Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Epäilen, että pojallani on aspergerin oireyhtymä. Kaipaan kokemuksia.

Vierailija
12.11.2013 |

Olen siis ruvennut epäilemään, että 8 v. pojallani voisi olla asperger. Te joiden lapsilla tuo on, voisitteko kertoa millaisia lapsenne ovat ja mistä epäily alunperin lähti liikkeelle. Olisin todella kiitollinen kaikista kokemuksista ja neuvoista. Olen aika huolissani lapsestani, enkä tiedä miten pitäisi edetä.

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Googlaa aspalsta, siellä on paljon keskustelua.

Vierailija
2/14 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla epäilyt heräsi lapsen ollessa 3v. Ei vastannut kysymyksiin vaikka sanavarasto oli hyvä. Osoitti huomattavaa kiinnostusta kirjaimia kohtaan. 4v:na sai diagnoosin. Nyt on 17v lukiolainen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi kyselet täältä neuvoja tietämättömiltä ihmisiltä, mene ja hae apua ja pian lapsellesi, johan olet liian vanhana" epäilemään oireita mitk'ä olisi pitänyt hoitaa jo kauan sitten! tsemppiä . myös erkan vanhempi 

Vierailija
4/14 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi kyselet täältä neuvoja tietämättömiltä ihmisiltä, mene ja hae apua ja pian lapsellesi, johan olet liian vanhana" epäilemään oireita mitk'ä olisi pitänyt hoitaa jo kauan sitten! tsemppiä . myös erkan vanhempi 

Vierailija
5/14 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 21:44"]Miksi kyselet täältä neuvoja tietämättömiltä ihmisiltä, mene ja hae apua ja pian lapsellesi, johan olet liian vanhana" epäilemään oireita mitk'ä olisi pitänyt hoitaa jo kauan sitten! tsemppiä . myös erkan vanhempi 

[/quote]

Ihan siksi kyselen, että olen vasta alkanut epäillä. Olen kyllä lukenut oireista jne. ja lukenut myös tuota as palstaa, mutta koska osa poikani 'oireista' poikkeaa noista yleisistä oireista, en jotenkin uskalla ihan tosissani epäillä aspergeria tms. Kuitenkin poikani on hyvin omalaatuinen ja moni ns. normaali asia tuottaa vaikeuksia päivittäin ja monet oirekuvaukset täsmäävät poikaani täydellisesti. Olemme mieheni kanssa tähän asti uskoneet, että poika on 'normaali', vaikkakin hyvin vaativa ja omalaatuinen. Nyt koulun aloituksen myötä nuo 'erityispiirteet' ovat vain korostuneet ja olemme alkaneet hieman huolestua.

Ap

Vierailija
6/14 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 21:44"]Miksi kyselet täältä neuvoja tietämättömiltä ihmisiltä, mene ja hae apua ja pian lapsellesi, johan olet liian vanhana" epäilemään oireita mitk'ä olisi pitänyt hoitaa jo kauan sitten! tsemppiä . myös erkan vanhempi 

[/quote]

Ihan siksi kyselen, että olen vasta alkanut epäillä. Olen kyllä lukenut oireista jne. ja lukenut myös tuota as palstaa, mutta koska osa poikani 'oireista' poikkeaa noista yleisistä oireista, en jotenkin uskalla ihan tosissani epäillä aspergeria tms. Kuitenkin poikani on hyvin omalaatuinen ja moni ns. normaali asia tuottaa vaikeuksia päivittäin ja monet oirekuvaukset täsmäävät poikaani täydellisesti. Olemme mieheni kanssa tähän asti uskoneet, että poika on 'normaali', vaikkakin hyvin vaativa ja omalaatuinen. Nyt koulun aloituksen myötä nuo 'erityispiirteet' ovat vain korostuneet ja olemme alkaneet hieman huolestua.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 21:44"]Miksi kyselet täältä neuvoja tietämättömiltä ihmisiltä, mene ja hae apua ja pian lapsellesi, johan olet liian vanhana" epäilemään oireita mitk'ä olisi pitänyt hoitaa jo kauan sitten! tsemppiä . myös erkan vanhempi 

[/quote]

