Kahvittelu työkaverin kanssa, vaimo ei tykkää
Aikaisemmin syksyllä kahvittelimme naispuolisen työkaverini kanssa työajan ulkopuolella kun keskustelimme meneillään olevasta vaikeasta työprojektista. Nyt projektin päätyttyä olemme tavanneet pariin otteeseen keskustan kahvilassa ihan huviksemme, keskustelleet niitä näitä. Juttu on luistanut hyvin ja itselleni tapaamiset ovat olleet merkityksellisiä. Jokaisesta kahvittelukerrasta olen ilmoittanut vaimolle, minne menen, kenen kanssa, milloin, ym. Ja vaimolle tämä on ollut ilmeisesti ok. Paitsi eilen.
Vaimo oli urheiluharrastuksessaan, minä päätin ex tempore kysyä työkaveriltani ehtiikö hän kahville kanssani. Ehdimme olla kahvilassa hetken, kun vaimoni soitti kotiin päästyään ja tivasi minulta olinpaikkaani. Kerroin missä olen ja kenen kanssa, ja vaimo kilahti. En tiedä kuinka paljon vaimon kiukkua ehti kantautua luurista työkaverini korviin, mutta ilmeestäni varmaan päätteli paljon. Puhelun päätyttyä (lupauduin tulemaan kotiin nopeasti) työkaveri päätti kahvihetken lyhyeen, itse olisin voinut jäädä vielä hetkeksi.
Kotiin päästyäni laitoin hänelle vielä viestin, jossa harmittelin lyhyeksi jäänyttä tapaamistamme ja kysyin milloin tapaisimme uudelleen, paremmalla ajalla.Tähän työkaverini vastasi, että olisi parempi että tapaisimme vain työaikana, työpaikan kahvitauoilla, eikä halua että tapaamisemme aiheuttavat kotonani ongelmia.
Nyt en tiedä mitä tehdä. Täytyy myöntää, että itsetuntooni kolahti, kun työkaverini voi noin helposti jättää yhteiset tapaamisemme vapaa-ajalla, itselleni kun tapaamiset ovat olleet erittäin mukavia, en tiedä, olenko ollut hieman ihastunutkin häneen sitten. Keskustelumme ovat kuitenkin oleet todella mukavia hetkiä.
Kotonamme teemme pientä remonttia, mikä ilmeisesti hermostuttaa vaimoa ja hän vaatii minua olemaan koko ajan kotona ja tekemään näitä remonttihommia. Hän myös tiuski, miksi olen toisen naisen kanssa kahvilla vapaapäivänäni kun voisimme olla yhdessä. Noh, hänhän oli tuolloin harrastuksessaan.
En tiedä mitä tehdä, miten kohdata työkaveri töissä, miten olla ärsyyntymättä vaimosta. Enkä tiedä, miksi avaudun tänne, mutta jos saisin jotain näkökulmaa, kiitän.
Kommentit (100)
Miehet hei! Kerrotteko miespuolisille kavereille että keskustelette vauvapalstalla naisten kanssa? Jos olette kertoneet, tuntuuko nololta? Jos ei suoraan nolstuta niin tuntuuko siltä ettei kaverit oikein arvosta?
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 13:24"]
Tuo "hieman ihastunut" kruunasi kaiken. Älä leiki tulella, jos et ole valmis hyväksymään tulipaloa, joka saattaa polttaa kaiken arvokkaan.
[/quote]
Sanoin, että en tiedä, olenko ollut hieman ihastunut. En pidä työkaveriani normaalia viehättävämpänä, itseasiassa vaimoni on viehättävämpi. En ole haaveillut henkilöstä, ja nyt ajatellessani asiaa ymmärrän, että EN ole ollut ihastunut häneen. Keskustelumme ovat kuitenkin olleet sellaisia joita en ole kokenut pitkään aikaan, varmaan olen antanut niille eri merkityksen kuin työkaverini. Ne ovat saaneet minut tuntemaan itseni uudella tavalla merkityksellisiksi
Työkaverisi teki oikein kun poistui tilanteesta.
No etköhän näe tätä työkaveriasi työaikanakin ihan tarpeeksi. Jospa kahvittelette sitten siellä. Toisaalta jos olet ihastunut tähän työkaveriisi, voit kysyä oletko enemmän sitoutunut vaimoosi ja perheeseesi vai koetko työkaverisi kahvihetket tärkeämmiksi. Tilanne voi nimittäin pahimmassa tapauksessa kärjistyä näiden väliltä valintaan.
