Ovatko Stephen Poliakoffin elokuvat metaforia?
Arvoitusten talo ja Lumottu Mary leffat... oletteko nähneet? Tulivat uusintana Teemalta vähän aikaa sitten.
Katsoin Areenasta, kun menivät ohi. Olin jo aiemminkin nähnyt tuon Lumotun Maryn, mutta nyt tuntui, että toisella katselukerralla avautui eritavalla. Tuossa jälkimmäisessä haikaillaan menetetyn nuoruuden perään kenties, mutta Arvoitusten talo... onko teemana kenties, että maksamme turhaan isiemme synneistä vai mitä... tuo suhde-teemakin siinä on...
Mitä ajatuksia teissä herätti?
Kommentit (4)
Eikös kaikki elokuvat ole jollain tavalla vertauskuvallisia? En oikein tiedä voiko varsinaisesti koko elokuvasta edes sanoa, että se on metafora. Toki voi oikein syvälliseksi heittäytyä ja sanoa, että elokuva on metafora elämästä.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 09:20"]
Eikös kaikki elokuvat ole jollain tavalla vertauskuvallisia? En oikein tiedä voiko varsinaisesti koko elokuvasta edes sanoa, että se on metafora. Toki voi oikein syvälliseksi heittäytyä ja sanoa, että elokuva on metafora elämästä.
[/quote]Oletko nähnyt nämä elokuvat? Tästä juuri on kysymys, että ovatko nämä elokuvat metaforia jostain suuremmasta, kuten juuri nuoruuden kaipuu jälkimmäisessä. Ovat aika vaativia elokuvia katsojaltaan, ei mitään perus-kauraa. Kyselen täällä, josko jollekulle olisi auennut nuo elokuvat tai olisiko muuten parempaa tietoa?
-Ap, jota elokuvat jäivät kaivelemaan
Kukaan ei ole tainnut katsoa?