Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Alkutilanteeni: 40+ iässä olin ollut huonoissa parisuhteissa ja käynyt treffeillä niin paljon, ettei yksikään tuttavuus innostanut. Olin kerran ollut tosissani rakastunut mutta niin, ettei se toinen osapuoli kokenut samoin. Ei sinkkuudessa ollut muuta vikaa kuin se, että kaipasin kuollakseen läheisyyttä ja olin loputtoman yksinäinen. Kyllästynyt viettämään viikonloput, lomat ja joulut yksin ja tulemaan töistä tyhjään kotiin. Seksiin olisi varmaan löytynyt useampikin halukas mutta kun minä en halunnut ihmisiä, joita olisi ollut tarjolla.
Ratkaisuni: Rupesin seurustelemaan sellaisen henkilön kanssa, josta pidän ja jonka kanssa on hyvä olla. Joka haluaa minulle hyvää ja jolle vastavuoroisesti haluan hyvää. Jonka kanssa seksi on ihan ok.
Onko joku tehnyt samoin ja mitä ajatuksia asia teissä herättää? Siis minä en ole millään tasolla hullaantunut (toinen osapuoli on). En kuitenkaan ole pettämässä koska niin olen luvannut. Vuosikausia sinkkuiltuani ja deittailtuani voin rehellisesti myös todeta sen, että valitsemani kumppani on ikäluokkani sinkuista kutakuinkin parasta a-luokkaa.

Kommentit (14)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Musta tuo ei ole reilua. Ei muuta.

Olisiko asia sinusta ok jos olisin halunnut miehen lapsia tehdäkseni? Tämä käsittääkseni on hyvinkin yleistä mutta siitä ei vain puhuta. Ja harva uskaltaa olla rehellinen itselleenkään (näin olen ainakin käsittänyt).

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kaikki ne beta-miehet jotka ottaneet sen voimaantuneen suuren naisen.

Ihan sama tilanne heilläkin, hyvin näkee kasvoista tuolla ulkona kun tulee semmoisia pariskuntia vastaan.

Vierailija

Mutta siis... onko miehesi kakkosvaihtoehto, kun ykköstä ei ole olemassa? Kuulostaa siltä, että olet ottanut parhaan. Huumaantuminen ei kerro välttämättä mitään, eikä välttämättä suinkaan sellainen, johon huumaantuu, ole todellakaan mikään kunnon seurustelukumppani.

Vierailija

Jep. Huomasin 35 v iässä, että rakastun vain miehiin, jotka ei ole parisuhdemateriaalia, eli hyvännäköisiin, vähän paha poika tyyppisiin alfoihin. Näiden kanssa olin ollut suhteissa, ja minua oli sitten paljon petetty, joskus hakattukin, olin katsellut päihteiden holtitonta käyttöä ja sietänyt kaikenlaista draamaa.

Mutta kun halusin myös perheen ja lapsia, niin tajusin että en voi lapsia sellaisten miesten kanssa hankkia. Että minun pitäisi ottaa joku järkevä, mukava, hyvä mies, silti vaikka minun vaistot vetäisi etsimään komeita supliikki-naistenmiehiä. Olin myös  jo huomannut kauan sitten, ettei ne suhteet noiden menevien miesten kanssa ollut onnellisia vaan ne oli pitkän päälle rasittavaa tempomista äärimmäisestä intohimosta äärimmäisiin riitoihin ja pettymyksiin. Halusin tasaisempaa elämää.

Löysin töistä sitten miehen jonka kanssa ihan vaan työkaverustuttiin ensin, kun vierekkäin istuttiin avokonttorissa. Hän ei ollut minusta ulkoisesti viehättävä ollenkaan: minua lyhyempi, laiha ja hintelä, kaljuuntuva päälaelta, kuivikas käkkärä naamasta. Mutta hän oli selvästi todella älykäs ja hänellä oli erikoinen huumorintaju. Mitä enemmän häneen tutustuin, sitä enemmän aloin pitää hänen luonteestaan. Ja sitä myötä myös ulkoasu alkoi näyttää, jos ei nyt kiihottavalta, niin miellyttävältä. Aloin miettiä, että tuossako se olisi minun mies, varmasti tultaisiin ihmisinä hyvin toimeen! Niin siitä sitten minä lopulta tein aloitteen vapaa-ajalla kaljan merkissä tapaamisesta ja siellä yritin hurmata miehen. Ja onnistuinkin, petiin päädyttiin samana iltana ja siiitä alkoi seurustelu. Mies oli kuulemma ollut ihastunut minuun jo yli vuoden, mutta ei ollut tullut mieleenkään että olisin sinkku, tai että hänellä olisi mahdollisuuksia jos olisinkin joten oli pitänyt tunteensa omana tietonaan. 

