Miksi lapsettomaksi jääminen on niin suuri tragedia?
En tarkoita tätä nyt loukkauksena enkä provoiluna vaan kysyn ihan vilpittömästi. Miksi arvelette, että lapsettomuus on monille niin iso asia että sen hoitoon käytetään paljon rahaa, parisuhteita rikkoutuu jne? Itselläni ei ole koskaan ollut mitään erityistä hinkua saada lapsia joten tuo tarve on minulle täysin vieras. Miksi ihminen kaipaa sellaosta, minkä vaikutuksesta omaan elämään ei edes oikeastaan etukäteen voi tietää?
Ja edelleen teroitan; vaikka en ymmärrä sitä tarvetta, hyväksyn sen kyllä eli ei ole tarkoitus loukata ketään.
Kommentit (59)
En minäkään ymmärrä. Kuka haluaa pilata elämänsä heräilemällä yöllä ja pilaamalla seksielämänsä.
Onnellisia ovat lapsettomat. Saa tehdä mitä haluaa.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 07:21"]
Koska ihmiselämän ainoa tarkoitus on saada jälkeläisiä. Jos et niitä saa et ole täyttänyt evoluution meille asettamaa tehtävää.
[/quote]Miksi osalla sitten ei ole tuota tarvetta?
En osaa sitä tyhjentävästi sanoittaa tai selittää _järkiperusteilla_. Itsellä ainakin kyse on ollut hyvin vahvasti tunnepohjaisesta tarpeesta saada lapsia ja saada elää heidän kanssaan, hoivata ja tukea kasvua. Se on minulle tunnetasolla hyvin mielekästä ja tyydyttävää. Varmaan se on nimenomaan se kuuluisa lisääntymisvietti. Korostan että kyse on _tunnetason asiasta_, jota ei millään tavalla voi asettaa vastakkain sellaisten käytännön asioiden kuin elämän helppous tai vapaus nukkua pitkään, matkustella yms. Vaikka on rankkaa ja sitovaa, mikään tähän astisessa elämässäni ei ole minulle antanut niin paljon kuin vanhemmuus.
Joten joo, jos ihmisellä on se vahva tunneperäinen, todennäköisesti juurikin lisääntymisviettiin liittyvä tarve lisääntyä, en ihmettele yhtään että lapsettomuus mullistaa elämän. Niin se olisi tehnyt minullekin, ja ehdinkin jo monia vuosia kaivata lasta ja vähän pelätäkin etten niitä koskaan saa.
Olen aina halunnut lapsia, tähtäimessä oli 5. Kunnes minussa huomattiin rakennevika. Käytimme useita kymmeniä tuhansia lapsettomuushoitoihin ja saimme yhden lapsen.
Elän elämäni onnellisinta aikaa nyt.
Tämän tajuaa tai voi olla tajuamatta. Kyllä minuun sattui kun hyvälle ystävälle kerroin olevani raskaana. Olimme olleet 5 v sinä aikana naimisissa ja hän tokaisi menitkö sitten hoitoihin. Hän tuomitsi hoidot siinä samalla ja ilmoitti kanta on kaikkien ei tarvitse tulla vanhemmiksi ja hoidot ovat hänen mielestä luonnon pilkkaamista. Samaan aikaan hänen isänsä kävi syöpähoidoissa, poltettuaan ensiksi yli 30 vuotta päivittäin tupakkaa.
Jokainen on vapaa pitää omat mielipiteensä.
Aina jotekin särähtää kun on keskusteluja joissa pyydetään että listaa lapsettomuuden plussat ja miinukset. Minusta se on tosi outo lähestymistapa tähän asiaan, vähän kuin mietittäisiin että otanko koiranpennun vai en. Jos järkisyitä miettii, eihän oikeasti kukaan haluaisi lapsia. Kyllähän ne ottaa niin paljon. Mutta myös antaa, vaan kun se anti on enimmäkseen tunnepuolella, niin jos vain rationaalisesti asiaa mietitään niin sitähän ei lasketa.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 07:24"]
En minäkään ymmärrä. Kuka haluaa pilata elämänsä heräilemällä yöllä ja pilaamalla seksielämänsä.
Onnellisia ovat lapsettomat. Saa tehdä mitä haluaa.
[/quote]
Mä olisin kyllä onneton, jos olisin lapseton. Meillä ensimmäistä lasta tehtiin 1,5 vuotta, ja kyllä se oli meille molemmille kriisi. Raskausuutisia sateli puolelta ja toiselta, meinasi kyllä välillä juuttua onnittelut kurkkuun.
Tuntuu kamalalta ajatus, ettei olisi lapsia.
Musta on huvittavaa, että joku antaa alapeukun sille, että kerron omista tuntemuksistani :D Ilmeisesti jollekulle on kova pala, että lapsiperheelliset eivät kadehdikaan lapsettomia.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 07:59"]
Hän tuomitsi hoidot siinä samalla ja ilmoitti kanta on kaikkien ei tarvitse tulla vanhemmiksi ja hoidot ovat hänen mielestä luonnon pilkkaamista.
[/quote]
Tuon saman ihmisen mielestä myös ehkäisy on varmasti luonnon pilkkaamista.
Jestas mikä ääliö tuo "kaverisi" =/
Mua ottaa nykyään jotenkin ihan hirveästi päähän tuollaiset ihmiset kuin ylipäätään ihmiset, jotka kyselevät "koska niitä lapsia alkaa tulemaan"? Mä olen pitkässä parisuhteessa, päälle 30-vuotias, joten eiköhän niitä lapsia pykättäisi, jos niitä joko tulisi tai jos niitä haluttaisiin. Olen alkanut vastaamaan noille vatussikyselijöille todella tylysti. En itseni takia, mä pistätin piuhat poikki heti, kun täytin 30v vaan kaikkien niiden takia, joita tuollainen tahditon kysely saattaa satuttaa oikeasti pahastikin.
Tyhmempikin kun mielestäni kyllä ymmärtää, että tässä vaiheessa lapsettomuudelle on tasan kaksi vaihtoehtoa ja niistä kumpikaan ei kuulu vieraille.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 08:42"]
Musta on huvittavaa, että joku antaa alapeukun sille, että kerron omista tuntemuksistani :D Ilmeisesti jollekulle on kova pala, että lapsiperheelliset eivät kadehdikaan lapsettomia.
[/quote]
Siis onko täällä joku nyt antanut alapeukun?
En tajua miksi tuo kateus pitää näihin keskusteluihin vetää. Miksi kenenkään pitäisi minua kadehtia, tai minun ketään muuta? Jokainenhan tekee omat valintansa ja elää niiden kanssa, toivottavasti kyeten ne hyväksymään.
Aivan hirveän kulunut aihe tällä palstalla mutta koitan vastata kuitenkin.
Lapsettomana en osannut tietenkään eritellä sitä miksi halusin lapsia. Koska en tiennyt mistä puhun. Ympärilläni olleet ihmiset kuitenkin muuttuivat saatuaan lapsia jotenkin pehmeämmäksi, rakastavammaksi ja ymmärtäväisemmiksi. Ulkoapäin näin tietysti vain mustavalkoiset hyvät ja huonot puolet.
Pohjimmiltani olen sitä mieltä, että ihminen ei ikinä kasva lopullisesti aikuiseksi jos se ei saa lapsia. Ne tuhannen valvottua yötä ja umpiväsyneenäkin hoidettua hommaa jalostaa luonnetta toisella tavalla kuin vaikka vaativa työ. Sitä tuntee ikäänkuin tekevänsä jotain todella merkityksellistä kasvattaessaan maailmaan kokonaan uutta ihmistä.
Ehkä siksi lapsen saaneet ihmiset vähän säälivät niitä, jotka jäävät lapsettomiksi omasta tahdostaan. Koska he oikeasti jäävät paitsi jotain elämää ja itseänsä suurempaa. Fiksuksi aikuiseksi kasvatettu tyttö tai poika on valtava ylpeydenaihe. Kaikki ne vuodet ja aamuherätykset ja jouluaatot... Siinä ei rinnalla kenenkään "mä haluan nukkua niin kauan aamuisin kun minä haluan" oikein tunnu saavutukselta.
Edellä oleva viesti ilman sarvia ja hampaita. Jokainen tekee omat valintansa.
No, minusta elämä tuntuisi tyhjältä ja merkityksettömältä, jos ei olisi lapsia. Muistan tunteen, kun rakkaus syttyi ensimmäiseen lapseeni, sitä ei todellakaan voi sanon kuvailla. Se on jotain niin kaikkinielevää, hetkeen ei millään muulla ole väliä, rakkaus saa itkemään onnesta. Mitään niin suurta tunnetta en ole koskaan kokenut. Paitsi toisen ja kolmannen lapsen kohdalla! Ehdotonta rakkautta ilman mitään vaatimuksia ja odotuksia.
Sain nauttia monta vuotta kotiäitiydestä, rakastin lasten kanssa touhuamista; leipomista, askartelua, kaiken ihmettelyä, oli kuin olisi elänyt lapsuutta toiseen kertaan. Opin taas nauttimaan pienistä asioista.
Nyt kun lapset ovat jo isoja teinejä, ihailen heidän fiksuuttaan, viisauttaan ja osaamistaan. Ihmettelen; minun kauttako nuo upeat olennot ovat tähän maailmaan tulleet?! Rakastan syvällisiä keskusteluja nuortemme kanssa ja odotan rauhallisia joulunpyhiä, jolloin pelaamme lautapelejä, kokkaamme yhdessä jne.
Toivon, että saamme jonain päivänä myös lapsenlapsia. Ja uskon, että kun olemme vanhoja, lapset muistavat meitä.
Toki on ollut valvottuja öitä, huolia ja rahan niukkuutta, väsymystä...mutta tekisin saman valinnan uudelleen.
Minulla on kaksi vapaaehtoisesti lapsetonta ystävää ja kyllähän heidän elämänsä on ollut paljon helpompaa. Molemmat ovat panostaneet uraansa ja kummallakin on hyvä parisuhde, kaunis koti, mukavasti rahaa jne. Mutta jostain syystä he molemmat masentuivat kun ikää oli n. 45 v ja molemmat valittivat samaa asiaa: heidän elämässään ei ole mitään. He vain tekevät työtä ja odottavat lomaa, jolloin saa maata sohvalla. Siis omien sanojensa mukaan. Mikään ei kiinnosta, mikään piristä. Itse odotan esim. joulua innolla, yhdessäoloa, hyvää ruokaa, lepoa ja sen voimalla jaksaa tämän pimeän ajan. Aina on tulossa jotain kivaa ja iloista. En väitä, että kaikilla menisi noin tai että näiden naisten masennus johtuu lapsettomuudesta. Mutta omalla kohdallani asia olisi juuri noin; elämä tuntuisi tylsältä ja tyhjältä ilman lapsia. Jos en olisi itse saanut lapsia, olisin adoptoinut.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 07:28"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 07:21"]
Koska ihmiselämän ainoa tarkoitus on saada jälkeläisiä. Jos et niitä saa et ole täyttänyt evoluution meille asettamaa tehtävää.
[/quote]Miksi osalla sitten ei ole tuota tarvetta?
[/quote]
Tämäkin osa harrastaa varmaankin seksiä?
Itse halusin perheellisen ihmisen elämän, kaikki mitä siihen kuuluu. Hyvine ja huonoinen puolineen. On vaikea eritellä mitään yksittäisiä asioita siitä, varmaan se elämäntyyli? Vanhemmuus on niin kokonaisvaltaista, sen kautta alkaa näkemään elämää toisin silmin (en väitä että sen paremmin tai huonommin). Lasten kautta olen saanut kokea niin pienet kuin isotkin asiat uudella tavalla. Jos olisin jäänyt tahattomasti lapsettomaksi, olin jäänyt vaille tätä kaikkea. Jos ei sitä halua alunperinkään kokea, niin sittenhän ei koe jäävänsä mistään paitsi?
Ihmiset haluavat eri asioita elämältään. Mieti itsellesi jokin yhtä kokonaisvaltainen, intensiivinen ja kauaskantainen toive, joka jäisi toiveitesi vastaisesti toteutumatta. Jos kaipaisit palavasti vaikkapa parisuhdetta elämääsi, sellaista kumppanuutta läpi elämän. Ja olisitkin aina yksin, hautaan asti? Tai jokin yksittäinen muu unelma, jota kohden olet pedannut elämääsi aina. Ja viime metreillä se vietäisiinkin sinulta pois? Ja siltikään nämä vertailut ontuvat, sitä on vaikea selittää.
Minulle lapsettomaksi jääminen olisi ollut tietyllä tavalla pieni tragedia siinä mielessä, että olin lapsesta asti halunnut "oikean perheen". Vasta siinä vaiheessa, kun sain omia lapsia, koin, että asun ensimmäisen kerran ns. perheessä. Se on ollt minulle hyvin eheyttävä ja merkityksellisen kokemus. Uskon, että olisin pystynyt elämään onnellista ja hyvää elämää lapsettomankin, koska onnellisuus on minulle luonteenomainen olotila. Mutta kyllä se lapsettomuus/perheettömyys olisi lujille ottanut.
Noh, kaikki haluaa naida, mutta nykyaikana lasten tulon voi estää.
Kaikilla ei ole tarvetta liikakansoittaa maata.
Eikä passata jälkeläisiä vuosikymmeniä.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 09:09"]
Itse halusin perheellisen ihmisen elämän, kaikki mitä siihen kuuluu. Hyvine ja huonoinen puolineen. On vaikea eritellä mitään yksittäisiä asioita siitä, varmaan se elämäntyyli? Vanhemmuus on niin kokonaisvaltaista, sen kautta alkaa näkemään elämää toisin silmin (en väitä että sen paremmin tai huonommin). Lasten kautta olen saanut kokea niin pienet kuin isotkin asiat uudella tavalla. Jos olisin jäänyt tahattomasti lapsettomaksi, olin jäänyt vaille tätä kaikkea. Jos ei sitä halua alunperinkään kokea, niin sittenhän ei koe jäävänsä mistään paitsi?
Ihmiset haluavat eri asioita elämältään. Mieti itsellesi jokin yhtä kokonaisvaltainen, intensiivinen ja kauaskantainen toive, joka jäisi toiveitesi vastaisesti toteutumatta. Jos kaipaisit palavasti vaikkapa parisuhdetta elämääsi, sellaista kumppanuutta läpi elämän. Ja olisitkin aina yksin, hautaan asti? Tai jokin yksittäinen muu unelma, jota kohden olet pedannut elämääsi aina. Ja viime metreillä se vietäisiinkin sinulta pois? Ja siltikään nämä vertailut ontuvat, sitä on vaikea selittää.
