Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Lapsettomuuden hyvät ja huonot puolet

Vierailija
11.11.2013 |

Olen pohtinut viime aikoina paljon perheenlisäystä. En ole kokenut halua tai tarvetta hankkia lasta, mutta mietityttää, tulenko katumaan myöhemmin, jos jään vapaaehtoisesti lapsettomaksi.

 

Olisi mukava kuulla plussia ja miinuksia lapsettomuudesta. Perheelliset ja perheettömät, vapaaehtoisesti ja vasten tahtoaan lapsettomat - kertokaa ajatuksianne!

Kommentit (106)

Vierailija
1/106 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 00:04"]

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 23:50"]

Tässä on käynyt niin (kuinka oksettavaa tätä olisi ollutkaan lukea viisi vuotta sitten) että äitinä olemisesta on tullut minulle tärkein asia elämässä enkä kaipaa yhtään mitään muuta.

[/quote]

Mikäs siinä, jos todella haluaa tuollaisen elämän. Menestystä vain.

 

[/quote]

 

Mutta sitä minä yritin sanoa, että en todellakaan ennen lapsia olisi voinut uskoa, että olisin tällaiseen elämään tyytyväinen. Olisin onnellinen ja olisi sellainen tunne, että "tässä on kaikki mitä tarvitsen". Ja todellakaan tämä elämä ei ole helppoa. Paljon työtä ja hermojen venyttämistä, mutta paremmin ei voisi silti mikään olla.

Vierailija
2/106 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsettomia pidetään usein itsekkäinä ihmisinä. Mitähän itsekästä siinä voi olla ja ennen kaikkea, keneltä se on pois jos joku ei halua lisääntyä? Eikö ole paljon itsekkäämpää tehdä lapsia että on sitten joskus "vanhuudenturva" ja joku pitämässä huolta kun itse ei enää jaksa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/106 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 19:36"]

 Lapsettomana ihmissuhteisiin suhtautuu kuitenkin uskoakseni vähän eri tavalla kuin vanhempana. Ystävyyssuhteista eri-ikäisiin ja erilaisiin ihmisiin tulee tärkeitä, ja niiden ylläpitoon on enemmän aikaa. Kasvatan jo nyt tietoisesti tuntemieni ihmisten joukkoa ja olen läsnä heidän elämässään. Haluan olla pidetty ja rakastettu, vaikka minulla ei omia lapsia olekaan.

[/quote]

 

Kun lapset ovat muuttaneet, pois, lapsettomat ja vanhemmat ovat samassa tilanteessa, ja yleensä vielä sen ikäisiä, että varsinaiseen vanhuuteen on paljon aikaa. Riippuen myös niistä aikuisista lapsista ja heidän puolisoistaan, (joihin voi myös olla hyvät ja läheiset välit), voi laajentaa ystävyysverkostoa. Voi elvyttää ystävyyksiä niiden kanssa, jotka myös viettivät ruuhkavuosia, tai voi rakentaa uusia ystävyyssuhteita. Joillain myös on niin onnellinen tilanne, että lapsettomat ystävät ovat pysyneet. 

 

Appiukkoni ei ole vielä vanhus, mutta tykkää muistella mieheni kanssa edesmennyttä anoppia, ja mieheni lapsuutta.

 

Arvostan ystävyyssuhteiden laatua. Nuorena olin todella sosiaalinen. Kun vanhempani kuolivat ja olisin tarvinnut tukea, todellinen tilanne tuli ilmi. Vanhempana en ole torjunut ystävyyksiä lasten takia, aina on ollut joku muu(kin) syy niiden lopahtamiseen.

 

Vierailija
4/106 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 18:36"]

Jokainen vanhempi varmasti tiedostaa, että jos lapsiaan kohtelee hyvin ja itse näyttää hyvää esimerkkiä, pitävät lapset yhteyttä aikuisenakin ja ovat siinä mielessä "vanhuuden turva" usein. Ei tietenkään aina.

