Mitä lapsuudenperheen joulussa inhoat?

Tekopyhyyttä. Jeesustelua. Pitää muka hiljentyä ja jotain evankeliumihöpötystä kuunnella, vaikkei muuten olla uskovaisia ollenkaan.

Lahjojen jaon jälkeen alkoi ryyppääminen.

En mitään

Isän ryyppääminen.

Isäni naukkaili salaa viinaa, vaikka muulloin ei lätrännyt alkoholilla. Kai hänellä oli jotain traumoja, kun oli menettänyt oman isänsä nuorena ja jouluna nuo nousivat pintaan.

Mietin ja mietin... mutta en keksinyt mitään. Lapsuuden joulut olivat aika ihania.

En mitään.

En mitään. Äidin kanssa tehdään aattoaamuna viimeiset ruuat (lähinnä salaatit), mutta muuten saa ottaa rennosti: kuunnella joululauluja, ihailla kuusta ja käydä joulusaunassa. Iltapäivällä joku hakee mummoni viettämään joulua meidän kanssamme. Meilläkin joskus vuosia sitten luettiin sitä evankeliumia ja laulettiin Enkeli taivaan, mutta siitä onneksi luovuttiin kun muuten ei olla yhtään uskonnollisia. Kolmas lapsemme on tänä jouluna n. kk:n ikäinen (tai nuorempi), joten päätimme että tämä joulu vietetään omassa kodissa. Harmittaa jo etukäteen, tulee ikävä lapsuudenkodin joulua... Mutta ehkä nyt on hyvä hetki aloittaa luomaan omia jouluperinteitä.

Se joka jouluinen siivous- ja ruuanlaittostressi. Äidin marttyyrin elkeet. 

Ysi: ollaankohan sisaruksia? 

Ihan hirveä raivoaminen ja suursiivous ja luennointi siitä kuinka kukaan muu ei osaa mitään muuta kuin sotkea. Koti oli joulua edeltävän viikon kuin rintamalla olisi elänyt: ovien paiskontaa, huutamista, astioiden paiskomista ja nalkutusta. Sitten kun jouluaatto koitti, piti olla joulumielellä vaikka väkisin ettei äiti ole turhaan Raatanut.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 14:26"]

Se joka jouluinen siivous- ja ruuanlaittostressi. Äidin marttyyrin elkeet. 

[/quote]

Sama. Kukaan ei kuitenkaan saanut auttaa ja sitten keittiöstä kuului huokailua, kun taas hän joutuu tekemään kaiken.

Inhosin myös hautausmaalla käymistä. Aika jouluaterian jälkeen käytiin kahdella eri hautausmaalla ja siihen reissuun meni yleensä yli kaksi tuntia koska paikat ovat aivan eri suunnilla. Siellä sitten yleensä hytistiin ja odotettiin että päästään kotiin avaamaan lahjat.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 14:30"]

Ysi: ollaankohan sisaruksia? 

Ihan hirveä raivoaminen ja suursiivous ja luennointi siitä kuinka kukaan muu ei osaa mitään muuta kuin sotkea. Koti oli joulua edeltävän viikon kuin rintamalla olisi elänyt: ovien paiskontaa, huutamista, astioiden paiskomista ja nalkutusta. Sitten kun jouluaatto koitti, piti olla joulumielellä vaikka väkisin ettei äiti ole turhaan Raatanut.

[/quote]

Mulla on vanhempi veli :)

Olen vannonut itselleni, että en jatka tuota kamalaa "perinnettä" omassa kotonani, enkä mielestäni olekaan. Monta vuotta siinä kuitenkin meni, ennen kuin sain sisäistettyä sen, että jouluna ei tarvitse olla joka kaappi ja nurkka puunattu, ja pystyin nauttimaan joulunodotuksesta ihan rennosti. Tavallinen viikkosiivous riittää!

Sitä ettei meillä ikinä ollut isoa sukujoulua niinkun kavereilla! Aina vietettiin vaan pienen perheen kesken+mummo ,mutta toisaalta eipä meillä ollukkaan sitä sukua jota olis voinu kutsua.

nykyään on aivan ihanaa kun miehen puolella vietetään todellista suuuren suvun joulua <3

Sitä, kun isäni mielestä ruokapöydässä pitää olla jouluaattonakin täydet valot ja televisio saa töristä taustalla. Tosi juhlallista.

