Sukuriidoista :(
Minkälaisia sukuriitoja teillä on / on ollut?
Meillä on hirveän pieni suku ja mua rassaa aivan suunnattomasti, että yksi on aina riidoissa jonkun kanssa. Mistään ei voida puhua ja mitään ei haluta selvittää. Tämä kyseinen henkilö oli riidoissa siskonsa sekä veljensä kanssa. Yli 20-vuotta! Kukaan ei tiedä miksi. Nykyään pystyvät jo olemaan samaan aikaa kylässä, mutta edelleen välttelevät toisiaan.
Nyt tämä riitelijä on sotkenut välinsä minuun ja serkkuuni. Eikä mitää tietoa miksi. Jotain ollaan tehty tai jätetty tekemättä, mutta yhtäkkiä vain lakkasi vastaamasta viesteihin. Miehelleni puhuu kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Lisäksi on sotkenut välinsä ammatissaan ja osaan kavereistaan. Ja asia ilmenee niin, että yhtäkkiä vain yhteydenpito loppuu.
Helvetin hankalaa ja surullista etenkin kun joulu tulossa :(
Kommentit (11)
Meitä on 12 serkusta, jotka olemme perineet lapsettomana kuolleen setämme. Osittain saimme sedän omaisuutta myydyksi ja niistä saadut varat jaettua lain mukaan. Myymättä jäivät vielä kaksi arvokkainta osaa. Yksi serkku olisi valmis ostamaan yhden kiinteistön ja toinen toisen, mutta nämä kaksi serkusta ovat sotineet toisiaan vastaan vuosikymmeniä (perunkirjoituksessakin näiden välille tuli yhden kerran uhkaava tilanne), ja nyt on pattitilanne, kun toinen ei halua toisen saavan sitä yhtä kiinteistöä eikä se toinen sitä, mistä toinen olisi kiinnostunut. Nämä kaksi saavat myös estettyä sen, että kiinteistöt menisivät vieraille myyntiin, koska kaikkien kahdentoista serkuksen allekirjoitukset vaaditaan kaikkiin toimeksiantoihin, eivätkä nämä kaksi aio sellaisia allekirjoittaa. Ja kysymyksessä on kaksi vanhaa miestä kuuden- ja seitsemänkymmenen ikävuoden väliltä, vaikka uhittelevatkin kuin pikkupojat. Minä olen vanhempieni iltatähtenä suvun pahnanpohjimmainen, joten minulla on tilastollisesti katsottuna eniten vielä elinaikaa. Jos sitten näiden serkkujen jälkeläisten kanssa saisi paremmin kauppoja väsättyä, toivottavasti ainakin...
Joo, suku on pahin. :(
Oma elämäni helpottui huomattavasti huomattuani, ettei sukulaisiin ole mitään tarvetta pitää yhteyttä vain sukulaisuuden vuoksi. Muutaman samanhenkisen ja mukavan ihmisen kanssa tulee vietettyä aikaa siinä missä muidenkin kavereiden, mutta muiden kanssa en ole lainkaan tekemisissä. Elämäni ei huonone mitenkään siitä, että jätän velvollisuusvierailut ja sukujuhlat väliin.
En ole koskaan ymmärtänyt niitä ihmisiä, jotka ap:n tavoin kerjäävät verta nenästään. Anna sukulaisten olla, ei se ole sinulta pois, jos joku ei vastaa viesteihisi.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 17:13"]
En ole koskaan ymmärtänyt niitä ihmisiä, jotka ap:n tavoin kerjäävät verta nenästään. Anna sukulaisten olla, ei se ole sinulta pois, jos joku ei vastaa viesteihisi.
[/quote]
ap täällä. Kiitos viesteistä, on niitä muitakin.... Tähän viestiin halusin kuitenkin erityisesti vastata.
Olet nimittäin täysin oikeassa mielipiteesi kanssa. Mutta ei ole helppoa, ei. Arvaa vaan mitä tässä puolen vuoden aikana ollaan keksitty tekosyiksi omille lapsille, jotka eivät riidoista tiedä mitään ja jotka haluaisivat setänsä luona kuitenkin käydä? Ne oikeasti kaipaavat jo tätä ihmistä ja nyt kun joulu tulee niin ihmettely todennäköisesti kasvaa kun ei edelleenkään nähdä. Oma motivaationi välienselvittelyn tarpeelle on siis hyvinkin käytännöllinen: olisi helvetin paljon helpompaa jos asiat voitaisiin puhua. Muttakun ei.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 17:29"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 17:13"]
En ole koskaan ymmärtänyt niitä ihmisiä, jotka ap:n tavoin kerjäävät verta nenästään. Anna sukulaisten olla, ei se ole sinulta pois, jos joku ei vastaa viesteihisi.
[/quote]
ap täällä. Kiitos viesteistä, on niitä muitakin.... Tähän viestiin halusin kuitenkin erityisesti vastata.
