Täydelliset vanhemmat

Olen täydellinen.

Oletkohan meidän ostoskärryä katsellut joskus kaupassa? Sieltä ei ruisleipää usein löydy, koska en saisi sitä syödä. Myönnän joskus sortuvani tähän heikkouteen, ruisleipä on niin hyvää, mutta yritän pitää mielihaluni kurissa ja ostaa kiltisti muita leipiä.

Ostoskärrystä löytyy usein puolivalmisteita, vähintään pakastekasviksia ostan lähes joka kerta isommassa marketissa käydessä ja lapsikin saa syödä jugurttia ja jopa vanukasta.

Ei me kaikki olla täydellisiä eikä edes viitsitä esittää muuta kuin olemme.

ns täydelliset ovat oikeasti harvassa. Joku suorittaa elämäänsä tydellisesti, ainakin jonkin aikaa kunnes tulee sein vastaan eikä jaksakaan. Se voi olla tiukka paikka.

Me normaalit epätäydelliset (eli suuri enemmistö) emme ole juuri pidä meteliä asiasta koska se on niin normaalia ettei se ole millään tavalla kiinnostavaa.

Sitten täytyy ottaa vielä huomioon että osa täydellisistä huijaa, itseäänkin, eli esim jos ihanteena on ettei eineksiä koskaan syödä, niin ne harvat kerrat kun niihin on jouduttu turvautumaan, unohdetaan sujuvasti kun asiasta tulee puhe.

Minäkin olen täydellinen.

No mun mielestä täällä on lähinnä just kaltaisias. Johan sen huomaa oikeinkirjoituksen tasosta. 

Ja mulle  hyvän ja monipuolisen ravinnon tarjoaminen lapsille ei ole täydellisyyttä vaan ihan vähimmäisvaatimus. Tarjosin sitä myös, kun olin työtön ja asuin kaupungin vuokra-asunnossa. 

En osta lapsille enkä perheemme aikuisillekaan eineksiä koska ne ovat a) kalliita b) pahanmakuisia ja usein c) ravintoköyhiä. Ei ole iso vaiva tehdä ruokaa itse tuoreista aineksista.

Meillä lapset katsovat telkkaria mutta televisionkatselua rajoitetaan ja joka päivä kyllä ulkoillaan tai liikutaan muuten. Viljat ovat täysjyvää ja lautasella on aina jotain tuoretta vihannesta ja päivän aikana syödään myös hedelmiä. Sokerijugurtteja ostan joskus harvoin herkuksi/jälkkäriksi. Muita herkkuja vain viikonloppuisin ja juhlissa, poikkeuksena ne päivät kun joskus tulee leivottua pullaa.

En näe syytä miksi laskisin rimaa lasten terveyden ollessa kyseessä?

En tunne yhtään  "täydellistä perhettä". Naapurissa ruoho vihreämpää-harha pätee kaikkeen, myös lapsiperheiden elämään. Ja toisaalta, miksi pitäisi olla täydellistä? Meillä ainakin pyritään toimimaan mahdollimman hyvin niissä asioissa mitkä meidän arvomaaiman mukaan on tärkeimpiä. Niissäkään ei aina onnistuta, ja muissa asioissa sitten luistetaan sitäkin enemmän. Elämä on. 

Mä en ole koskaan ajatellut, että olisin jotenkin täydellinen, kun meillä ei syödä esim. vanukkaita. Ihan samalla vaivalla se terveellisempikin vaihtoehto sinne kärryyn sukeltaa. 

Nykyään on enemmän kuin koskaan juuri "älä syyllistä äitejä" -mentaliteetti. Vaikka dokais ja polttais koko raskausaikansa, niin pitäis vaan ymmärtää ja tukea. Se nyt on vain niin, että jos lapsi on lihava ja hampaat rei'illä, niin sillä on laiskat, tyhmät ja paskat vanhemmat. Tätä faktaa ei muuksi muuta, vaikka miten asiaa yrittäis kaunistella. Jos on elo rankkaa (esim. vakava sairastuminen), niin sitten pitää hakea apua. Sitä on kyllä tarjolla, jos vain osaa etsiä. 

Ei tuo ole täydellistä vanhemmuutta vaan lapsen puolella olemista antaa parhaat eväät aikuisuuteen ravintoineen ja rutiineineen. Ja itsensä päästämistä helpolla. Lapset pysyy terveinä, eikä arki ole yhtä kaaosta. Lapsetkaan eivät ole niin levottomia.

Onks elämä jotenkin parempaa, jos syöttää eineksiä ja vanukkaita lapsilleen? Jos on, niin saatan siirtyä niihin itsekin. 

Miksi sulle ulkoilu on pakkopullaa? Itse tulisin hulluksi jos joutuisin olemaan lasten kanssa neljän seinän sisällä! Vaikka ovat pieniä, niin nahistella ne kyllä osaavat ja siihen se aina menee jos joudutaan vaikka huonon sään vuoksi olemaan sisällä. Meillä päivärytmi on säännöllinen, ruokaa syödään säännöllisin ruoka-ajoin, itse syön vihanneksia paljon, joten lastenkin lautasilla niitä aina on lisukkeena tarjolla. Toki välipalalla saattaa joskus olla vanukastakin, jopa jäätelöä. Jos on kiire, niin uunissa kärisee makkara, kalapuikot tai jopa valmiit kananuggetit. Perusidea meillä on kuitenkin se, että meillä syödään tavallista kotiruokaa. Jos joskus joutuu eineksiä laittamaan, niin ei ne siihen kuole.

12 jatkaa vielä...

tuosta aktiivisuudesta vielä. Pyrimme kyllä olemaan aika aktiivisia lasten kanssa. Kun päivä on touhukas, niin syövät ja nukkuvat yleensä paremmin. 

