Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos alkaa olla niin väsynyt ja loppu, että pillahtaa itkuun
25.11.2013 |
lähes kaikista pikkuasioista ja hermostuu myös, vaikka normisti olisi ollut varsin joustava ja järkevä, niin mitä silloin pitäisi tehdä?
Ole todella väsynyt kaikkiin asioihin, joita en voi mitenkään muuttaa. Tekisi mieli sanoutua irti kaikesta ja kadota nukkumaan ja lepäämään, kunnes tuntisi olevan taas valmis jatkamaan.
Olen omaishoitaja, mutta perheessäkin pahoja ongelmia.
Kommentit (11)
Mä rupesin syömään nukahtamislääkkeitä ja vitamiineja, ennenkaikkea d-vitamiinia. tai sitten vain pitää jostain kuopua ja sanoa ettei jaksa. Mä olen nyt pari kolme kertaa pillahtanut kesken työpäivän. On niin kiire, jatkuva muutos, uusia asioita opittava, yt-neuvottelut päällä, jossa joka viides saa kenkää, ja lähisukulaiselta löytyi syöpä. Joskus on vain liikaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä rupesin syömään nukahtamislääkkeitä ja vitamiineja, ennenkaikkea d-vitamiinia. tai sitten vain pitää jostain kuopua ja sanoa ettei jaksa. Mä olen nyt pari kolme kertaa pillahtanut kesken työpäivän. On niin kiire, jatkuva muutos, uusia asioita opittava, yt-neuvottelut päällä, jossa joka viides saa kenkää, ja lähisukulaiselta löytyi syöpä. Joskus on vain liikaa...
Hyvä kysymys. Olen itse samassa tilanteessa, mutta en keksi mitä minun pitäisi tehdä tilanteen parantamiseksi. Ennen niin nokkela pääni ei toimi yhtään.
No perusasiahan on, että kun on väsynyt ja loppu, niin työtä pitää vähentää. Joko kotons tai töissÄ. Kun sä oot työssä omaishoitajana, tämä lienee vähän sama asia.
Miten se tehdään, onkin sitten vaikeampi juttu. Jos lähipiiristä ei löydy ketään, joka voisi jakaa omaishoitajuutta eddes viikonloppuina tai iltoina, tosiasia on, että sairas omainen on laitettava muualle hoitoon. Sä et pysty enää, ja jos yrität, ennen pitkää se jää heitteile noin.
En ole omaishoitaja, mutta kuvauksesi sopii minuun. Itken usein iltaisin silkkaa väsymystäni, aamulla ahdistaa lähteä töihin, ilmenee yökkäilynä ja itkuisuutena. Aamuöisin heräilen ja yritän olla ajattelematta seuraavaa työpäivää. Työ on mulla se ongelman aiheuttaja, perheessä toistaiseksi asiat ok. En löydä enää keinoja mitä tekisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 19:00"]
En ole omaishoitaja, mutta kuvauksesi sopii minuun. Itken usein iltaisin silkkaa väsymystäni, aamulla ahdistaa lähteä töihin, ilmenee yökkäilynä ja itkuisuutena. Aamuöisin heräilen ja yritän olla ajattelematta seuraavaa työpäivää. Työ on mulla se ongelman aiheuttaja, perheessä toistaiseksi asiat ok. En löydä enää keinoja mitä tekisin.
[/quote]Mikä siinä työssä tökkii? Ilmapiiri, liikaa työtehtäviä vai mikä?
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 19:00"]
En ole omaishoitaja, mutta kuvauksesi sopii minuun. Itken usein iltaisin silkkaa väsymystäni, aamulla ahdistaa lähteä töihin, ilmenee yökkäilynä ja itkuisuutena. Aamuöisin heräilen ja yritän olla ajattelematta seuraavaa työpäivää. Työ on mulla se ongelman aiheuttaja, perheessä toistaiseksi asiat ok. En löydä enää keinoja mitä tekisin.
[/quote]
Sama juttu täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kans yksi jolla itkuisuutta. Tänään olen pidätellyt itkua koko työpäivän. Kotona en jaksa mitään. Kiukuttelen pienimmistäkin asioista. Meillä töissä kamala kiire, koko ajan uusia asioita opittavana ja muistettavana. Työt jää jatkuvasti kesken/roikkumaan kun ei toinen osapuoli tee omaa työtään, rasittaa ainakin minua. Kotona pahoista keskittymisvaukeuksista ja oppimisvaikeuksista kärsivä 10v lapsi. Läksyjä, asioiden hoitamista jne. Lapsi ja työ on mielessä 24/7. Kaiken kukkuraksi kättä särkee liiasta työnteosta. Työnteko melkein mahdotonta. Yöt nukun särkylääkkeiden voimalla ja päivät teen työt särkylääkkeiden voimalla. Tästä seuraa taas vatsan reistailu.
Keväällä paloin jo loppuun ja olin 3 viikkoa sairaslomalla. Nyt alkaa tilanne olla samanlainen.
Tekis mieli vaan käpertyä peiton alle itkemään onnettomuuttaan tai sitten heittäytyä lattialle huutamaan kuin pieni lapsi.
Täytynee varata aika työpaikkalääkärille taas jälleen.
No, olen siis terveydenhoitoalalla vastuullisessa tehtävässä. Työtehtävät vaativia, apua ei saa mistään. Ei helpotusta tiedossa, päinvastoin lisää velvotteita tulossa. Työpaikalla ahdistava ilmapiiri, lisäksi "lusmuja" seassa jotka ei toimi yhteisten sääntöjen mukaan. Eipä siinä, tämä tilanne ei ole erikoinen tällä alalla. Mulla vaan alkanut pää hajoamaan, pelkään mennä töihin epäonnistumisen takia lähinnä. Sillä kun epäonnistun, auttajat on vähissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin yhdessä vaiheessa ihan loppu. Itkeskelin, enkä saanut töitänikään enää tehtyä.
Sain onnekseni työterveyslääkäriltä diagnoosin lievästä masennuksesta, ja kevyen mielialalääkityksen. Puolen vuoden päästä olin taas oma itseni, enkä voinut ymmärtää miten pitkälle olin vajoamiseni päästänyt.
Lisäksi sain nukahtamislääkkeitä, muutaman yön kunnon keskeytymätön uni tekee myös ihmeitä. Noita syön nykyisinkin tarvittaessa. Mielialalääkkeistä luovuin jo kauan aikaa sitten.
Alue: Aihe vapaa
Jos on univelkaa, silloin pitäisi nukkua. Se uni tekee ihmeitä, jos siihen vaan on mahdollisuus. Jos on jo kerennyt mennä burn outiksi eikä omaishoitajana saa hetkeäkään rauhaa niin sitten on kyllä kinkkisempi tilanne.