Ihan siksi kyselen, että olen vasta alkanut epäillä. Olen kyllä lukenut oireista jne. ja lukenut myös tuota as palstaa, mutta koska osa poikani 'oireista' poikkeaa noista yleisistä oireista, en jotenkin uskalla ihan tosissani epäillä aspergeria tms. Kuitenkin poikani on hyvin omalaatuinen ja moni ns. normaali asia tuottaa vaikeuksia päivittäin ja monet oirekuvaukset täsmäävät poikaani täydellisesti. Olemme mieheni kanssa tähän asti uskoneet, että poika on 'normaali', vaikkakin hyvin vaativa ja omalaatuinen. Nyt koulun aloituksen myötä nuo 'erityispiirteet' ovat vain korostuneet ja olemme alkaneet hieman huolestua.

Ap

Vierailija
8/14 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pahoittelut. Viesti tulikin monta kertaa, kirjoitan tabletilla..

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
03.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aspergerdiagnoosin tunnistaminen on ongelmallista, sillä kaikki terveydenhuollon ammattilaiset eivät hyväksy sitä. http://autisticjungle.blogspot.fi/

Vierailija
10/14 |
03.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta Asperger-epäilyn takia kannattaa lähteä lääkäriin siinä vaiheessa, jos se hankaloittaa elämää. Minulla on 12-vuotias poika, joka on hyvin pienestä pitäen ollut aika erikoinen. En ala luettelemaan oireita, koska niitä löytyy muista lähteistä, mutta kaikillahan ei tietysti ole kaikkia oireita. Yllättäen koulun alku sujui hyvin, mutta viime syksynä tuli käytöshäiriöitä, joihin lähdin hakemaan apua ja koska kerroin samalla, että lapsi on minusta aika Asperger-piirteinen, huomioitiin sekin testeissä. Psykologin mielestä syytä epäillä Aspergeria ei ollut, vaikkei lapsi tunnistanut testeissä ilmeitä jne. Kävimme sitten sovitusti vielä lääkärissä, ja hän taas sanoikin, että onhan lapsella Asperger. Diagnoosia hän ei kirjoittanut, koska siitä ei tällä hetkellä ole käytännön hyötyä, jatkossa voi olla tietysti toisin, jos ei kykene esim. armeijaan menemään.

Se mitä itse hyödyin tuosta lähes-diagnoosista (heh) on se, että ymmärrän lasta nyt paremmin ja osaan toimia käytännössä paremmin ja saamme syksyllä vielä lisää opastustakin. Kuten sanoin lääkärillekin, en halua mitään diagnooseja diagnoosin takia vaan haluan tietää, mitä teen lapsen kanssa, joka saattaa mennä täysin jumiin ihan arkisissa tilanteissa jne. Monesti vanhempia haukutaan siitä, että he haluavat vain diagnooseja lapsille, joita eivät viitsi kasvattaa, ja ehkä joskus on noinkin, ja senpä takia lapsen käytös on herättänyt minussa aikamoista ahdistusta. Usein häntä voisi kuvailla sanoin "kuriton kakara", koska häneen ei saa aina mitään kontaktia, eikä hän vaan tottele. Nyt ymmärrän, että hän ei vaan käsitä asioita samoin kuin suurin osa muista, hän ei OSAA toimia paremmin. Hän ei välttämättä pysty vastaamaan kysymyksiin ja kokee joutuneensa epäreilusti kohdelluksi ihan kummissa tilanteissa. Kun olen huomioinut tuon ja todella vääntänyt rautalangasta asioita lapselle, onkin mennyt paremmin! (Ja sama lapsi on siis monissa muissa jutuissa tosi älykäs.) Olen itse ajatellut asian niin, että se on sama kuin joku vaatisi minua puhumaan hepreaa, jota en osaa lainkaan: "No, puhu nyt kun käsketään. Pian nyt, osaat kyllä! Mitä sinä nyt uhmaat? Haluatko jäähypenkille? Lasken kolmeen, sitten menet, jos et puhu!" Aika hurjalta tuntuisi :(

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
03.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 10:54"]