Toki ymmärrän jos ärsyynnyt vaimosi reaktiosta, mutta jos pidät suhdettanne (ja mahdollisesti lapsianne) arvossa, ei oikeastaan auta kuin purra hammasta ja jättää työkaveri vähemmälle huomiolle. Kaikkea kun vaan ei voi saada.
Jos teillä ei ole lapsia, lähde.
Mielestäni nyt on aika priorisoida.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 13:26"]
Miehet hei! Kerrotteko miespuolisille kavereille että keskustelette vauvapalstalla naisten kanssa? Jos olette kertoneet, tuntuuko nololta? Jos ei suoraan nolstuta niin tuntuuko siltä ettei kaverit oikein arvosta?
[/quote]
Heh, no enpä ole ajatellut kertoa. Ensimmäistä kertaa täällä sitä paitsi olen, joten itseänikin nolostuttaa.
Mun mies oli läheisissä väleissä naispuolisen työkaverin kanssa. Se oli ok Minulle, saahan kavereita olla.... Valitettavasti miehen ja naisen välillä tapahtuu niin, että kun jakaa asioita tunnetasolla, niin tunnetasolla myös lähennytään.... Ero siitä tuli.
nykyiselle miehelle en aio sallia naispuolisia ihmisiä. Tätä nykyä olen ehdottomasti sitä mieltä, että tulella ei kannata leikkiä.
Toki uskon sen, että nainen ja mies voi olla ystäviä, jos välillä ei ple yhtään vetovoimaa. Ts toinen fyysisesti etoo. Mutta jos toinen on myös fyysisesti ok, niin ystävyydestä ei hyvää seuraa.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 13:33"]
No etköhän näe tätä työkaveriasi työaikanakin ihan tarpeeksi. Jospa kahvittelette sitten siellä. Toisaalta jos olet ihastunut tähän työkaveriisi, voit kysyä oletko enemmän sitoutunut vaimoosi ja perheeseesi vai koetko työkaverisi kahvihetket tärkeämmiksi. Tilanne voi nimittäin pahimmassa tapauksessa kärjistyä näiden väliltä valintaan.
Toki ymmärrän jos ärsyynnyt vaimosi reaktiosta, mutta jos pidät suhdettanne (ja mahdollisesti lapsianne) arvossa, ei oikeastaan auta kuin purra hammasta ja jättää työkaveri vähemmälle huomiolle. Kaikkea kun vaan ei voi saada.
Jos teillä ei ole lapsia, lähde.
Mielestäni nyt on aika priorisoida.
[/quote]
Kiitos vastauksestasi. Meillä ei ole lapsia. Olen sitoutunut vaimooni ja ajattelen meillä tulevaisuudessa olevan lapsia. Kuten korjasin aikaisemmassa viestissäni, en ole ihastunut tähän työkaveriini, sen ymmärrän nyt. Keskustelumme ovat kuitenkin olleet minulle tärkeitä, samanlaisia ei ehdi syntymään työpaikan kahvitauoilla. Vaimonkin kanssa keskustelua on, mutta erilaista, johtuen erilaisista persoonallisuuksista. Ärsyynnyn, että vaimoni rajoittaa minulta mahdollisuutta näihin hyviin keskusteluihin työkaverini kanssa, ja loukkaannun, että työkaverini ei nähtävästi ole kokenut keskusteluja samalla tavalla merkityksellisiksi, sen voin täällä anonyymisti tunnustaa.
Pitäisikö samankaltaista keskusteluseuraa etsiä sitten muualta? Miesten kanssa en ehkä usko sen onnistuvan, tiedättehän en puheenaiheet, autot, urheilu, työ, naiset.. heh..
Suosittelen että tapaatte vain työpaikalla ja työasioissa.
Ehkäpä vaimosi vaatii (sanaasi lainasin) että remppaat että remppa saadaan nopeasti ohi ja elämä palautuu normaaliin päiväjärjestykseen. Voin sanoa että kyllä minua vituttaisi ja huolella jos äijä luuhaisi kahvittelemassa joko naisen tai miehen seurassa kun remppa meneillään.
Mielestäni leikit tulella, et ehkä tunnista että olet jollain tasolla ihastunut työkaveriisi. Onneksi hän on sen verran fiksu että ymmärsi viheltää tilanteen poikki. Moni avioliitto on rikkoontunut työpaikkaromanssin vuoksi.
Pohdi pidätkö liittoasi arvokkaana ja oletko sen vuoksi valmis tekemään kaikkesi, tarvittaessa myös myönnytyksiä miellyttääksesi puolisoasi. Sama pätee myös vaimoon ja nämä kysymykset tulee esittää kummallekin.