[/quote]

Mun mielestä on vain ja ainoastaan omituista, että sen sijaan että naiset ajaisivat vanhustenhoidon asioita, he synnyttävät lapsia jotta heillä on vanhana sitten hoitaja. Halutaanko tämä Suomi ajaa johonkin kehitysmaan asemaan? Joskus voi käydä niinkin surullisesti että se lapsi kuoleekin ennen vanhempiaan, mielestäni on aika huono syy tehdä lapsia ettei sitten vanhana tarvitsisi olla yksin. Onhan nyt hyvänen aika monilla vanhuksilla ikäistäänkin seuraa ja muuta seuraa, eikä vain lapsenlapset. Ja kyllä aika monet vanhuksista loppuen lopuksi ovat aika yksin ja hoitajien varassa, vaikka ne lapset olisivat elossakin niin eivät usein käy katsomassa.

 

Hieman kyllä huvittaa myös nuo alapeukutukset kommenteissa (vaikka niillä nyt mitään merkitystä olekaan), joissa sanotaan ettei keksi mitään huonoja puolia vapaaehtoisessa lapsettomuudessa. Niin, en minäkään keksi yhtäkään huonoa puolta omassa vapaaehtoisessa lapsettomuudessani, ei tule mitään mieleen. Vähän sama kuin en pitäisi koirista tai huumerikollisistakaan ja pitäisi surkutella kun ei sellaista ole kotonani ja keksiä siitä huonoja puolia? :)

Vierailija
5/106 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kerron vielä oman tarinani.
En ollut koskaan haaveillut lapsista. Toisten lapsia pidin sylissä ja ihastelin vain muodon vuoksi, kun kaikki muutkin niin tekivät vaikka ei kiinnostanut pätkääkään. Päätin sitten 30 vuotta lähestyessäni, että haluan lapsen, jotta en menettäisi lapsikokemuksia. Puoliso ilahtui tästä kovasti. Hänelle isyys oli ollut pitkään haave.

No. Lapsella oli sitten ihan mahdoton vauvaikä. Koko ensimmäisen vuoden lapsi oli huonosti nukkuva (pitkiä jaksoja heräili 45min välein) ja oli todella itkuinen. Koin suurta riittämättömyyttä ja turhautumista ja usein mietin, olisinko pärjännyt negatiivisten tunteiden kanssa paremmin, jos olisin "halunnut" lasta enemmän ja pidempään.

Nyt lapsi on tavallisen ihana ja hankala 2 -vuotias. Ja hän on tuonut elämääni paljon enemmän iloa, naurua ja onnea, kun osasin ikinä kuvitella. Mutta en halua edelleenkään sellaista äitiyteen hautautuvaa elämää. Haluan olla erinomainen vaativassa työssäni, keskittyä parisuhteeseen ja tehdä monia asioita kuten ennen. En koe joutuneeni tekemään suuria myönnytyksiä vaikka elämä on toki muuttunut. Myös prioriteetit ovat muuttuneet lapsen jälkeen lapsikeskeisimmiksi.

Onnellinen ja onneton voi olla lapsettomana ja lapsellisena. Itse en olisi arvannut, että oma lapsi olisi minusta näin ihana.
Jos epäilee kannattaa ehkä kuitenkin olla hankkimatta lasta, koska lapsesta ei pääse eroon ja olisi kamalaa hankkia lapsi vain pettyäkseen lapsielämään.

Vierailija
6/106 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 03:20"]

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 18:36"]

Jokainen vanhempi varmasti tiedostaa, että jos lapsiaan kohtelee hyvin ja itse näyttää hyvää esimerkkiä, pitävät lapset yhteyttä aikuisenakin ja ovat siinä mielessä "vanhuuden turva" usein. Ei tietenkään aina.