No niinpä niin. Taas näitä täydellisiä saarnaajia ja moralisoijia täällä.

-ap

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 11:18"]

Aloin tänään oikein miettiä näitä 'täydellisiä' vanhempia, joita on varsinkin nämä keskustelupslstat pullollaan. Muunlaisia ei tunnu olevan. Onko se muka ihan oikeasti totuus vai missä ovat kaikki epätäydelliset ihmiset? Ovat hiljaa sitten vain? No, ymmärrettävää sinänsä. Itselleni vain tulee välillä ahdistus siitä, kun en osaa/pysty/jaksa aina olla niin hyvä.

Tässä muutama asia:

Ruoka - täydellisten ihmisten kotona ei koskaan syödä eineksiä eikä edes puolieineksiä, ruuan kanssa on aina puolet lautasesta kasviksia. Lapset eivät missään nimessä syö maustettuja sokeroituja jugurtteja saati vanukkaita. Vaaleata leipää ei syö kukaan, ruisleipää vain. (Kaupassa silti kun seuraa niin lähes aina lapsiperheen kärryissä noita on.) Ruoka-ajat ovat täsmällisiä.

Kotona on aina siistiä ja lasten kanssa ulkoillaan monta kertaa päivässä ja ollaan aktiivisia. Kaikki käyvät töissä, työttömyyttä tai muuta laiskottelua ei ole. Lapset eivät saa katsoa televisiota eikä pelata tietokoneella. Aina ajoissa nukkumaan. Asutaan omakotitalossa ja perheessä ei riidellä (paitsi ehkä hienostuneesti).

Ja lista on loputon...

Eikö täällä käy muita epätäydellisiä minun lisäkseni? Meillä syödään sokerikugurttejakin, vaaleaa leipää myös, kasviksia aika heikosti, syödäänkin välillä milloin sattuu. Olen työtön ja lapsiakin vain yksi ja silti en meinaa aina oikein jaksaa. Asutaan kaupungin vuokrakämpässä. Ulkoilua enintään kerran päivässä ja sekin on pakkopullaa. Lapsi jo 2-vuotiaana katsoo liikaa piirrettyjä ja pelaa.

Noniin. Nyt voitte haukkua vapaasti :D

[/quote]

En jaksanut lukea loppuun lapsellista vuodatustasi. Sillä ihanko otat tosissaan kaikkin nämä kirjoitukset täällä 90% jutuista on provoja.

No miksi sitten itse otit minun kirjoitukseni tosissasi?

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 14:19"]

No miksi sitten itse otit minun kirjoitukseni tosissasi?

[/quote]

No vähän ihmettelinkin, että voiko joku olla todella niin tyhmä, että tekee tällaisia aloituksia tosissaan. Mutta onhan täällä niin paljon psyykelääkkeitä käyttäviä sekopäitä, että kaipa joku voisi oikeasti ajatellakin, kuten ap.

Kyllä minä tosissani olin ja noin ajattelen. Lääkkeitä en kyllä käytä (enkä koe tarvetta, mutta täytyy laittaa harkintaan).

Kyllä minä tosissani olin ja noin ajattelen. Lääkkeitä en kyllä käytä (enkä koe tarvetta, mutta täytyy laittaa harkintaan).

Eri ihmisillä on eri asioita joista tietävät tai joista huolehtivat säntillisesti. Tuskin ne on aina ne samat tyypit, jotka hoitaa kaiken täydellisesti ja vastaavat joka aiheen ketjuihin tietäen kaiken. Vaan yksi vaahtoaa ruokailusta eikä oikeasti ehkä voi ymmärtää vaikka vaikka eineksiä, koska itse panostaa ruokaan niin paljon ja on siinä omassa maailmassaan niin eri sfääreissä. Toiselle vaikka patjojen imurointi ja petivaatteiden tuuletus voi olla se tärkein asia, eikä tajua miten joku voi olla kaksi viikkoa samoissa lakanoissa. Kolmas tekee kaikki vaatteet itse tai kiertää kirppareita harrastuksenaan, neljäs käyttää paljon aikaa ja rahaa tietynlaisten ergonomisten kenkien ja ulkoiluvaatteiden löytämiseksi eikä ikinä voisi ajatella pukevansa lasta käytettyihin kuomankaltaisiin ja kirpparilta löytyneeseen viis vuotta vanhaan haalariin. Viides tietää vaikka lasten liikunta- ja ulkoiluharrastuksista ja panostaa niihin paljon, ja kuudennen tärkein asia elämässä on homeettoman talon löytäminen, eikä ikinä pystyisi muuttamaan toisen rakentamaan vanhaan.

Nämä ihmiset voi olla ihan oikeassa asiassaan, ja heillä voi olla hyviä neuvoja, joista muut voi ottaa hitusen oppia. Mutta ei me sitä tiedetä, onko heidän oma elämänsä oikeasti tasapainossa, vai vaikuttaako se vain siltä. Voihan he olla kuinka neuroottisia ja muuten pihalla. Mutta jos tuntuu että "joka asiassa" on jäljessä muita ja tai joku asia on merkittävän huonolla tolalla, niin ehkä voi olla mahdollista jotain parannuksia tehdä itsekin? Tai hakea apua masennukseen tms?

Mä ja meidän perhe on epätäydellinen: ulos mennään, jos huvittaa, koneella ollaan liikaa, nukutaan liian vähän, tapellaan niin, että seinät tärisee, ei syödä yhdessä, on saikkua, työttömyyttä, vuokra-asumista. Sitten toisaalta ruoka on itsetehtyä ja joskus eineksiä, kesällä ollaan ulkona koko päivä, harrastetaan kaikki jotakin, vihanneksia syödään, jos maistuu.