Minusta Asperger-epäilyn takia kannattaa lähteä lääkäriin siinä vaiheessa, jos se hankaloittaa elämää. Minulla on 12-vuotias poika, joka on hyvin pienestä pitäen ollut aika erikoinen. En ala luettelemaan oireita, koska niitä löytyy muista lähteistä, mutta kaikillahan ei tietysti ole kaikkia oireita. Yllättäen koulun alku sujui hyvin, mutta viime syksynä tuli käytöshäiriöitä, joihin lähdin hakemaan apua ja koska kerroin samalla, että lapsi on minusta aika Asperger-piirteinen, huomioitiin sekin testeissä. Psykologin mielestä syytä epäillä Aspergeria ei ollut, vaikkei lapsi tunnistanut testeissä ilmeitä jne. Kävimme sitten sovitusti vielä lääkärissä, ja hän taas sanoikin, että onhan lapsella Asperger. Diagnoosia hän ei kirjoittanut, koska siitä ei tällä hetkellä ole käytännön hyötyä, jatkossa voi olla tietysti toisin, jos ei kykene esim. armeijaan menemään.

Se mitä itse hyödyin tuosta lähes-diagnoosista (heh) on se, että ymmärrän lasta nyt paremmin ja osaan toimia käytännössä paremmin ja saamme syksyllä vielä lisää opastustakin. Kuten sanoin lääkärillekin, en halua mitään diagnooseja diagnoosin takia vaan haluan tietää, mitä teen lapsen kanssa, joka saattaa mennä täysin jumiin ihan arkisissa tilanteissa jne. Monesti vanhempia haukutaan siitä, että he haluavat vain diagnooseja lapsille, joita eivät viitsi kasvattaa, ja ehkä joskus on noinkin, ja senpä takia lapsen käytös on herättänyt minussa aikamoista ahdistusta. Usein häntä voisi kuvailla sanoin "kuriton kakara", koska häneen ei saa aina mitään kontaktia, eikä hän vaan tottele. Nyt ymmärrän, että hän ei vaan käsitä asioita samoin kuin suurin osa muista, hän ei OSAA toimia paremmin. Hän ei välttämättä pysty vastaamaan kysymyksiin ja kokee joutuneensa epäreilusti kohdelluksi ihan kummissa tilanteissa. Kun olen huomioinut tuon ja todella vääntänyt rautalangasta asioita lapselle, onkin mennyt paremmin! (Ja sama lapsi on siis monissa muissa jutuissa tosi älykäs.) Olen itse ajatellut asian niin, että se on sama kuin joku vaatisi minua puhumaan hepreaa, jota en osaa lainkaan: "No, puhu nyt kun käsketään. Pian nyt, osaat kyllä! Mitä sinä nyt uhmaat? Haluatko jäähypenkille? Lasken kolmeen, sitten menet, jos et puhu!" Aika hurjalta tuntuisi :(

[/quote]

Tosi hyvin kirjoitettu ja täyttä asiaa.

Tosiaan, diagnoosista itsestään ei sinänsä apua, mutta jos ei pärjää (tai ei tule pärjäämään) yksin elämässä, työssä, sosiaalisissa tilanteissa, niin mm. terveydenhoidon, sosiaalihuollon, työvoimaviranomaisten jne/tms. kanssa menee todelliseksi takkuamiseksi ellei mitään diagnoosia ole olemassa.

Oma pikkuveljeni sai Asperger diagnoosin vasta pitkän ja hankalan taipaleen jälkeen pitkälti yli kolmekymppisenä, vasta kun väärillä diagnooseilla ja lääkityksillä oli mm. terveydentila tuhottu totaalisesti.

Itse kävin hänen kanssaan aikoinaan kutsuntoja varten lääkärintarkastuksessa, ja lääkärin todetessa (silloin) fyysisesti terveen pojan täysin armeijakelpoiseksi, kysyin häneltä että onko ihan tosissaan... Johon totesi, ettei asia kuulu hänelle... Tutun psykologin kautta saatiin kuitenkin jatkoa aina muutama vuosi kerrallaan, kunnes viimein sai vapautuksen.

Työvoimatoimisto lykkäsi milloin minnekin "harjoittelemaan" työntekoa, vaikka työnteosta ei yksinkertaisesti tullut yhtään mitään.

