Kumman sinä pelastaisit, oman koiran vai jonkun lapsen?
Jos molempia uhkaisi kuolema, kumman pelastaisit? Oman koirasi, vai ihmislapsen?
En voi käsittää, kuinka joku voi sanoa että pelastaa koiran! Jos vaikka kysymyksessä olisi siskosi lapsi, jättäisitkö hänet kuolemaan, että joku karvakasa, joka elää ehkä 15 vuotta, saisi muutaman lisävuoden... Ihan sama kenen lapsi, mutta lasta ei voi korvata, koiran voi!!!!
Mietin vaan sitä yhtä blogia...
Kommentit (1186)
Koira on minulle rakkaampi kuin vieras lapsi. Siskoni lapsen pelastaisin kuitenkin ennen koiraani.
^ erittäin hyvin sanottu. Ketjun viisain kommentti.
[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 16:52"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 16:44"]
Pitää olla henkisesti sairas tai ihan vain äärimmäisen typerä, ellei ymmärrä mitä eroa on tilanteella, jossa kuolee lapsi siihen verrattuna, että koira kuolee.
[/quote]
Näinhän se on, mutta eipä palstalla kovin älyllisesti lahjakasta porukkaa tunnu muutenkaan olevan. Hyvin outoa, että joku ei voisi elää jos jättäisi koiran kuolemaan mutta voisi hyvin elää, jos jättäisi ihmisen kuolemaan. Nämä ovat kai ihmisiä, jotka ajaisivat kolaripaikankin ohi pysähtymättä auttamaan.
[/quote]
Typerää puhua älystä tässä yhteydessä. Eihän tässä ole älyn käytöllä mitään tekemistä. Tunteillahan tässä pelkästään pelataan ja palsta mammojen iki aikaisilla alku kantaisilla leijona äidin vaistoilla.
[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 16:52"]
Nämä ovat kai ihmisiä, jotka ajaisivat kolaripaikankin ohi pysähtymättä auttamaan.
[/quote]
No minä ainakin tekisin niin, sillä pyörryn heti, jos näen vähänkin verta. Ajaisin n. 50 metriä etiäpäin ja soittaisin hätänumeroon ja sillä tökö. Tuskin ambulanssimiehistö olisi mielissään, jos pitäisi kolariuhrien pelastamisen lisäksi vielä hoivailla pyörtynyttä ulkopuolista.
Entä rakkaan koirasi vai haisevan pultsarin?
[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 20:09"]
Typerää puhua älystä tässä yhteydessä. Eihän tässä ole älyn käytöllä mitään tekemistä. Tunteillahan tässä pelkästään pelataan
[/quote]
Totta. Minun tunteeni sanoo pelasta koira (eikös tässä keississä ollut kysymyksessä nimenomaan oma koira?). Missäs ne beibin vanhemmat ovat, kun eivät ole sitä omaa omaansa pelastamassa?
Pelastaisin ensin sen hengen, joka on minulle rakas. Muut sitten.
[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 20:13"]
Entä rakkaan koirasi vai haisevan pultsarin?
[/quote]
Oma rakas koira (tai minun tapauksessani puhuttaisiin kissasta).
[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 20:16"]
Pelastaisin ensin sen hengen, joka on minulle rakas. Muut sitten.
[/quote]
Näinhän se menee, kaikilla. Joka muuta väittää, se valehtelee.
Joko tässä ketjussa on kysytty, kumman pelastaisit, oman vai jonkun toisen lapsen? Molemmat vaikkapa 2-vuotiaita, terveitä kuin pukit, vieläpä samaa sukupuolta. Käsi sydämelle, maamuskat!
Minä olen ollut tuoreeltaan kuolonkolaripaikalla. Pystyin toimimaan hämmästyttävän hyvin. Yöunet meni sitten jlkeenpäin. Tulipalossa auttaisin niitä joita voisin mutta ykkösenä omassa mielessä olisi ilman muuta omien rakkaiden selviäminen. Koira siinä mukana. Tiedän että vastaavasti esim veteen joutuessa koira pelastaisi ihmisensä.
Kaikki puhuu tästä laista mutta onkohan sellaista? Tuollainen tilanne olisi tosi sekava, luultavasti valinnan tekevä aikuinen on siellä yksin ja paniikissa ja suomalainen oikeuslaitos pehmeä. Se äitinsä halvaantuneeksi hakannut aikuinen mies sai vuoden ehdollista ja pari sataa sakkoja. Kukaan syyttäjä ei lähtisi tulipalosta koiransa pelastanutta edes viemään oikeuteen. Ja jos veitsikin niin vankilaan ei siitä joutuisi Suomessa.