Ja kyllä heti seksin jälkeen minulle kehittyi häntä kohtaan aitoja tunteita: kiintymys ja myös seksuaalinen halu. Eli vaikka en ollut häneen alkuun rakastunut vaan lähinnä päinvastoin, niin en vaihtaisi keneenkään toiseen ja kyllä minä häntä nyt rakastan ja seksuaalisestikin haluan, eikä niin että aina ajattelisin että voi ei, tuon tyytymiskaverin kanssa joudun taas petiin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuo ei ole reilua. Ei muuta.

Ei minustakaan, ellei tämä ihminen tiedä ettei ole ykkösvaihtoehto.

Aloittajana haluaisin kysyä sinulta ikääsi sekä sitä, kuinka monta kertaa olet ollut rakastunut. Entä kuinka monta kertaa se rakkautesi onkin vain loppunut?
Välillä tuntuu siltä, että rakastumisesta ja rakastamisesta puhutaan kovin puusilmäisesti. Ja kuinka viisaasta on tulevaisuuden kannalta keskustella siitä, kuinka on joskus ollut palavasti rakastunut johonkin saavuttamattomaan? Jos minulla on nyt kaikesta huolimatta parempi olo kuin koskaan?

Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mutta siis... onko miehesi kakkosvaihtoehto, kun ykköstä ei ole olemassa? Kuulostaa siltä, että olet ottanut parhaan. Huumaantuminen ei kerro välttämättä mitään, eikä välttämättä suinkaan sellainen, johon huumaantuu, ole todellakaan mikään kunnon seurustelukumppani.

Tältä kantilta on minusta on järkevää asiaa tarkastellakin.

Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kaikki ne beta-miehet jotka ottaneet sen voimaantuneen suuren naisen.

Ihan sama tilanne heilläkin, hyvin näkee kasvoista tuolla ulkona kun tulee semmoisia pariskuntia vastaan.

Eihän ole, molemmat saaneet parasta, kriteerit vain eri kuin mitä yleensä tarkoitetaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuo ei ole reilua. Ei muuta.

Ei minustakaan, ellei tämä ihminen tiedä ettei ole ykkösvaihtoehto.

Aloittajana haluaisin kysyä sinulta ikääsi sekä sitä, kuinka monta kertaa olet ollut rakastunut. Entä kuinka monta kertaa se rakkautesi onkin vain loppunut?
Välillä tuntuu siltä, että rakastumisesta ja rakastamisesta puhutaan kovin puusilmäisesti. Ja kuinka viisaasta on tulevaisuuden kannalta keskustella siitä, kuinka on joskus ollut palavasti rakastunut johonkin saavuttamattomaan? Jos minulla on nyt kaikesta huolimatta parempi olo kuin koskaan?

Ap

En näe että minun ikäni tai rakastumiseni ovat tässä millään lailla olennaisia.

Mitä sitten kun kohtaatkin sellaisen ihmisen johon rakastut ja hullaannut ja tunne on vieläpä molemminpuolinen? Tuo mahdollisuus on kuitenkin olemassa. Miten käy tämän suhteen, jossa toinen osapuoli on ihan kiva muttei sen enempää?

Vierailija

Minulla on aika lailla samanlainen elämäntarina kuin numero 8:lla. En miestäni vaihtaisi kehenkään ja ajattelen, että ne nuoruuden intohimoiset, mutta pitemmän päälle toimimattomat suhteet jännämiesten kanssa olivat vain hyvää ja hauskaa kokemusta. Kun olen kokenut sellaisia suhteita, tiedän, että niiden perään ei kannata haikailla ja että nykytilanne on paras mahdollinen.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla