestä niin, että jostain syystä sen lapsen ei vain pitänyt syntyä meille :(. Rukoilin, ja kaikki vain näytti osoittavan abortin suuntaan. Olen sujut abortin kanssa, uskon siihen, että kaikki tapahtuu jostain syystä.
Onko kukaan aloittanut yritystä vain muutama kuukausi keskeytyksen jälkeen?
Kommentit (25)
Mullakin tulee väistämättä sellainen ajatus mieleen, että olette aikamoisia tuuliviirejä.
Täällä on kyllä niin ymmärtämättömiä ja epäempaattisia ihmisiä. Ei tarvitse vastata mitään, jos omakohtaista kokemusta asiata ei ole. Ilmeisesti elämänkokemusta ei ole vielä kertynyt sen vertaa, että ymmärtäisi, ettei kaikki ole aina niin mustavalkoista.
Uskon kuitenkin, että olemassa todella on suurempi voima, joka ohjaa meidän elämäämme, ja tiettyjen asioiden on määrä mennä tietyllä tavalla. Huomaan sen siitäkin, että minulla on rauha tämän asian kanssa. Ei painajaisunia, ei ahdistusta...tietenkin olin heti keskeytyksen jälkeen jonkin aikaa pohjattoman surullinen, kaipaus oli valtava...ja kaipaus ei ikinä mene pois, ja vauva tulee aina olemaan mielessäni. Mutta jostain syystä tämän asian piti mennä näin.
Ap
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 16:51"]
Täällä on kyllä niin ymmärtämättömiä ja epäempaattisia ihmisiä. Ei tarvitse vastata mitään, jos omakohtaista kokemusta asiata ei ole. Ilmeisesti elämänkokemusta ei ole vielä kertynyt sen vertaa, että ymmärtäisi, ettei kaikki ole aina niin mustavalkoista.
Uskon kuitenkin, että olemassa todella on suurempi voima, joka ohjaa meidän elämäämme, ja tiettyjen asioiden on määrä mennä tietyllä tavalla. Huomaan sen siitäkin, että minulla on rauha tämän asian kanssa. Ei painajaisunia, ei ahdistusta...tietenkin olin heti keskeytyksen jälkeen jonkin aikaa pohjattoman surullinen, kaipaus oli valtava...ja kaipaus ei ikinä mene pois, ja vauva tulee aina olemaan mielessäni. Mutta jostain syystä tämän asian piti mennä näin.
Ap
[/quote]Se "suurempi voimahan" jo ohjasi sinut raskaaksi! Äly hoi!
Raskauden keskeytyminen tai keskeyttäminen voi herättää vauvakuumeen. Tästä on ihan tutkimustietoa olemassa.
Olkaa kilttejä, älkää hankkiko lapsia ollenkaan! Ei vaikuta kovin täyspäisen ihmisen kirjoitukselta.
Mitä jos sitten kun lapsi syntyy ja sairastuukin ja sulle tulee enneunia ja voimakas intuitio että tämän lapsen aika ei ollutkaan tulla tähän maailmaan? Uhmaatko kohtaloa ja suurempaa voimaa viemällä lapsen lääkäriin vai annatko senkin kuolla, koska koet että niin oli tarkoitettu, jos sulla vaikka silloinkin sattuu olemaan vähän huono parisuhdetilanne?
No ette todellakaan ala nyt mitään lasta yrittämään! Kohta taas sama tilanne kuin edellisen raskauden aikana ja noidankehä on valmis...
Just teikäläisten takia ihmiset ei saa sterilisaatiota mitenkään helposti vaikka lainsäätäjän 30v ikärajakin täyttyisi.
Epävakaa ihminen ei yleensä.huomaa omaa tilaansa itse.Joulukuussa vahva suhde ja tammikuussa taas kriisi. Älä lisäänny, kiitos.
Mites ap, mikä oli sun ja miehesi osuus tässä abortissa? Koska nyt syyttelet terkkaria siitä, että et saanut häneltä sellaista ohjausta, kuin näin jälkeenpäin ajatellen olisit halunnut, ja muutenkin olet sitä mieltä, että kaikesta on vastuussa jokin suurempi voima. Se kuulostaa siltä, että olet keskellä kriisiä, jota et osaa käsitellä, ja yrität paikata sitä uudella vauvalla. Aikuisena ihmisenä sun pitää osata ajatella myös loogisesti ja kriittisesti, ja se puoli näyttää olevan nyt vähän heikoilla kantimilla. Minua ainakin häiritsee kova vakuuttelusi siitä, että et tunne syyllisyyttä, et tunne minkäänlaista vihaa miestäsi kohtaan jne. Vaikka ne olisivat tuossa tilanteessa aivan hyväksyttäviä ja normaaleja tunteita.
Sinuna käsitteleisin sekä abortin, että parisuhteen ongelmat ensin ihan ammattilaisen kanssa. Esimerkiksi ne teidän suhteenne ongelmat, joiden vuoksi olitte jo eroamassa, eivät mitenkään ole voineet selvitä näin lyhyessä ajassa.