Mitä jos yrittää pelastaa molemmat ja se tarkoittaisi että muksu olisi viskattua ikkunasta pihalle ja toivoa että selviää. Syytettäisiinkö pelastajaa silloinkin kun lapsella jalat poikki ja kallonmurtumia? Jos logiikalla tuota miettii niin ei kannata yrittää pelastaa lasta koska siitä rangaistaan. Vanhemmat sanoo vain kiitoksia, oma koira kuollut eikä kukaan sitä edes korvaisi.
yritän vain miettiä että millainen tilanne se olisi missä ei molempien pelastaminen onnistu. Jos olet toisessa päässä palavaa taloa ja lapsi huutaa liekkimeren takana. Koira on turvassa, niin riskeeraisitko sitten oman henkesi ja yrittäisit auttaa lasta? Olisiko se oma koira, vieras muksu, oma henki tuo järjestys?
koirani. mä oon sille henkeni velkaa. toisten jälkeläisistä mä en ota vastuuta ku en tunne ni en sit välitäkään. toki jos ei koira olis vaarassa ni autan tietysti mut tässä nyt pyydetään valitsemaan.
Mua ei kiinnosta tippaakaan jonkun räkänokat. Tottakai pelastaisin koirani. Miksi oletat, että arvostan automaattisesti omaa rotuani enemmän? Lapsen äiti saa pelastaa oman lapsensa, minä omani.
[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 20:20"]
Joko tässä ketjussa on kysytty, kumman pelastaisit, oman vai jonkun toisen lapsen? Molemmat vaikkapa 2-vuotiaita, terveitä kuin pukit, vieläpä samaa sukupuolta. Käsi sydämelle, maamuskat!
[/quote]
Lasta ja eläintä ei todellakaan voi verrata. Jos kyseessä kaksi lasta eri perheestä, niin totta kai jokainen pelastaisi sen omansa. Mutta joku eläin ei ole kenenkään ihmisen synnyttämä, eli oma, joten ei voi verrata siinäkään mielessä.
Olen eläinrakas, lemmikkejä on, mutta ihmisen pelastaisin, jos valita täytyisi.
Ihmiselämä olisi todellakin arvokkaampi kuin eläimen elämä.
[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 20:42"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 20:20"]
Joko tässä ketjussa on kysytty, kumman pelastaisit, oman vai jonkun toisen lapsen? Molemmat vaikkapa 2-vuotiaita, terveitä kuin pukit, vieläpä samaa sukupuolta. Käsi sydämelle, maamuskat!
[/quote]
Lasta ja eläintä ei todellakaan voi verrata. Jos kyseessä kaksi lasta eri perheestä, niin totta kai jokainen pelastaisi sen omansa. Mutta joku eläin ei ole kenenkään ihmisen synnyttämä, eli oma, joten ei voi verrata siinäkään mielessä.
[/quote]
Niin niin, mutta nyt ei ollutkaan kysymys eläimestä. Jos - ja kun - pelastaa oman lapsensa, miten sitten voi elää sen asian kanssa, että on jättänyt toisen ihmisen lapsen kuolemaan? Kun se ihmiselämä on niin tärkeä? Siitähän tämä ketju sai alkunsa, eikö totta, että ihmiselämä on (muka) se tärkein?
Oletetaan että palsta mamman talo on syttynyt palamaan Nicoyampan tulitikkuleikin ansiosta sillä aikaa, kun palsta mamma on hakemassa muita lapsia virike hoidosta päivä kodista. Naapurin Jorma huomaa liekit, sukeltaa taloon, pelastaa Nicon kaapista piilosta ja nakkaa pihanurtsille.
Kotiin palaava palsta mamma kuulee itkuisen Nicon valituksen kun setä repi häntä kädestä ja paiskasi ulos. Mmma ottaa valokuvat mustelmista, antaa haastattelun iltalehdelle ja nostaa syytteen pahoinpitelystä. Jorma viedään putkaan.
Kysymyksiä teille, jotka olette sitä mieltä, että ihmiselämä on aina arvokkaampi!
Mitä jos vastakkain olisivat koira ja 90-vuotias dementoitunut mummo, jolla ei ole yhtään sukulaista tai ystävää elossa? Kumman valitsisit?
Mitä jos vastakkain olisivat koira ja aikuinen ihminen, joka pyytäisi sinua pelastamaan koiran? Valitsisitko siltikin ihmisen vasten tämän omaa tahtoa?
Miksi mielestäsi ihmishenki on arvokkaampi kuin koiran? Miksi lemmikin rakastaminen kuten ihmisen on niin väärin? Entä jos kyseessä on yksinäisen vanhuksen ainut tuki ja huolenpidettävä, ainoa keskustelukumppani ja seuralainen? Onko silloin väärin ja outoa, jos vanhus rakastaa lemmikkiään kuin ihmistä? Miksi ihmisen pitäisi muutenkaan korottaa itsensä muiden luontokappaleiden yläpuolelle? Ajattelukyky, tietoisuus, puhekyky, nekö tekevät ihmisestä arvokkaamman? Entä kyky ilkeyteen, sortoon, tietoiseen pahantekoon?
Tässäkin ketjussa on pari kertaa esitetty vertaus; jos sinulla on kehitysvammainen adoptiolapsi, jonka kommunikointi on äärimmäisen vajavaista ja on älynlahjoiltaan noin kolmivuotiaan lapsen tasolla, niin onko hän vähemmän perheenjäsen kuin muut? Entä jos tuo otus olisikin koira, tekeekö se siitä vähemmän perheenjäsenen?
Kaikille niille jotka pelastaisivat oman koiransa: Kumman haluaisit ventovieraan ihmisen pelastavan, oman koiransa vai sinun lapsesi?
PROVOVASTAUKSET