Poika joka kasvaa täysin ilman isäänsä tai
ilman miestä arjessa.. Voiko pojasta kasvaa ehjä aikuinen mies?
Kommentit (20)
Väittäisin että voi. Kokemusta tosiaan vain siitä että pojalla juoppohullu narsistinen ja ihan sairas isä ja mielestäni pojalla menee ihan ok ja välit ollut katki isään jo yli 3v...
Miksei voisi, jos äiti on lämmin ja rakastava ja perheellä on ystäviä ja tukiverkkoja.
Itse olen isättömänä kasvanut ja sanoisin että kyllä se on rankkaa. Olen tällä hetkellä jo nelikymppinen ja vasta viime aikoina olen alkanut ymmärtää miten ison aukon se on tehnyt elämääni.
Vanhemmat erosivat kun olin 15 v, mutta sitä ennenkään isäni ei ottanut osaa meidän hoitoon, työ oli tärkeintä ja oma napa. Varmasti välitti meistä omalla tavallaan mutta äiti hoiti aina kaiken lapsiin liittyvän.
Jokaisen lapsen pitäis saada kasvaa perheessä jossa on sekä isä että äiti. Toki, jos on väkivaltaa ja alkoholismia niin on varmasti parempi että eroaa. Vaikeita asioita, mutta isän malli ja miehen malli on tärkeitä lapsella ja nuorelle varsinkin pojalle, mutta varmasti myös tytölle.
En vaan käsitä miksi isä ei pidä yhteyttä. Toivoi poikaa ja nyt on näin.
Ei alkoholismia tai muuta.
Korkeampi mahdollisuus, että on homppeli.
Mun mies on sellainen. Äitinsä ei ikinä edes kertonut, kuka isä on, siis on ollut vain joku yhden illan juttu eikä missään kastetodistuksessa tms. edes ole isän nimeä. Eikä mies kasvanut edes äitinsä kanssa, vaan isovanhempien kasvattamana ja niistä se vanha pappa kuoli tosi varhain. Eli on käytännössä mummon kasvattama (plus maalaistalo, jossa kyllä enoja, että jotenkin miehet oli läsnä...)
Mutta miehestä tuli aivan hieno mies, onhan tuo nyt vähän hiljainen ja rauhallinen hissukka, mutta sellainen olen minäkin =). Hyvä isä myöskin meidän lapsille.
eiköhän se oo muista tekijöistä kiinni, kasvaako "normaali". ainahan sitä voi syyttää kaikkea muuta, jos ei itse handlaa omaa elämäänsä ja ota vastuuta. maailmassa on myös täysorpoja ja taatusti pärjäävät. ja sinä joka ooot havahtunut 40vuotiaana, että ei oo isää, onhan sulla ollut isä-oisit menny tapaamaan sitä, oma valinta. vaikka sun vanhemmat on eronnu, ei se tarkoita sitä, ettet itse voisi mennä tapaamaan. kotona saa odotella vaikka loppuelämänsä, että tulisipa joku hakemaan, valitettavasti maailmassa on paljon tällaisia, jotka ei ota elämää omiin käsiinsä vaan nysvää kotona Jos Barack Obama on äitinsä kasvattama, niin erittäin hyvin on pärjännyt, tuskin ruikuttaa isänsä perään, taisi olla toiste päin se ruikutus, että isä ruinasi tapaamista Keniassa.
Ei isä takaa mitään onnellisuutta elämässä tai äiti.
Vankat tilastot osoittavat isättömillä pojilla ei mene hyvin.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 09:49"]
Mun mies on sellainen. Äitinsä ei ikinä edes kertonut, kuka isä on, siis on ollut vain joku yhden illan juttu eikä missään kastetodistuksessa tms. edes ole isän nimeä. Eikä mies kasvanut edes äitinsä kanssa, vaan isovanhempien kasvattamana ja niistä se vanha pappa kuoli tosi varhain. Eli on käytännössä mummon kasvattama (plus maalaistalo, jossa kyllä enoja, että jotenkin miehet oli läsnä...)