Ei tulee mieleen mitään mitä inhoaisin. Lapsena joulurauhanjulistus oli kyllä tosi pitkäveteinen, olisin mielummin sen ajan katsellut lastenohjelmia.

Harmittaa vähän, kun tänä vuonna vietetään joulu miehen perheen kanssa. Ei siinä vaan ole sitä samaa hohtoa mikä lapsuuskodissa. :)

Meillä oli aina ihana joulu.

Nykyään kokoonnumme kaikki sisarukset perheineen vanhempiemme luo jouluna, joka vuosi aattona.

Juuri tuo stressi ja kireys!

Mummoja. Jompi kumpi oli aina meillä jouluna, eikä muuta tehnyt kuin valitti. Valitti kaiken kalleutta, omaa köyhyttään (eivät he köyhiä edes olleet), sairauksiaan, koko maailman menemistä ihan sekaisin jne.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 14:41"]Meillä oli aina ihana joulu.

Nykyään kokoonnumme kaikki sisarukset perheineen vanhempiemme luo jouluna, joka vuosi aattona.

[/quote]oikeastiko äitisi teki iloisin mielin valmistelut?! Rispect.

Inhoan sitä, että silloinkin on tv pääroolissa. Telkkari huutaa aamusta iltaan ja vie ihmisten huomiot. Edes ruuan ajaksi sitä ei suljeta. Meillä katsotaan aika vähän tekllaria, joten muksut nauliintuvat ruudun eteen koko päiväksi. Joulu ei myöskään ole mikään kovin juhlava juhla minun vanhempieni luona. Saunassa käydään jo päivällä, joten saunan jälkeen isäntäväki hippaloi "kotiasuissa" ja villasukissa koko illan. Ruoka syödään nopeasti, kun telkkarista tulee niin hyvää ohjelmaa. Ruoka sisältää kinkkua, laatikoita ja rosollia. Juomana on kotikalja ja jälkkärinä riisipuuro luumukiisselillä. Siis hyvin, hyvin perinteistä. Lahjat jaetaan nopeasti auki repien ja äitini laskee kuinka monta pakettia kukin on saanut. Jos joku sai vähemmän kuin toiset, niin sille on sitten vielä geneerisiä varalahjoja kaapissa. Mitä useampi lahja, sen parempi. Eli tiivistettynä vihaan kaupallisuutta, arkisuutta ja television asemaa juhlan päätähtenä.

Rakastan joulua appivanhempien luona. Siellä käydään kirkossa, pukeudutaan ykkösiin, lauletaan & musisoidaan yhdessä, panostetaan juhlaruokaan (ei pelkkiin perinneruokiin), iloitaan ja keskustellaan yhdessä, pelataan porukalla jne. Hyvin valmistellun ruuan kruunaa hyvä viini ja jälkiruoka. Saunotaan vasta myöhään illalla. Ja mikä parasta, kukin saa yhden, mietityn lahjan, joka avataan hitaasti ja siitä kiitetään kauniisti. Määrä ei ole olennainen vaan lahjan kekseliäisyys ja idea. Antamisesta iloitaan erityisesti. Ja tv pysyy enimmäkseen kiinni, yleensä se avataan vasta myöhäisillasta, kun lahjat on avattu ja lapset siirtyneet leikkeihinsä. Tämä tapa on paljon enemmän sellainen joulu, jonka haluan lapsilleni tarjota.

Olemme olleet jouluja myös kotona ja silloin olen toteuttanut enempi "anopin mallia". Äitini ja isäni eivät ehkä tunteneet oloaan kovin kotoisaksi silloin, luulen. Mutta tulivat kuitenkin mukaan. Pääasia on tietysti tavata perhettä (minulle). Yleensä olemme vuorojoulut minun vanhemmillani ja appivanhemmillani. Eli lapset näkevät molemmat tavat ja tulevat kyllä yhtä mielellään molempiin. 

Ryyppääminen tai muut todella ikävät jouluperinteet meidän kummastakin suvusta onneksi puuttuvat.