Huumeriippuvainen
Tässä ois säälittävä nuori nainen, joka kärsii traagisista tilanteista, kuten avomiehen kuolemasta josta tulee tammikuussa 3 vuotta. Avomiehen kuoleman jälkeen tullut huumeriippuvaiseksi ja kaikki on ihan sama..
Pitäiskö ampuu ittee päähän, vai onko yhtään toivoa elää ?
-M
Kommentit (16)
Aina on toivoa. Jopa silloin, kun luulee ettei sitä ole. Vaikuttaa siltä, ettet ole surrut paljoakaan. Olet yrittänyt turruttaa ne tunteet huumeilla. Oikeastaan kaikki tunteet. Ihan ensimmäinen vaihe on oikeasti hakea apua huumeongelmaan. Sen jälkeen saat apua myös surun käsittelemisessä.
Kiitos teidän muutamasta viestistä. Luulin, ettei kukaan vastaa.
Käytän Subutexia. Ei ole motivaatiota hakee apua..
-M
En ole ap, ja en käytä kannabista jos minulta kysyit.
-M
Olen tietoisesti syrjäytynyt kaikista ihmisistä, jättäny kaverit taakseen. Tuntuu, että Jumalamme on kääntänyt selkänsä minulle..
-M
lopeta kannabiksella subutexin käyttö ja mene töihin.
Olet vain hetkellisesti kadottanut itsesi, M. Muutos lähtee siitä, että tiedostaa ongelman ja haluaa muutoksen elämäänsä. Oletkin jo varmaan huomannut sen, että olosi on vain pahempi, kun käytät huumeita. Mitään niillä ei saa pyyhittyä pois, mitään niillä ei saa vietyä kauas. Uskon sinuun, että tahdot hakea apua.
samoin..mutta en koe itseäni jumalan hylkäämäksi,enkä kyllä muidenkaan se on mun salainen harrastus.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 13:09"]lopeta kannabiksella subutexin käyttö ja mene töihin.
[/quote]
En käytä kannabista.
-M
Siis tämä Subutexini käyttö ei ole harrastus. Olen rioppuvainen siitä. Jos en saa päiväannostani tulen tosi kipeäksi.
Subutex aiheuttaa kaikista voimakkainta fyysistä riippuvuutta. Sekä henkistä tietysti.
-M
Hei. Älä ammu itseäsi päähän, tai tee muutakaan älytöntä itsellesi. Missä päin asut? Avun hakeminen saattaa tuntua ihan ylivoimaiselta koitokselta, mutta suosittelen, yrit' jaksaa sen verran että soitat A-klinikalle tai päihde-ja mielenteveystoimistoon, mitä nyt sattuu paikkakunnallasi olemaan. Ihan ensisijaisesti voit soittaa Irti huumeista ry:n neuvontapuhelimeen, puh. 010 80 4550, josta ainakin osaavat neuvoa sinua eteenpäin, jos et itse jaksa selvittää oman paikkakuntasi numeroita :) Käytätkö jotain muuta kuin buprenorfiinia? Jos et, niin tapauksessasi kyseessä olisi "pelkkä" opiaattivieroitus, johon on saatavissa tukilääkkeitä (unettomuuteen, kramppailuun ja pahoinvointiin yms). Tämä siis tietenkin osasto-olosuhteissa. Sinua näkemättä kuulostaisi, että laitoskatkaisu olisi hyvä startti alkaa selvitellä asioitasi. Tsemppiä!
Kuoliko mies huumeisiin?
Onko sinulla lapsia?
Itsesi ja mahdollisten lasten takia sinun on vaan noustava tuosta suosta. Tahdon asia.
Toivottavasti löydät motivaation hakea apua, tuo edellisen antama Irti huumeista ry:n neuvontapuhelin on hyvä ja helppo alku, sieltä neuvotaan eteenpäin.
Ja vaikka kaikki muut olisivat sinut hylänneet, sinä itsekin, niin Jumala ei koskaan hylkää, Hän rakastaa sinua ja Jeesus rukoilee puolestasi joka hetki. Siunausta <3
Olettaen että et vielä ole KH:ssa niin mitä vaatisi päästä? 3 vuoden vetämisen jälkeen kukaan ei vieroitu, saati palaudu/normalisoidu/tokene/nouse helposti, mutta tuolla konstilla nyt ainakin saa vähän rutiinia arkeen ja voi miettiä muitakin asioita kuin keneltä ja millä rahalla säätää tänään.
mitä huumeita käytät?