Mutta miehestä tuli aivan hieno mies, onhan tuo nyt vähän hiljainen ja rauhallinen hissukka, mutta sellainen olen minäkin =). Hyvä isä myöskin meidän lapsille.
[/quote]
Ne enot ovat tainneet olla kullanarvoisia... Aivan varmasti isän puute vaikuttaa paljon. Jo se että vanhemmat eroavat, ja isä asuu ero osoitteessa, aiheuttaa lapsille kaikenlaisia jännitteitä. Isä on miehen malli ja äiti naisen ja heidän keskinäiset välinsä ihmissuhteen malli. Korvaaviakin kokemuksia onneksion, mutta kyllä lasten koko elämän pesuta on se millaiset nämä mallit ovat, ei lapsi tyhjästä kasva. Kiintymyssuhde isään ja äitiin on kakkien ihmissuhteiden perusta ja jos kiintymyssuhdetta ei ole, on ikänsä heikoilla. Jos sen lisäksi ei ole edes kuvaa siitä kenestä on lähtöisin, niin onhan se identiteetin rakentamiselle valtava puute. Mielestäni lapsi jolla ei ole isää eikä edes sitä miehenmallia, tarvitsee jotain korvaavaa toimintaa ja mahdollisuudenkäsitellä asioita ammatti-ihmisen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 09:58"]
eiköhän se oo muista tekijöistä kiinni, kasvaako "normaali". ainahan sitä voi syyttää kaikkea muuta, jos ei itse handlaa omaa elämäänsä ja ota vastuuta. maailmassa on myös täysorpoja ja taatusti pärjäävät. ja sinä joka ooot havahtunut 40vuotiaana, että ei oo isää, onhan sulla ollut isä-oisit menny tapaamaan sitä, oma valinta. vaikka sun vanhemmat on eronnu, ei se tarkoita sitä, ettet itse voisi mennä tapaamaan. kotona saa odotella vaikka loppuelämänsä, että tulisipa joku hakemaan, valitettavasti maailmassa on paljon tällaisia, jotka ei ota elämää omiin käsiinsä vaan nysvää kotona Jos Barack Obama on äitinsä kasvattama, niin erittäin hyvin on pärjännyt, tuskin ruikuttaa isänsä perään, taisi olla toiste päin se ruikutus, että isä ruinasi tapaamista Keniassa.
Ei isä takaa mitään onnellisuutta elämässä tai äiti.
[/quote]
Näinhän se on, maailma on julma ja epäoikeudenmukainen ja suuri osa ihmisistä elää elämänsä pelkkänä pärjäämis- ja eloonjäämistaisteluna. Eri asia on sitten se mitä ihminen TARVITSEE. He jotka taistelevat ruuasta eivät varmaan isäkysymyksiä mieti, toisaalta heillä ei ole myöskään mahdollisuutta kehittyä inhimillisesti kovin pitkälle. Sitten taas on heitä joilla on mahdollisuus korkeampiin tarpeisiin. Jotka eivät ole audi pihassa ja shoppailu vaan tunne-elämän kehittyminen jne. MItään ihailtavaa ei ole siinä että ihminen joutuu henkisen kehityksensä uhraten vain taistelemaan läpi elämänsä.
Kyllä voi kasvaa kunnon mies ilman isääkin, kunhan on hyvä äiti ja joitain hyviä miehenmalleja, vaari, eno, setä tms pitkäaikaista.
Tunnen muutamia miehiä jotka ovat kasvaneet ilman isää ja muutakaan kunnon miehen mallia, kyllä heistä huomaa että jotain on jääty vaille.
Mutta parempi elää ilman isä jos sieltä saatava malli on todella huono, lapset imee kyllä kaiken niin hyvässä kuin pahassa. Kotoa sekin opitaan arvostaako naisia vai ei.
Luulen että isä kuolinvuoteellaan katuu miks oli tuollainen.
Miksi ei tee mitään kun vielä voi?
Kieltämättä vaikutusta on tällä lapseeni..
