Mörökölli mies on hiljaa tai ärähtelee ja rähähtelee
Tyytymätön työhönsä ja rahatilanne stressaa häntä kovasti. Eilen kun puhuin, miten rankkaa hänen äksyilynsä meille on ja meidän pitäisi saada luottaa että mies tasainen niin tokaisi mulle että "no anna 50 000e niin sitten" - eli että hänen olonsa helpottaa vasta kun saa enemmän rahaa. Iso laina painaa, minä olen sanonut että myydään vaikka asuntokin mieluummin kuin jatkuva ahdinko, mutta siihen toteaa tiukasti että ei tätä myydä.
Lottoaa ja huokailee että ei taaskaan voittoa ei, lapsille välillä mukava ja ihana, usein kuitenkin poissaoleva henkisesti ja sitten ärähtelee ja puhuu töykeästi. Mulle saattaa alkaa huutaa pienestä jutusta, vaikka jos kysyn väärällä lailla jonkun kysymyksen tai muka muuten syytän tai vittuilen. On todella ahdistavaa olla tuollaisen ihmisen kanssa tässä kotona, pienet lapset. Minä oireilen jatkuvilla vatsavaivoilla, ripulia ja nukun huonosti kun tuskainen olo. Mitä tulisi tehdä? Mies oikeuttaa käytöksensä koska hänellä kerran on painetta.
Kommentit (14)
Kodinrikkojat.
Pitikö mennä yhteen tuollaisen amisviiksen kanssa, joka ei osaa kasvaa räkänokastaan irti, perheen myötä?
Anna kenökää niin jää ähiseen itsekseen
Aika moneen mieheen tehoaa se, että jonain päivänä palaa tyhjään kotiin ja huomaa perheen lähteneen. Siellä se saa itsekseen äristä.
Ne räkänokat muuttuu perheen ja velan myötä inhottavaksi omaan napaan tuijottaviksi paskaperseiksi, sori vaan!!
Mulla on kanssa mörökölli mies, vaikka onkin rikas. Sillä vituttaa vaikka asiat on hyvin. Jotkut ihmiset on sellaisia. Eihän noita kyllä jaksa. Parempi sulkea niltä korvansa ja silmänsä.
Mulla on kanssa mörökölli mies, vaikka onkin rikas. Sillä vituttaa vaikka asiat on hyvin. Jotkut ihmiset on sellaisia. Eihän noita kyllä jaksa. Parempi sulkea niltä korvansa ja silmänsä.
Miten teidän mörökölli exät suhtautuvat lapsiin eron jälkeen? Se mua mietityttää, miten on niitten kanssa tapaamisaikoina..
Varmaan jotain masennustakin? Mutta toisaalta jaksaa katsella elokuvia, urheilla - olla kiinnostunut noista omista jutuista. Ei lapsista.
Ajattele lapsia, miten he kokevat nimittelyn ym sinuun kohdistuvan henkisen väkivallan. Meillä myös lapset alkoivat nimittelemään minua, ja tavallaan myös uhkailemaan. Oli tosiaan tunne että mies pitää minua riesana, ei koskaan uskaltanut sanoa mitään hauskaa juttua hänelle, koska hänen mielestään juttu ei ollut hauska eikä turhia hörinöitä saanut pitää. Nykyään nauramme lasten kanssa vapautuneesti ja elämä on muutenkin ihanaa kun ei tarvi pelätä että yksi kireä hermoinen astuu huoneeseen. Suosittelen vieläkin sen oman kodin hankkimista kaikille niille joilla on mies joka ei osaa elää ilman että on pinna aina kireällä. Turhaa on heittää elämäänsä hukkaan sellaisen ihmisen kanssa. Minä tein niin 10 vuotta.
Meillä huumori puree kuitenkin mieheen, jos heitän huumorijuttua niin voidaan koko perhe nauraa. Mies myös hassuttelee lasten kanssa. Mutta kaikki sellainen vähentynyt selvästi, ja väsymys ja äreys lisääntyneet huomattavasti. Ajatus erosta toisaalta kiehtoo, saisi olla rauhassa lapsiin keskittyen ja voisin vielä joskus löytää rakkauttakin, toisaalta mietin auttaisiko aika eikä helpolla tahdo lapsiperhettä rikkoa. Sanotaan, että pikkulapsiaika rankkaa miehelle jne. jne. enkä ole helposti luovuttavaa tyyppiä.... mietin, että pitäisi vaan jaksaa ja antaa aikaa, katsoa lähteekö asiat paranemaan. Toisaalta janoan välittämistä ja arvostusta.
Murjottaminen on luonteessa. Vaikka se sais sen 50000, löytyy aina uusia murjotuksen aiheita.
Mulla on vähän samanlainen tilanne, maha tosiaan sekasin stressistä ja pelkään tavallaan miestä, säpsähdän kun se tulee huoneeseen jne. Sä olet vielä selvästikin nuorempi, lähde ajoissa niin ehdit löytää uuden miehen jolla on empatiakyvyt tallella.
Mies myös tuntuu, että ei välitä/arvosta/pidä minusta ollenkaan. Puhuu vähättelevästi ja välinpitämättömästi, suuttuneena käyttää todella ikäviä ilmauksiakin. ap
Näin oli myös meillä. Voisin samaa tarinaa jatkaa ja se kuulostaisi samalta kuin sinun. Olen nyt asunut lasteni kanssa vuoden omassa kodissa ja ero tuli voimaan pari kuukautta sitten. Täytyy sanoa että muutto ja ero olivat elämäni parhaimmat ratkaisut. Aina kun käyn ex luona meille tulee riitaa ja hän käyttäytyy minua kohtaan todella ikävästi, joka kerran lähden sieltä itku kurkussa ja samalla olen tyytyväinen että voin lähteä, että on oma koti johon mennä. Tsemppiä sulle, yritä tehdä oma ratkaisusi mahdollisimman pian, ihan itsesi ja lastesi takia.