Virallinen vastaukseni on,että käy juttelemassa psykologin kanssa...jos aiemmin olit niin umpikujassa,et abortti oli ainut vaihtoehto selviytyä, niin kyl kannattais funtsia koko vuosi ennen kun laitatte seuraavan raskauden alulle ettette sitten syytä myöhemmin lasta jos huomaattekin että ette te sitä nyt niin kovasti sitten halunneetkaan.
...henkilökohtaisesti olen sitä mieltä,että toivottavasti kohtalosi on,ettet enään tule raskaaksi koska teit abortin...tai että se kestäisi vähintään viisi vuotta ja tuntisit sinä aikana surua,tuskaa,tyhjyyttä,vihaa,kateutta,riittämättömyyttä,epätoivoa ja koko sen ikävän tunneskaalan minkä oikeasti lapsettomuus tai lapsen menetys aiheuttaa..ei kukaan voi olla noinvaan sujut abortin kanssa?
Kaksi kuukautta on todella lyhyt aika. Miten olet voinut tehdä abortin, ja sitten 2 kuukauden jälkeen tunteakin haluavasi tulla uudestaan raskaaksi? Tuossa ajassa ei kyllä eron partaalla oleva suhde muutu yhtäkkiä niin täydelliseksi.
Ei sinulla ole mikään kiire sen vauvakuumeen kanssa. Voit ihan hyvin käydä asiaa läpi vielä vaikka vuoden tai kaksi. Sitten on uuden vauvan aika mikäli tilanne pysyy tasaisena. Olen sitä mieltä, että suuria asioita pitää miettiä vähintään vuoden kierto. Mikäli edelleen tuntuu samalta niin sitten täysillä yrittämään. Näin olen toimien minulla on 2 korkeakoulututkintoa, 2 lasta ja vakaa parisuhde. Suuria asioita kannattaa miettiä ja vauvakuumetta voi aivan hyvin potea ilman vauvan hankkimistakin. Voi esim. pyytää lähimmäisen vauvaa hoitoon niin, että ystävä pääsee muutamaksi tunniksi jouluvalmisteluja tekemään. Elämä ei parane hätäilyllä vaan pitkäjänteisellä miettimisellä ja suunnittelulla.
Odota nyt ainakin puoli vuotta ja hoitakaa suhteenne kuntoon.
Odota nyt ainakin puoli vuotta ja hoitakaa suhteenne kuntoon.
En jaksa leppoisana sunnuntai-iltana ärsyyntyä näin selkeästä provosta.
Hei ap! Tiedäb mistä puhut. Tiedäb myös millaisen paskamyrskyn tämä kommenttini saa aikaa. Mutta ei se haittaa, en tule tänne lukemaan haukkumisia ja murhaajaksi kutsumisia. Pääasia, että sinä ap näet tämän ja tiedät, että joku ymmärtää ajatuksiasi!
Minä tulin raskaaksi ehkäisyrenkaasta huolimatta. Parisuhde oli parin kk vanha. Ensimmäinen reakti pli paniikki. Mulla koulut kesken, mies juuri perustanut yrityksen. Emme kumpikaan halunneet lapsia pilaamaan kuvioitamme. Menin raskauden keskeytykseen.
Tästä parin kk päästä huomasimme, että kokemus oli lähetänyt parisuhdettamme. Tuntui äärettömän hyvälle tietää, että vieressä on joku joka tuki vaikeassa tilanteessa. Niin paljon olin kuulut toisenlaisista miehistä, jotka pakenivat vastuuta. Mieskin selvästi katui päätöstään, eikä aikaakaan kun kävimme keskistelun, jossa päätimme yrittää lasta. Lapsi syntyi joulukuuss 2011, abortin olin tehnyt keväällä 2010.
Aluksi pelkäsin neuvolan ja muun henkilökunnan reaktiota. Ei abprtista sen kummemmin onneksi jauhettu. Kysytyiin aiempia raskauksia, ja kerroin keskeytyksestä. Merkattiin korttiin ja siinä se. Ikinä kukaan ei ole missään epäillyt kykyäni ja haluani äidiksi.
Lasta rakastan enemmän kuin mitään. Välillä aborti kaihertaa mieltä. Mietin millainen lapsi olisi nyt. Joka tapauksessa olen äärettömän onnellinen, että asia meni näin. Nykyinen lapseni on täydellinen, ja näin asian kuului mennäkin. Saada juuri tämä lapsi.
Ap. Kuuntele itseäsi ja sisintäsi. Haluatko todella lapsen, vai yritätkö paikata uudella lapsella huonoa omaatuntoa ja tyhjää oloa abortin seurauksena. Onnea yritykseen!
Olisit voinut jättää tämän kertomatta ja säästää toiset suunnattomalta ärsyyntymiseltä.