[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 09:58"]
sinä joka ooot havahtunut 40vuotiaana, että ei oo isää, onhan sulla ollut isä-oisit menny tapaamaan sitä, oma valinta. vaikka sun vanhemmat on eronnu, ei se tarkoita sitä, ettet itse voisi mennä tapaamaan. kotona saa odotella vaikka loppuelämänsä, että tulisipa joku hakemaan,
[/quote]
Tapasi kirjoittaa ei ole kovin ystävällinen, mutta vastaan silti.
Olen kyllä yhteydessä isääni ja tapaamme säännöllisesti, mutta voi olla läsnä toisen elämässä olematta läsnä ja voi olla isä olematta isä.
On aikuisen tehtävä olla läsnä lapsen elämässä, ja lapsella on täysi oikeus odottaa isänsä yhteydenottoa, ei lapsen tarvitse olla sen suhteen aktiivinen. Aikuisena tilanne on ehkä toinen.
Sama juttu, mieheni on tavallisesta perheestä, jossa äiti ja isä ovat olleet yhdessä "aina". Nyt tämä ei näköjään tunnu ymmärtävän miehen mallia pienelle pojalle. Hän itse on kotoisin macho-kulttuurista ja yrittää opettaa sitä miehen mallia pojallemme, silloin harvoin kuin tapaavat. Hänen mielestään on ihan ok, että 3-vuotias katsoo illalla sota-ja väkivaltaelokuvia, koska on "mies".
Mieheni ei itse oikein osaa ilmaista tunteitaan ja yrittää pojaltakin tukahduttaa esim. itkun. Tietenkin siksi että miehet eivät itke. Ajattelee, että pojan pitää oppia "kunnioitusta" mutta mielestäni 3-vuotias ei mistään kunnioituksesta ymmärrä vielä mitään. Se tulee ajan myötä tekojen kautta, eikä sillä että lasta kielletään itkemästä.
En ole ihan varma onko näistä harvoista tapaamisista pojalle enemmän haittaa kuin hyötyä. Kuvaavaa on se, että hän halusi päiväkodin isänpäiväkortin tehdä äidille....
Minun pojastani on ainakin kunnon kansalainen tullut, ilman isää tai juurikaan miehen mallia. Nyt on täysi-ikäinen. Osaa ottaa toiset ja naiset huomioon ja tehdä miestentöitä ihan omalla maalaisjärjellä, eikä käytä päihteitä. Minusta yksikin turvallinen vanhempi riittää, että pojasta voi kasvaa MIES.
Sen lisäksi ettei isukki ole paikalla ja se saattaa aiheuttaa omat ongelmansa toimeentulon suhteen varsinkin niin ihmetyttää se, että asiat vain ikäänkuin tapahtuvat eikä äidillä ole mitään valintaa sen suhteen kenen kanssa lisääntyy. Kaikki on isän syytä vaikka mies on sellainen kun on ja nainen 100% vapaasti saa valita levittääkö haaransa ja lisääntyykö tämän kanssa vai ei.
Omena kun ei välttämättä kauaksi puusta putoa kun lapsi ne isänsäkin geenit saa. Lopuksi kaikki on "ihan sairaan" isän syytä vaikka tämä ei alunperinkään tainnut mitään isämatskua olla.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 09:03"]
Väittäisin että voi. Kokemusta tosiaan vain siitä että pojalla juoppohullu narsistinen ja ihan sairas isä ja mielestäni pojalla menee ihan ok ja välit ollut katki isään jo yli 3v...
[/quote]
Olen seurustellut parin isättömänä kasvaneen kanssa ja voin vannoa, ettei ikinä enää. Voin harkita, jos miehellä on lapsuudessa ollut joku turvallinen miehen malli, setä tai ukki tms.
Minä ja veljeni kasvettiin ilman isää. Vanhemmat erosi, kun olin 2. Eipä mitään omituista ole elämässä. Itselläni on 2 korkeakoulututkintoa, veli on hyväpalkkaisessa työssä ja asuu Hesan keskustassa.
Täällä sama..