Vastaa rehellisesti - oletko ikinä katunut kolmannen lapsen tekemistä?
Valitettavasti itse olen. Tiedän, että tämä kuulostaa hirveältä, mutta varmaankin meidän elämäntilanteessamme (omat voimavarat, varallisuus, tietynlainen itsekkyys "oman ajan" ja omien tekemisten suhteen) olisi ollut parempi jättää kahteen. Kuopuksen ollessa nyt 3 tuntuu jotenkin, että asiat olivat 5 vuotta sitten monella tapaa paremmin... Ja syyllisyys tästä tunteesta on tietysti kova.
Kommentit (15)
En varsinaisesti ole katunut, mutta sen myönnän, että vaati jonkin aikaa hyväksyä, että tietyt asiat kyllä aika merkittävästi muuttuivat ja monista asioista myös on täytynyt luopua. Kyllä monet asiat esim. vaikeutuvat kun pakettiin tulee kolmas osa. Ja rahaahan tietysti kolmeen palaa ihan eri tavalla, varsinkin nyt kun ovat isompia.
En mä kyllä ole koskaan katunut. Toivoin kolmatta lasta monta vuotta ennenkuin mieheni suostui ja ehkä siksi olen ollut aina niiiiiiiiiiin onnellinen tuosta kuopuksesta. Nyt hänkin on jo reipas ekaluokkalainen, jos koristelee tuolla nyt piparkakkuja :)
Samoin muu perhe on ollut hyvin onnellisia ja iloisia tuosta kolmannesta, myös mies, joka pitkään jahkasi.
En mä kyllä ole koskaan katunut. Toivoin kolmatta lasta monta vuotta ennenkuin mieheni suostui ja ehkä siksi olen ollut aina niiiiiiiiiiin onnellinen tuosta kuopuksesta. Nyt hänkin on jo reipas ekaluokkalainen, jos koristelee tuolla nyt piparkakkuja :)
Samoin muu perhe on ollut hyvin onnellisia ja iloisia tuosta kolmannesta, myös mies, joka pitkään jahkasi.
Ei onneksi koskaan tehty sitä kolmatta ja päätös oli täysin oikea ja sitä en ole koskaan katunut.
En ole!
Ja lapsia on nyt jo 5. :) Nuorin on nyt 4v. ja jälleen löytyy sitä omaa aikaa ja onhan minulla mies, joka on lastemme isä ja hänkin viettää välillä aikaa keskenään lasten kanssa, mutta kyllä meille on tärkeää olla paljon lasten kanssa nyt, kun asuvat vielä kotona. =)
Meillä ei ole kolmatta lasta eikä tule, mutta olen usein katunut toista lasta. Hän on sairas.
Elämä kolmilapsisessa perheessä hämmästyttää minua sivullista. Molemmat vanhemmat huutavat kurkku suorana mutta yksikään lapsi ei tottele. Porukasta saa toki otettua kivat joulukorttikuvat.
En rakasta ruoanlaittoa ja kotitöitä niin paljon eettä olisime tehneet kolme. Ja yhden palkalla on vaikea elättääkin kolme (työtilanne heikkenee maailmalla) vaikka ei olisikaan tavaran ja rahan perään.
Yksikin riittäisi mutta mietin että olisiko yksinäinen, vaikka meilläkään eivät hirveästi leiki keskenään niin kyllä sitä rakkautta silti on toinen toisaan kohtaan, varsinkin isompi rakastaa aidosti pienempää.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 14:57"]
En rakasta ruoanlaittoa ja kotitöitä niin paljon eettä olisime tehneet kolme. Ja yhden palkalla on vaikea elättääkin kolme (työtilanne heikkenee maailmalla) vaikka ei olisikaan tavaran ja rahan perään.
Yksikin riittäisi mutta mietin että olisiko yksinäinen, vaikka meilläkään eivät hirveästi leiki keskenään niin kyllä sitä rakkautta silti on toinen toisaan kohtaan, varsinkin isompi rakastaa aidosti pienempää.
[/quote]
siis yksikin olisi riittänyt minulle, ja miehelle, mutta ajattelimme lasten kannalta asiaa.
Mun kolmas on jo 25 vuotta, ja hetkeäkään en ole katunut. Ei ne lapset ikuisesti pieniä ole, ja todella kivaa kun kuuskymppisenä on useampia lapsia. Paljon olisi jäänyt kokematta jos vaan kahteen olisi jäänyt.
Olisin voinut jättää aiemmin kierukan pois .
En ole, enkä neljännenkään. Viides tulee ja sitten tämä iskä nipsasee piuhat poikki.
Rehellisesti sanoen, en ole.
Sitä olen joskus katunut, ettei tullut tehtyä neljättä.