Nyt on viimein työkyvyttömyyseläkkeellä, sukulaiset huolehtii että laskut tulevat maksettua, vaatteet pestyä ja kämppäkin silloin tällöin siivottua ja veljeni saa vihdoinkin elää suhteellisen rauhallista ja turvattua elämää.

Itsekin jossain vaiheessa totesin, että hän elää ihan jossain muussa maailmassa kuin me muut, eikä tuo vertaus hebrean kieleen ole kovinkaan kaukaa haettu.

Vierailija
12/14 |
03.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aspergeria on monenasteista ja oireet vaihtelevat, mutta yhteistä ja olennaista on aina sosiaalisten taitojen ongelmat. As-henkilö ei tyypillisesri vaistoa muiden mielialoja ja sanatonta viestintää, vaan saattaa vaikkapa paasata erikoismielenkiinnon kohteistaan toisille, tai hermostua, kun muut rikkovat hänen rutiinejaan - koska ei ymmärrä sitä, että muut ajattelevat asioksta ERI tavalla kuin hän ja heillä on toisenlaiset rutiinit.

Osalla asseista on uniongelmia, osa on erittäin valikoiva ruoan suhteen, osa on aistiyliherkkiä, osa ei aisti kipua nirmaalisti, osalla on voimakkaita erikoismielenkiinnon kohteita. Kaikilla ei ole kaikkia näistä oireista.

Yhteistä asseille on kykyprofiilin epätasaisuus. Moni on lahjakas esim. avaruudelliselta hahmotuskyvyltään, monella on erittäin hyvä muisti - ja silti samat "pikkunerot" voivat olla ihan onnettomia tekemään johtopäätöksiä tai yleistyksiä faktoista. Reaaliaineet ovat koulussa vaikeita monelle assille, jotka muistavat kyllä, mitä kirjassa sanotaan vaikkapa aineiden erottelutavoista, mutta menevät ihan puihin fysiikan kokeessa, kun kysytään, miten erotat jonkun liuoksen eri ainesosat (soveltamisen vaikeus).

Assit ovat keskivertoälykkäitä, eli ei pidä paikkaansa, että he olisivat jotenkin muita älykkäämpiä. Toisaalta ei myöskään pidä paikkaansa, että assit olisivat empatiakyvyttömiä - he tuntevat empatiaa, mutta osoittavat sitä toisin kuin keskivertoihminen.

Omalla 13-vuotiaallani diagnosoitiin asperger jo kolmevuotiaana. On totta, että jos lapsi pärjää koulussa jne. Ilman diagnoosia, sitä ei välttämättä tarvitse hankkia. Mutta jos se lisää lapsen itsetuntemusta ja auttaa samaan vaikkapa tukitoimia ja terapiaa, kannattaa tutkimuksiin mennä. Niihin pääsee koululääkärin ja - psykologin kautta, yleensä tapahtuvat keskussairaalatasolla vaikkapa lastenneurologian tai -psykiatrian osastoilla. Täällä stadissa Lastenlinnan autismiyksikössä. Jono tutkimuksiin voi olla puolikin vuotta, joten kannattaa panna prosessi käyntiin!

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
03.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

14 pahoittelee typoja... Kirjoitan minäkin tabletilla ja valoa on vähän niukasti....

Vierailija
14/14 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaako Aspergeristä nyt huolestua. Sen kun ottaa huomioon niin parempi ihminen siitä kasvaa kuin suurimmasta osasta muita. Ja lähes varmasti paljon fiksumpi. Muista nyt, että Bill Gates, Steve Jobs, Albert Einstein jne. kaikki ovat kärsineet Aspergerista. Riippuu täysin yksilöllisistä oireista kannattaako siitä olla huolissaan.

 

Pojalamme on tiettyjä Asperger-piirteitä, eikä niitä tarvitse kaikkia ollakaan jotta diagnosi voi irrota. Ja osa oireista voi johtua muista syistä. Kohtuullisen yleinen rinnakkaisdiagnosi on ADD, mutta muitakin on ja Aspergerin oireista suurin osa voi ilmetä ilman että ne ovat minkään sairauden oireita. Eli oleellista on minkälaisen kokonaisuuden ne muodostavat.