Leikki-ikäisen raju lääkäriin joutuminen pelko
Lapsella on aivan liikaa kurjia lääkärikokemuksia, joutunut monenlaisten juttujen takia ikäviin toimenpiteisiin. Hän on nyt melkolailla terve leikki-ikäinen, mutta aivan peloissaan aina että joutuuko lääkäriin. Hänellä on allergioita, joiden takia saattaa tulla vähän yllättäviä käyntejä vastaanotolle, ja ne varmasti pahentaneet asiaa - hän ikään kuin on aina varpaillaan, joutuuko tänään lääkäriin? Jos mulla soi puhelin, hätääntyy ja kyttää kenelle puhun ja mitä. Se on suorastaan jo ärsyttävää. Pari viime käyntiä ovat olleet tosi hyviä ja helppoja ja lapsi ollut iloisen vapautunut niiden jälkeen, on myös menty syömään tai kauppareissulle tms. lääkärin jälkeen ja tehty siitä kaikinpuolin kiva ja luonteva reissu. Lääkärikirjoja luettu, kotona lääkärisetit, neuvolakäynnillä oli jännittynyt mutta teki hienosti kaiken pyydetyn.
Mikä tässä auttaa? Nyt jos hänelle tulee pieni flunssa, menee ekana pois tolaltaan ja itkee että ei lääkäriin, ei lääkäriin, eihän eihän? Huolestuttaa jo lapsen noin kova pelko.
Kommentit (4)
Niin ja tuo lapsen pelko tosiaan kuulostaa jo todella pahalta (esim. tuo puhelinhomma).
2
Nyt kun mietin tuota asiaa vielä tarkemmin, niin kannattaisi tosiaankin ottaa johonkin ammattilaiseen yhteyttä. Veikkaan, että lapsella on aika paha trauma ja että hänellä on koko ajan ahdistus päällä. En toki varma voi olla, mutta omiin kokemuksiini peilaten voisin kuvitella näin. En tiedä mitä ammattilainen sitten voi tehdä, mutta parempi varmaan kuitenkin ainakin koittaa tehdä asialle jotakin. Halusin nyt vielä tulla sanomaan tämän, koska tosiaan omasta kokemuksestani tiedän ettei tuollainen kammo ja trauma vaikuta vain yhteen elämän osa-alueeseen vaan koko elämään ja henkiseen hyvinvointiin.
2
Voi, kuulostaa ikävältä ja tutulta :/ Mulla myös oli lapsena hirveä kammo ja ihan aiheesta. Edelleen asia rajoittaa elämääni. Luulin jo päässeeni kammosta muutama vuosi sitten, mutta sitten luottamus meni yhdessä toimenpiteessä ja nyt taas pelkään niin että tuntuu että kuolen mieluummin kuin menen toimenpiteisiin.
Jostain syystä Suomessa ei tajuta tuota asiaa ollenkaan vaan tehdään lapsille väkisin toimenpiteitä, kun on kuitenkin niin näppärää pitää väkisin paikoillaan lasta. Mitä turhaa rauhoittamaan esimerkiksi...
Ei kai tuohon mikään muu auta kuin aika ja se, että jatkossa huolehditaan myös lapsen henkisestä puolesta kun noita toimenpiteitä tehdään. Ei luulisi olevan ylivoimaista esim. antaa rauhoittavia, vaikka Suomessa kovin mielellään tehdään aina kaikki ilman mitään "ylimääräistä" helpotusta jos vaan mahdollista. Kärsimys kasvattaa jne.
Tuo kammo kuulostaa jo niin pahalta, että voisi tietysti olla hyvä jonkun ammattilaisenkin kanssa puhua asiasta. Mua vaan ihan näin henkilökohtaisesti vituttaa suunnattomasti se, että siellä terveydenhuollossa ei olla kiinnostuneita hoitamaan asioita inhimillisesti, ja sitten potilas joutuu itse korjailemaan henkisiä vaurioitaan ikään kun terveydenhoidon menetelmillä ei olisi syntyneen trauman kanssa mitään tekemistä.