[/quote]
Jatkan vielä yhdellä tosielämän esimerkillä. Työpaikallani on tahattomasti lapsettomaksi jäänyt kuuttakymppiä lähestyvä nainen. He yrittivät lasta vaihdevuosiin asti, turhaan. Ulkopuolisin silmin voisi luulla, että hän olisi päässyt asian yli. Kaikki lomat he ovat viettäneet matkustellen, mökkiä laittaen, maailmaa on koluttu sieltä sun täältä. Monen vapaaehtoisesti lapsettoman parin unelmaelämää, eikö? Siltikin tämä nainen, yhä melkein kuusikymppisenä, kokee elämänsä tyhjäksi. Muiden raskausuutiset satuttavat kuulemma edelleen. Ne hyvät kaverit, joiden raskausuutiset aikoinaan satuttivat, saavat nyt lapsenlapsia. Hän kokee yhä olonsa ulkopuoliseksi ja haava on kuulemma avattu uudelleen. Se on monelle elämänmittainen tragedia, vaikka olisi onnistuttu elämään ulkopuolisin silmin hyvää elämää muuten. Ei tulisi mieleenikään vähätellä toisen vuosikymmeniä kestävää surua.
Olen 49-vuotias vapaaehtoisesti lapseton. En ole koskaan kokenut että elämäni olisi tyhjää ja tarkoituksetonta; olen hyvin onnellinen, elämäni on rikasta, olen saanut tehdä paljon asioita joista nautin. Minulla on rakas puoliso ja rakkaita ystäviä ympärilläni. En muutenkaan usko että ihmisen elämällä on mitään suurempaa tarkoitusta, minulla ei ole mitään tarvetta siirtää geenejäni tai jatkaa sukuani. Aivan yhdentekevää kenen jälkeläiset tämän pallon kansoittavat tulevaisuudessa.
Ymmärrän hyvin että olen "jäänyt paitsi" siitä tunteesta, minkä äitiys voisi antaa. Uskon että se on voimakkain rakkauden tunne mitä voi olla, tosiaankin kaiken voittava ja ehdoton. Siitä huolimatta en halunnut kokoa sitä, koska minun kohdallani ne käytännön haittapuolet ovat niin voittamattomia, ettei plussapuolet ole sen arvoisia. En halua sitoutua keneenkään loppuelämäkseni, en voi elää niin että joku on minussa katkeamattomilla siteillä kiinni. En voi luopua vapaudesta, tarvitsen paljon tilaa ja rauhaa.
Mutta sitä en kyllä allekirjoita että äitiys jotenkin jalostaisi ihmistä paremmaksi. Mielestäni äidit ovat usein paljon itsekkäämpiä kuin lapsettomat. Minun lapseni on paras ja ihanin, minun lapseni ansaitsee sitä ja tätä, minun perheeni aina etusijalla, minun lapsilleni parhaat palat ja koko maailma.
No eihän se välttämättä olekaan, kyllä elämä voi olle onnellista ilman lapsiakin. Biologian ja yhteiskunnan kannalta suvun jatkaminen on oleellista, mutta yksilön elämä voi olla rikasta ja onnellista ilmankin.
Olemme mielestäni liikaa irtaantuneet luonnosta. Eihän ennenkään odoteltu vauvakuumetta, tai oikeaa ja täydellistä hetkeä vauvalle, vaan lapsia syntyi kun seksiä harrastettiin. Monet ovat onnellisessa parisuhteessa mutta ehkäisy poistaa luonnollisen tuloksen, lapsen kuvioista. Eipä siinä mittään, parempihan se on niin ettei lapsia tule jos ei niitä halua...!
[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 08:42"]
Musta on huvittavaa, että joku antaa alapeukun sille, että kerron omista tuntemuksistani :D Ilmeisesti jollekulle on kova pala, että lapsiperheelliset eivät kadehdikaan lapsettomia.
[/quote]
Musta on huvittavaa, että ihmiset ottaa "alapeukut" noin tosissaan. Nimittäin tässä tabletilla selatessani olen sattunut tänään alapeukuttamaan ja yläpeukuttamaan muutamia vastauksia ihan vahingossa ;)
Koska ihmiselämän ainoa tarkoitus on saada jälkeläisiä. Jos et niitä saa et ole täyttänyt evoluution meille asettamaa tehtävää.