Ihme vaimo! Kannusta häntä tuomaan miespuoliset työkaverit teille kotiin ja tapaamaan vapaa-ajallaan.
Näinhän nuo hommat yleensä alkaa. Ensin pikkukahvihetki ja sitten toinen, kolmas, ja hupsis, kun jo taidankin olla hiemen ihastunut.
Vaimostakin on tullut jo tiuskiva tiukkapipo, kun oikein soittelee perään. Voit ottaa itse asiaan kantaa ja perspektiiviä, kun mietit tuon kaiken niin, että se kahvittelija onkin vaimosi, joka jo tuntee ihastusta toiseen mieheen. Antaapa vaan sen oman miehen remppailla siellä kotosalla, mä pidän näistä mun herkistä kaffehetkistä ja tästä työkaveristani kynsin hampain kiinni.
Ja vaimosihan nimenomaan tuli harrastuksestaan viettämään vapaapäivää kanssasi. Ihan sama, vaikka rempan merkeissä, niin yhdessä olisitte olleet kuitenkin. Kertoo siitä, että mieluummin toisen, kuin vaimon kanssa haluat aikaasi viettää.
Ei ole mikään puolustus, että olet vaimollesi ilmoittanut missä, ja kenen kanssa olet, jos jo ihastusta tunnet.
Isot pojot työkaverillesi avioliittosi kunnioittamisesta, kun lopetti nää kuherteluhetket. Ellei hänkin sitten juoni jotain, ja esitä vaikeasti saatavaa. Se kun on sitä kiihottavinta mannaa, saalistaminen. Pelin henki taitaa olla aika selvä. Ehkäpä on hyvä idea rempata asunto myyntikuntoon...
Ehdota suoraan parienvaihtoa tai ryhmäseksiä. Asiat tulevat selviksi vaimollesi. Tämän jälkeen kaikki tuntuu normaalilta.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 13:42"]
Suosittelen että tapaatte vain työpaikalla ja työasioissa.
Ehkäpä vaimosi vaatii (sanaasi lainasin) että remppaat että remppa saadaan nopeasti ohi ja elämä palautuu normaaliin päiväjärjestykseen. Voin sanoa että kyllä minua vituttaisi ja huolella jos äijä luuhaisi kahvittelemassa joko naisen tai miehen seurassa kun remppa meneillään.
Mielestäni leikit tulella, et ehkä tunnista että olet jollain tasolla ihastunut työkaveriisi. Onneksi hän on sen verran fiksu että ymmärsi viheltää tilanteen poikki. Moni avioliitto on rikkoontunut työpaikkaromanssin vuoksi.
Pohdi pidätkö liittoasi arvokkaana ja oletko sen vuoksi valmis tekemään kaikkesi, tarvittaessa myös myönnytyksiä miellyttääksesi puolisoasi. Sama pätee myös vaimoon ja nämä kysymykset tulee esittää kummallekin.
[/quote]
Kiitän vastauksesta. Muutamiin huomioihisi olen vastannutkin aiemmissa viesteissä. Olin eilen rempannut koko aamupäivän ja ajattelin pitää kahvitauon kun vaimokin oli harrastuksissaan. Remontti on melkein valmis, ihan normaalia elämää täällä talossa voi elää, ei ole rempparoinaa ympäriinsä eli sotkukaan ei enää hermostuta.
Eilinen saattoi olla vaimolla vain astetta huonompi päivä, kun kilahti kahvittelustani. Aikaisemmin kun tämä on ollut ihan ok, ei ole sanonut sen ärsyttävän tai vaikuttanutkaan ärsyyntyneeltä asiasta. Kuitenkin, työkaverini aloitteessa emme ilmeisesti enää tapaa vaaa-ajalla.
Naisena sanon että riski vapaa-ajan viettoon vastakkaisen sukupuolen kanssa johtaa helposti muuhunkin jos tyyppi on kiinnostava, todella lyhyt matka sänkyyn.
Olen ollut lukuisten varattujen miesten kanssa koska pidän seksistä, tätä tapahtui myös liittoni aikana. Näin jälkeenpäin voin tunnustaa että olin seksiriipuvainen se oli minulle ilmeisesti kuin huumeet narkomaanille.
Orgasmin pystyin saamaan helposti myös tuntemattomien kanssa, elin nauttien. Jopa saman päivän aikana saattoi olla useita seksikumppaneita. Ok, nyt meni ohi aiheen.
Oletko ajatellut sitä mahdollisuutta, että keskustelisit vaimosi kanssa asiasta suoraan?
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 13:46"]
Näinhän nuo hommat yleensä alkaa. Ensin pikkukahvihetki ja sitten toinen, kolmas, ja hupsis, kun jo taidankin olla hiemen ihastunut.
Vaimostakin on tullut jo tiuskiva tiukkapipo, kun oikein soittelee perään. Voit ottaa itse asiaan kantaa ja perspektiiviä, kun mietit tuon kaiken niin, että se kahvittelija onkin vaimosi, joka jo tuntee ihastusta toiseen mieheen. Antaapa vaan sen oman miehen remppailla siellä kotosalla, mä pidän näistä mun herkistä kaffehetkistä ja tästä työkaveristani kynsin hampain kiinni.
Ja vaimosihan nimenomaan tuli harrastuksestaan viettämään vapaapäivää kanssasi. Ihan sama, vaikka rempan merkeissä, niin yhdessä olisitte olleet kuitenkin. Kertoo siitä, että mieluummin toisen, kuin vaimon kanssa haluat aikaasi viettää.
Ei ole mikään puolustus, että olet vaimollesi ilmoittanut missä, ja kenen kanssa olet, jos jo ihastusta tunnet.
Isot pojot työkaverillesi avioliittosi kunnioittamisesta, kun lopetti nää kuherteluhetket. Ellei hänkin sitten juoni jotain, ja esitä vaikeasti saatavaa. Se kun on sitä kiihottavinta mannaa, saalistaminen. Pelin henki taitaa olla aika selvä. Ehkäpä on hyvä idea rempata asunto myyntikuntoon...
[/quote]
EN ole ihastunut työkaveriin, en voisi kuvitellakaan pettäväni tai jättäväni vaimoani. Kiitos vastauksestasi kumminkin,
12 pahoittelee, että kirjoittaminen kesti niin kauan, että väliin ehti muuta viestiä siitä, että ihastusta ei sitten olekaan. Mutta toisaalta: Miten tuo ihastus-termi edes juolahtaa mieleen, jos ihan viattomasti juo kahvit työkaverinsa kanssa?
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 13:49"]
Oletko ajatellut sitä mahdollisuutta, että keskustelisit vaimosi kanssa asiasta suoraan?
[/quote]
Hmm, keskustelun tarvetta ei ole tainnut aiemmin olla, kun avoimesti olen tapaamisistani kertonut ja vaimo olisi luultavasti kertonut sen herättämistä tunteista, jos ne olisivat häntä päinaneet. Nyt, kun työkaverini puolesta tapaamisia ei enää ole tulossa, en tiedä, onko asiasta keskustelemisessakaan pointtia. Kiitos huomiostasi!
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 13:53"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 13:49"]
Oletko ajatellut sitä mahdollisuutta, että keskustelisit vaimosi kanssa asiasta suoraan?
[/quote]
Hmm, keskustelun tarvetta ei ole tainnut aiemmin olla, kun avoimesti olen tapaamisistani kertonut ja vaimo olisi luultavasti kertonut sen herättämistä tunteista, jos ne olisivat häntä päinaneet. Nyt, kun työkaverini puolesta tapaamisia ei enää ole tulossa, en tiedä, onko asiasta keskustelemisessakaan pointtia. Kiitos huomiostasi!
[/quote]
Äkkiseltään sanoisin, että on, koska tämä asia selvästi sinua mietityttää. Teithän tämän avauksenkin tänne pyytääksesi mielipiteitä.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 13:51"]
12 pahoittelee, että kirjoittaminen kesti niin kauan, että väliin ehti muuta viestiä siitä, että ihastusta ei sitten olekaan. Mutta toisaalta: Miten tuo ihastus-termi edes juolahtaa mieleen, jos ihan viattomasti juo kahvit työkaverinsa kanssa?
[/quote]
Totta, se oli virheellinen termi käytettäväksi. Työkaverini ei henkilönä minua kiinnosta, etenkään romanttisessa/seksuaalisessa mielessä, vaikka mukava onkin. Keskustelumme ovat vain olleet erityislaatuisia, samanlaisia ei ole muiden nais- tai miespuolisten ystävieni kanssa, se on saanut oloni tuntumaan merkitykselliseksi, kuten olen aiemmissakin viesteissäni sanonut.
Ja huomiona muutamiin kommentteihin joita olen saanut: Vaimollani on miespuolisia ystäviä, ja se on ihan ok. Minulla on naispuolisia ystäviä, ja se on vaimolleni ihan ok.
Tuo "hieman ihastunut" kruunasi kaiken. Älä leiki tulella, jos et ole valmis hyväksymään tulipaloa, joka saattaa polttaa kaiken arvokkaan.