[/quote]

Mun mielestä on vain ja ainoastaan omituista, että sen sijaan että naiset ajaisivat vanhustenhoidon asioita, he synnyttävät lapsia jotta heillä on vanhana sitten hoitaja. Halutaanko tämä Suomi ajaa johonkin kehitysmaan asemaan? Joskus voi käydä niinkin surullisesti että se lapsi kuoleekin ennen vanhempiaan, mielestäni on aika huono syy tehdä lapsia ettei sitten vanhana tarvitsisi olla yksin. Onhan nyt hyvänen aika monilla vanhuksilla ikäistäänkin seuraa ja muuta seuraa, eikä vain lapsenlapset.

 

[/quote]

 

Eiköhän suurin osa tee kuitenkin lapsia siksi, että on vauvakuume.

 

Osa ihmisistä ajaa vanhustenhoidon asiaa (hyvä!), jotkut vanhempia, jotkut lapsettomia.

 

Ystävät, lapset ja lastenlapset voivat kuolla ensin, ja vaikka em ihmiset olisivat elossakin, heistä voi olla seuraksi, mutta harvoin kokopäiväisesti hoitamaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/106 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Haukotuttavaa väittelyä. Eikö ole tärkeintä, että jokainen on onnellinen omasta valinnastaan, on se mitä tahansa. Olkaa onnellisia, älkääkä vihatko lapsia, tai lapsettomia.

Vierailija
8/106 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 03:20"] 

Hieman kyllä huvittaa myös nuo alapeukutukset kommenteissa (vaikka niillä nyt mitään merkitystä olekaan), joissa sanotaan ettei keksi mitään huonoja puolia vapaaehtoisessa lapsettomuudessa. Niin, en minäkään keksi yhtäkään huonoa puolta omassa vapaaehtoisessa lapsettomuudessani, ei tule mitään mieleen. Vähän sama kuin en pitäisi koirista tai huumerikollisistakaan ja pitäisi surkutella kun ei sellaista ole kotonani ja keksiä siitä huonoja puolia? :)

[/quote]

 

No jos vaikka kaduttaa ja on pikkasen kateellinen :) Kuten se lapsettomuutta tutkinut nainenkin sanoi, että monestihan ylipainoa ja muuta ongelmana äideillä...Vaan itsehän sitä sinne itsensä ajaa :)

 

Kun tässä nyt ei vain ole yhtään mitään negatiivista. Vihaan käärmeitä, miksi löytäisin yhtään mitään negatiivista siitä, etten sellaista omista :)  Tai miksi pitäisi väkisin hankkia jotain, jota inhoaa?

 

Ja yksi mikä aina huvittaa, kun äidit joka paikassa toitottavat sitä empaattisuuttaan. Voihan Anneli Auer sentään :) Päinvastoin, äidit ovat itsekkäitä. Pitäisikin olla verohelpotuksia niille, jotka omalta osaltaan ovat tehneet epäitsekkään ja kunnioitettavan päätöksen olla rasittamatta maapallon hupenevia resursseja.

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/106 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap:n kysymykseen on mahdoton vastata. Minulle lapsettomuudessa on vain hyviä puolia, toiselle vain huonoja.

Minulle perustelut aiheuttavat entistä vieraantuneemman olon, mutta se ei tarkoita sitä, että ne olisivat subjektiivisesti huonoja. Seksi naisen kanssa on ehkä mahtavaa niille, jotka sitä ovat kokeilleet, mutta minua ei kiinnosta. Joku on tiennyt olevansa lesbo jo lapsena, toinen kokeillut vasta 40-vuotiaana. Kumpikaan ei tule minulle tietäväisenä sanomaan, että minunkin pitäisi vain kokeilla. Varsinkin kun se toinen ehti elää heterona vuosikymmeniä ja on kyllä nähnyt mitä se on.

Lapsettomuus on valinta, joka muilla on oikeus kyseenalaistaa enemmän kuin jotain muuta. Toisaalta tahaton lapsettomuus on asia, jota palstan mukaan kenenkään ei ole sopivaa parkua vaan pitää tyytyä kohtaloonsa ja surra sitten jos tulee jotain oikeita vastoinkäymisiä. Äideilläkin lapsiluku ja kaikki muu on aina väärä. En ihan usko, että ihmiset todellisuudessa ovat yhtä suvaitsemattomia kuin täällä.