Olet nimittäin täysin oikeassa mielipiteesi kanssa. Mutta ei ole helppoa, ei. Arvaa vaan mitä tässä puolen vuoden aikana ollaan keksitty tekosyiksi omille lapsille, jotka eivät riidoista tiedä mitään ja jotka haluaisivat setänsä luona kuitenkin käydä? Ne oikeasti kaipaavat jo tätä ihmistä ja nyt kun joulu tulee niin ihmettely todennäköisesti kasvaa kun ei edelleenkään nähdä. Oma motivaationi välienselvittelyn tarpeelle on siis hyvinkin käytännöllinen: olisi helvetin paljon helpompaa jos asiat voitaisiin puhua. Muttakun ei.
[/quote]
No toinen asia ovat kaltaisesi naiset, jotka vetoavat lapsiinsa ja näiden tunteisiin "kun ne niin kaipaa". Paskat ne kaipaa yhtään mitään, ellet joka päivä lietsoisi sitä, että "voi kun näkisitte setää, mutta kun setä on nyt jostain suuttunut, ei nähdä tänään setää" jne.
Eli lopeta niiden lasten kiusaaminen! Jos ne on yli 10v, ne osaa itse ottaa yhteyttä ja jo ne on tuon iän alle, on niille ihan sama, missä se setä on! Ne ei kaipaa sitä pätkääkään ellet sinä jatkuvasti muistuttaisi siitä.
Lapseni tapaavat tätiään kerran vuodessa. Koko muuna aikana hei eivät koskaan ryhdy miettimään, miten ihana tätiä olisi nähdä. Voisiko johtua siitä, että emme ole tehneet tädistä kuvakollaasia seinälle ja istu iltaisin sitä palvomassa kuten sinulla nähtävästi on sen sedän kanssa tapana toimia.
Päästä irti, anna ihmisten elää omaa elämäänsä! Sinua tietty risoo, kun sinusta vihdoinkin on päästy irti etkä enää voi käyttää valtaasi.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 17:41"][quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 17:29"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 17:13"]
En ole koskaan ymmärtänyt niitä ihmisiä, jotka ap:n tavoin kerjäävät verta nenästään. Anna sukulaisten olla, ei se ole sinulta pois, jos joku ei vastaa viesteihisi.
[/quote]
ap täällä. Kiitos viesteistä, on niitä muitakin.... Tähän viestiin halusin kuitenkin erityisesti vastata.
Olet nimittäin täysin oikeassa mielipiteesi kanssa. Mutta ei ole helppoa, ei. Arvaa vaan mitä tässä puolen vuoden aikana ollaan keksitty tekosyiksi omille lapsille, jotka eivät riidoista tiedä mitään ja jotka haluaisivat setänsä luona kuitenkin käydä? Ne oikeasti kaipaavat jo tätä ihmistä ja nyt kun joulu tulee niin ihmettely todennäköisesti kasvaa kun ei edelleenkään nähdä. Oma motivaationi välienselvittelyn tarpeelle on siis hyvinkin käytännöllinen: olisi helvetin paljon helpompaa jos asiat voitaisiin puhua. Muttakun ei.
[/quote]
No toinen asia ovat kaltaisesi naiset, jotka vetoavat lapsiinsa ja näiden tunteisiin "kun ne niin kaipaa". Paskat ne kaipaa yhtään mitään, ellet joka päivä lietsoisi sitä, että "voi kun näkisitte setää, mutta kun setä on nyt jostain suuttunut, ei nähdä tänään setää" jne.
Eli lopeta niiden lasten kiusaaminen! Jos ne on yli 10v, ne osaa itse ottaa yhteyttä ja jo ne on tuon iän alle, on niille ihan sama, missä se setä on! Ne ei kaipaa sitä pätkääkään ellet sinä jatkuvasti muistuttaisi siitä.
Lapseni tapaavat tätiään kerran vuodessa. Koko muuna aikana hei eivät koskaan ryhdy miettimään, miten ihana tätiä olisi nähdä. Voisiko johtua siitä, että emme ole tehneet tädistä kuvakollaasia seinälle ja istu iltaisin sitä palvomassa kuten sinulla nähtävästi on sen sedän kanssa tapana toimia.
Päästä irti, anna ihmisten elää omaa elämäänsä! Sinua tietty risoo, kun sinusta vihdoinkin on päästy irti etkä enää voi käyttää valtaasi.
[/quote]
Ei toimi meillä. Meni pikkujoulu vinkumista kuunnellen.