Vierailija
10/106 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 18:20"]

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 18:16"]

kuolee yksin

 

 

[/quote]

 

Kuule, yksin voi kuolla, vaikka olisi synnyttänyt kymmenen lasta. Ei ole lainkaan takeita siitä, toimivatko ihmissuhteet kymmenien vuosien päästä. Jo yksin tätä keskustelupalstaa lueskelemalla voi todeta tuon.

[/quote]

 

Näin pitkälle meni, että hyvä ketju sai jatkua ilman vänkääjää.

 

Milloin saisi lukea ketjua, missä saisi rauhassa ilmaista oman mielipiteensä, ilman, että palstan vakiojankkaaja alkaa vänkäämään vastaan.

 

Kyseinen mielipide oli varmaan kirjoittajan oma. Sinä voit varmaan kirjoittaa omasi, ilman, että pitää alkaa vastaväitellä. Tämän vuoksi joka vitun ketjusta tulee vain tappeluketjuja.

 

Ärsyttää

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/106 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Saa nukkua"

 

Itse asiassa pikkulapsi aika meni 1-2:lla yö heräämisellä, minkä kesti kyllä vallan mainiosti, koska se kuuluu asiaan. Nyt lasten ollessa vanhempia joutuu aamulla kuitenkin heräämään kukonlaulun aikaan, kun työt kutsuu. 

 

Nyt  vanheneva koira herättää parhaimmillaan 6 kertaa yössä. Mielestäni tämä heräily on paljon rasittavampaa.

 

KAnanttaa siis ajatella hieman nokkaansa pidemmälle, kuin vaan pikkulapsi aikaa ja sen aiheuttamia elämän muutoksia. Lapset kun kasvavat ja lähtevät yllättävän nopeasti pois kotoa. Sanotaanko näin, että 12 vuotta on kulunut silmän räpäyksessä. Ajan kulua ennen lapsia ei oikein tajunnutkaan. Lapsista sen huomaa miten aika menee. Tämän takia varmasti moni kuvittelee olevansa ikinuori, kun ei ole lasta mihin omaa ikäkehitystään peilata.

Vierailija
12/106 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Plussat

-olen saanut synnyttää uutta elämää. Se on käsittämättömän hienoa

-olen saanut viettää aikaa upeiden ihmisten kanssa, eli lapsieni

-olen saanut kokea heidän kanssaan hienoja hetkiä

-Olen saanut elämääni lisää rakkautta

-Ajatus siitä, että tuo nuori mies tuolla ylioppilaslakki päässä ei olisi olemassa, jos olisin jäänyt lapsettomaksi, tuntuu pahalta. Olen onnellinen, että minulla on ollut mahdollisuus saada kasvattaa monta uutta elämää. Uusi elämä on kuitenkin aina ihme.

 

Miinuksia voisi olla ehkä, että rahaa on ollut välillä aika vähän vuosien varrella ja kroppa vähän kärsi odotusajoista ja synnytyksistä. Tuloksena kroonisia selkävaivoja. Muuta en oikein osaa tähän hätään keksiä negoja.

 

Onneksi kuitenkin nykyään on ehkäisy, niin kenenkään ei ole pakko lapsia tehdä. Surullista on sellaisen lapsen elämä, joka on vahinko äidilleen ja joka inhoaa niitä rumia ja parkuvia otuksia. Kaikki lapset ansaitsisivat vanhemmat, jotka rakastaa heitä.

 

Joten lapsia ei kannata varmuuden vuoksi tehdä. Uusi ihminen on liian arvokas sellaiseen tehtävään.

 

Olisitko sinä halunnut olla se varmuuden vuoksi tehty ihminen. Minä en.

 

Joten älkää tehkö lapsia, jos ei siltä tunnu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/106 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 17:19"]

Olen pohtinut viime aikoina paljon perheenlisäystä. En ole kokenut halua tai tarvetta hankkia lasta, mutta mietityttää, tulenko katumaan myöhemmin, jos jään vapaaehtoisesti lapsettomaksi.

 

Olisi mukava kuulla plussia ja miinuksia lapsettomuudesta. Perheelliset ja perheettömät, vapaaehtoisesti ja vasten tahtoaan lapsettomat - kertokaa ajatuksianne!

[/quote]

 

Mä luin vain ekan sivun vastauksia, ja mulle tuli ihan tunne että APUA, näinkö tyhjäpäisiä ihmiset on? Lapset on kivoja, kun niille voi ostaa nättejä vaatteita? Tai ihan kamalia, kun sitten ei saa juoda kahvia rauhassa?

 

Sehän ap on ihan itsestään selvää, että sellaisen asian puolesta, mitä pitää tärkeänä, on valmis uhraamaan aikaansa, rahaansa, henkisiä ja fyysisiä voimavarojaan. Koska lapset kyllä vievät noita, sitä on ihan turha yrittääkään selittää muuksi.

 

Mutta mitä ne lapset sitten antaa? No ensinnäkään kukaan ei tule koskaan koko elämäsi aikana olemaan sinusta yhtä kiinnostunut ja sinua yhtä ehdottomasti ja vilpittömästi rakastava kuin oma lapsi. Ja sen rakkauden arvoinen normaali ihminen haluaa olla, ja sen takia on valmis myös kasvamaan ihmisenä.

 

Kaikessa muussa olet korvattavissa, jos lopetat työnteon vaikka millaisessa uraputkessa, seuraavana päivänä tilallasi on toinen. Tai puolisona olet aina korvattavissa. Mutta äitinä ( ja isänä) olet lapselle ainutkertaiset.

 

Lisäksi lapset on ihania tyyppejä jos heidät sellaisiksi kasvattaa. On mieletöntä nähdä millaisia älykkäitä, empaattisia ja kohteliaita nuoria miehiä meilläkin asuu. Ja on kivaa kun on aina seuraa tekemään vaikka mitä, lähtemään hiihtolenkille, pelaamaan lautapeliä, lämmittämään saunaa... Kyseessä on elinikäinen ihmissuhde, josta on lähtökohtaisesti avaimet tehdä juuri sellainen kuin itse haluaa.

 

Kysymyksessä on PERHE. Individualismin aikanamme se tuntuu jotenkin kummasti katoavan ainakin merkitykseltään, tuo ihmisyhteisön perusyksikkö.

 

Lapset on mahtavia, jos osaa elää elämäänsä niin, ettei kadota itseään. Ei lasten kuulu olla kodin pikku patriootteja, vaan osa elämää. Kyllä omasta itsenäisyydestään saa pitää kiinni vaikka lapsia tekisikin. 

 

 

T: Kolmen ihanan pojan äiti.

 

Vierailija
14/106 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 23:09"]

Siis järkyttääkö jotakuta oikeasti se, että pieniä lapsia pidetään yhdentekevinä, rumina tai ärsyttävinä? Karvattomia apinoitahan ne ovat sekä älyltään että ulkomuodoltaan. Eivät herätä söpöilyreaktiota läheskään kaikissa. 

[/quote]

 

Ne on kuitenkin ihmisiä, älykkäitä ja oppimiskykyisiä ihmisiä. Vaihda tuon lapsen tilalle vaikka "suomalainen nainen" niin saat jotain käsitystä siitä, miksi kommenttisi on hölmö. Lapsia noin pontevasti vihaavalla ihmisellä ei ole kyllä kaikki kunnossa.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/106 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

En jaksanut lukea muiden vastauksia, mutta tässä omat ajatukseni ap:n aiheesta.

 

Hyviä puolia:

-enemmän rahaa omaan käyttöön

-vapaus matkustella

-vapaus asua missä huvittaa (ei tarvitse miettiä koulumatkoja tms)

-vapaus olla "intiimisti" miehen kanssa missä vain ja millon vain oman kodin seinien sisäpuolella

-alapää säilyy timminä kun ei ole repeämiä, rinnat eivät roiku imetyksen jäljiltä

-mahdollisuus luoda uraa töissä

 

Huonot puolet:

-et saa koskaan olla vapailla töistä koulujen loma-aikoina, jouluna ym, "parhaat" lomailuajat on aina varattuna lapsiperheellisille.

 

T:N 36 vela

Vierailija
16/106 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Parasta lapsettomuudessa olisi se, ettei tarvitsisi murehtia. Tuska oman lapsen takia on pahinta mitä olen elämässä kokenut. Omat vanhemmat ovat kuolleet ja syöpääkin olen sairastanut mutta tuo huoli on pahinta.

Vierailija
17/106 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap pyysi nimenomaan lapsettomuuden hyviä ja huonoja puolia. Hyviä puolia on tämä ketju nyt pullollaan. Akateeminen nelikymppinen oli jo yksinään laatinut järkyttävän pitkän listan. Entä ne huonot puolet?

 

Äitinä minä toki osaisin listata yhtä paljon äitiyden hyviä puolia -ja varmasti yhtä paljon negatiivisia puolia. Siinä ei vain ole mitään järkeä. Kuten jo sanottu, vanhemmuus antaa enemmän kuin ottaa.

Vierailija
18/106 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

On helppoa luetella, mitä kaikkia etuja lapsettomuudesta tulee. Onhan niitä loputtomasti, kuten tässä ketjussa on tullut ilmi. Paljon vaikeampaa on kertoa lapsettomalle ihmiselle, mitä etuja lapsen saamisesta on, koska "haitat" on niin ilmeiset. 

 

Parasta lasten saamisessa on ollut se, että heidän kauttaan olen saanut kokea mitä on oikeasti rakastaa. Rakastan kyllä miestäni, vanhempiani ja muuta perhettä sekä ystäviäni, mutta rakkaus omia lapsia kohtaan on paljon syvempää, voimakkaampaa ja alkukantaisempaa. Olen saanut kokea äitiyden, jolle ei oikeastaan löydy sanoja kuvailemaan sitä, koska se on niin vahva tunne. Voisinhan sanoa, että rakastan lapsiani enemmän kuin mitään muuta, mutta se on aika lievä ilmaus niille moninaisille onnen, rakkauden ja suojelun tunteille, mitä lapseni minussa herättävät. Toki niitä negatiivisiakin tunteita on niin kuin kaikissa ihmissuhteissa.

 

Pidän myös lasten tuomasta vaihtelusta elämää. Jos meillä ei olisi lapsia, aikuiselämästä muodostuisi aika tasainen ja samankaltainen vanhuuteen asti.

Vierailija
19/106 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täysin samaa mieltä!

Olen 26 v ja haluaisin lapsen pikimmiten, kunhan saan tutkinnon pois alta. Mitkään miinuslistaukset eivät vaikuta asiaan sillä tunne on niin vahva.

Vierailija
20/106 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sain lapsen ollessani 34-vuotias. Sitä ennen matkustelun ja vietin mieheni kanssa hyvinkin omaehtoista elämää. Kaipaan tuolta ajalta joskus vapauden tunnetta. Silti oman tytön kautta on elämä merkityksellisempää ja vähemmän pinnallisempaa. ilman omaa lasta en myöskään tiennyt mitä on ehdoton rakkaus ja se tunne, kun lapsi kääriytyy syliin, on enemmän kuin vastakkaisen sukupuolen kanssa voi kokea. Ajattelin vielä 10vuotta sitten etten halua lapsia, mutta ilman lasta en olisi näin onnellinen. Samalla voi sanoa, että ilman äitiyttä en tietäisi, mistä kaikesta olen jäänyt paitsi.