Ja senkun lisääntyy joulua kohti. Ei ne lapset mitään sille voi jos urpoa sukulaista ikävöivät.
meillä ainakin lapset ikävävöivät urpoja, narsistisia, häiriintyneitä sukulaisiamme (kyllä, minun eli äidin puolelta nämä sukulaiset), koska lapset ovat näille pelkkä vallankäytön väline. Lapsille tuodaan 10 suklaakalenteria per lapsi näin joulun alla ja muuten nähdään pari kertaa vuodessa ja silloin viedään samana päivänä sirkukseen, tivoliin, hoploppiin ja lelukauppaan. Näkemisten jälkeen on elämä sekaisin pari päivää, kun lapset käyvät niin kierroksilla, kun on "niin kivoja sukulaisia" ja "miksei me nähdä niitä enemmän?" No, ei nähdä, koska sukulaiset eivät halua nähdä normaaleissa merkeissä, he eivät halua kuulla lasten itkua tai hoivata lapsia, nähdä arkea, syödä aamiaiseksi puuroa tms... Jos lapsi sattuu itkemään, he ihmettelevät miten lapsi voi itkeä ja antavat 50€ setelin 2-vuotiaan käteen, että "lopeta itkeminen, täs on sulle jätskirahaa" ja 2-vuotias sitten itkee seteli kädessään vielä enemmän ja sukulaiset naama happamana "että ompas kiittämätön lapsi"
Oma vikani, että alun alkaen olen päästänyt sukulaiset yhtään osaksi lastemme elämää, edes piirun vertaa, koska siitä on seurauksena kaaos ja juurikin se, että lapset osaavat ikävöidä näitä ihmisiä (jotka tosi elämässä esim. ovat kavaltaneet perintöä perheeltämme pois, taustalla myös seksuaalista häirintää näiden taholta kun olin lapsi yms...) Näiden tivolien ja muun show'n jälkeen yleensä myös seuraa "takaisin maksun pyyntö" ja korkojen kera, eli pyydetään palveluksia ja etuisuuksia
ja toivoisin, että tämä tarina olisi satua, mutta tämä on totta, joka sana. Nyt olen katsonut että välien totaalikatkaiseminen on ainoa vaihtoehto, ja se olisi pitänyt tehdä jo ennen lasten syntymää indeed, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
3, myy omat osuutesi haluaville. Pääset itse eroon touhusta, mikä tuntuu olevan tahtosikin.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 19:09"]
3, myy omat osuutesi haluaville. Pääset itse eroon touhusta, mikä tuntuu olevan tahtosikin.
[/quote]
Tahtoni olisi juurikin tuo. Miten mahtaisi käytännössä olla mahdollista? Perunkirjoituksessa minun laskennallinen osuuteni noista kahdesta kiinteistöstä oli 20 000 euroa.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 19:17"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 19:09"]
3, myy omat osuutesi haluaville. Pääset itse eroon touhusta, mikä tuntuu olevan tahtosikin.
[/quote]
Tahtoni olisi juurikin tuo. Miten mahtaisi käytännössä olla mahdollista? Perunkirjoituksessa minun laskennallinen osuuteni noista kahdesta kiinteistöstä oli 20 000 euroa.
[/quote]
http://www.laki24.fi/pepe-perinnostaluopuminen-perintoosuus.html
http://www.lakiopas.com/lakitietoa/perinnonjako/
Tuosta löytyy ihan perustietoja. Hinta-arviot yms kannattanee teettää ulkopuolisilla, ellei halua niistäkin riidellä ja lakimieheltä neuvoja, jos tuntuu, ettei omat rahkeet riitä. Varsinkin, jos on riitoja odotettavissa niin ehdottomasti ainakin kauppakirjojen tarkistus.
Pesän jakamista voi (ja kannattaa) vaatia yksikin osakas, jolloin se on jaettava. Jos ei vielä ole jaettu, niin kaikkein helpoiten pääset alkuun vaatimalla jakoa ja jakajaa. Mikäli jako on tehty ja omistatte esim. kiinteistön määräosin, ei kenelläkään ole sanomista, miten ja kenelle osuutesi luovutat.
Minulla on aika iso ja hemmetin temperamenttinen suku, eikä mene kuukauttakaan, etteikö joku olisi riidoissa jonkun kanssa. Välissä ne riidat sovitaan viikossa, jotkut ovat olleet taas vuosia välit poikki. Todella rasittavaa (en kylläkään voi sanoa, että aina itse olisin ollut näiden riitojen ulkopuolella) mutta kaikkein inhottavinta on se, että jotkut sukulaiset painostavat valitsemaan kumman puolella on. Ei mitään järkeä. Minulla ja miehellä on pitkään on ollut tapana, että pysytään näistä riidoista mahd. kaukana. Ei asetuta kenenkään puolelle eikä puukoteta ketään selkään. Aikuisten ihmisten pitäisi pystyä sopimaan itse välinsä.
Riitoja tulee millon mistäkin, joulu- ja synttärilahjoista, kesämökistä, kuka viettää joulut ja uudetvuodet missä ja kenen kanssa, kuka nyt on puhunu paskaa ja kenestä, mielipide eroista esim. liittyen kasvatukseen jne. Nykyään ei sukulaisten riidat voisi enää vähempää kiinnostaa, ap:lle vinkiksi että älä asetu kenenkään puolelle äläkä anna riitojen vaikuttaa omaan elämääsi. Jos ihmiset haluavat viettää elämänsä riidelleen, niin siitä vain.