Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (413)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi ap, kyllä seksuaalisuudella on valtava merkitys sukupuolenkin asioissa. Vaikka sukupuoli olisikin performatiivinen niin kuin Judith Butler (queer-filosofiklassikko) esittää, niin seksuaalisuus selittää kuitenkin valtaosan erityisesti transsukupuolisuuden psyykkisistä haitoista, kun hän joutuu olemaan vääräksi kokemassaan sukupuolessa. Lukemattomat tarinat olen lukenut siitäkin, kuinka suurta mielihyvää siitä tunnetaan, kun oikea sukupuoli kiinnittää huomiota transsukupuoliseen hänen oikeaksi kokemassaan sukupuolessa.

Totta kai kyse on myös autoerotiikasta ja transsukupuolinen voi olla aseksuaalikin, mutta valtaosalle kuitenkin kokemuksessa on kyse seksuaalisuudesta myös. 

Tämä varmasti totta, mielenkiintoista.

Mutta tuntuu, että ihmiset, jotka eivät asiasta mitään tiedä (toisin kuin sinä ilmeisesti) niputtavat homot ja transihmiset.

Maikkarin uutisaamussa keskusteltiin Kansallisteatterikohusta ja toimittaja alkoi kysellä eikö hetero voi näytellä homoa.

Niiku oikeesti. Oikea kysymys olisi ollut, että eikö nainen voi näytellä miestä, mutta eiii, kun piti sekottaa homot tähän...


Transnainen on sukupuoleltaan mies. Ja mitä tulee taas itselleen eri sukupuolen näyttelemiseen, sitä teattereissa tapahtuu jatkuvasti.

Kyllä.

Mutta miehet ja naiset ovat vähän eri asemassa transsukupuolisten kanssa, jotka ovat alakynnessä.

Transihmisillä ei ole representaatiota missään. Heistä liikkuu vääriä mielikuvia ja kokevat paljon vahvempa syrjintää kun vaikka naiset, joten en suoraan vertaisi.

Sitä paitsi jos on näytelmä, joka kertoo vaikka jostain oikein vahvasti ikoninaisesta, niin vaaaaarmasti porukka hermostuisi, jos roolissa olisi mies. 😅

Varmaan kun naiset taistelivat äänioikeuden ja muun puolesta sieltä alakynnestä niin otti päähän, kun mies otti naisroolit. Näin teoriassa.


Kerrotko vielä miten paljon naiset hermostui, kun esim. Heikki Kinnunen näytteli kehujen arvoisesti naista?
ja sama toisinpäin, 2017 Helsingin Via Crucis-esityksessä Jeesuksen roolissa Maria Ylipää, ei ongelmaa.

Ongelmia tulee lähinnä silloin kun niitä tekemällä tehdään

Oli kyllä tajuton myrsky, kun luultiin, että Bondista tulee musta nainen ja myös kun Doctor Who muuttui naiseksi.

Ja ei, ongelmia ei tekemällä tehty, vaan aikuiset miehet vain saivat itkupotkuraivarit kun scifisarjan ei-ihmishahmo muutti sukupuolta vaihtaessaan kroppaa....

Suomi yhteiskuntana on hyvin erilainen verrattuna vaikka Britteihin tai muuhun maailmaan kokonaisuutena, ajattelin pitää vertailun ihan kotimaisena

Provosoitu ja masinoitu tuo Bond esimerkki oli, syötetään epäilyjä tai väärää infoa ja heitetään vettä kiukaalle. Somesoturit lähtevät laukalle ja lopussa maltilliset yrittävät korjata riehujien tekemän tuhon.

Tuttu kaava josta fiksuimmat ovat jo aikapäiviä sitten vetäytyneet (tämä ihan ketjun aiheena olevan Kansallisteatteri-keskustelun ulkopuolelta)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Tuntee olevansa. Aivan sama onko se sinusta luulemista vai ei mutta hänelle se on se miltä tuntuu.


Miten rämän logiikan mukaan pitäisi suhtautua esim. skitsofreenikkoon, joka kokee olevansa joku tunnettu historian henkilö, vaikkapa Jeesus?

Ero on siinä mikä on havaittu olevan lääketieteellisesti vaikuttava keino puuttua tilanteeseen. Skitsofreenikko lopettaa luulemisen kun lääkitys on kunnossa mutta sukupuolidysforiaan ei ole keksitty tepsivää lääkitystä eikä terapiakaan oikein auta. Se siis näyttäisi olevan jotain paljon syvemmällä olevaa kuin vain pelkkä kuvittelu.

Nyt kaipaisin kyllä tilastoja pohjaksi väitteelle, että terapia ei auta. Olen lukenut liian monesta detransitioituneesta, joiden pääkritiikki on kohdistunut siihen, että he eivät saaneet tarvitsemaansa terapiaa ja joutuivat sen vuoksi käymään läpi transition täysin turhaan.

Toki on niitä aidosti transsukupuolisia, joita terapia ei auta. Mutta kun kaikki kehodysforiasta kärsivät eivät ole heitä, niin on järjetöntä, ettei terapia olisi ensimmäinen keino.

Mihinkään trans-toimenpiteisiin ei ryhdytä ilman perusteellista psykiatriaa - ja vain psyykkeeltään terveeksi todettu jonka tahsonmuodostus on kunnossa voi edetä prosessissa. Poikkeuksena tietysti se että kehodysmorfiat saattavat olla kovat, mutta se on jollain tavalla oireenmukaista. Jos paljastuu muita psyykkeen ongelmi ne on tärkeää hoitaa pois. Tässä kohtaa tulee jonkin verran niitä katuvia jotka eivät etene prosessissa. Taas sitten hormonihoitoihin ja leikkauksiin ryhtyneet katuvat harvoin.

Ei se pidä paikkansa, että vain psyykeltään terveitä leikattaisiin. Persoonallisuushäiriöitä ei voi hoitaa pois eikä moniakaan muita psyykkisiä sairauksia, joten olisi älytöntä, jos noiden perusteella ei leikattaisi. Pointtini siis, että monet transsukupuoliset ovat traumatisoituneita, jolloin on vaikea ennustaa miten kaikki menee tulevan psyykkisen terveydentilan suhteen. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Tuntee olevansa. Aivan sama onko se sinusta luulemista vai ei mutta hänelle se on se miltä tuntuu.


Miten rämän logiikan mukaan pitäisi suhtautua esim. skitsofreenikkoon, joka kokee olevansa joku tunnettu historian henkilö, vaikkapa Jeesus?

Ero on siinä mikä on havaittu olevan lääketieteellisesti vaikuttava keino puuttua tilanteeseen. Skitsofreenikko lopettaa luulemisen kun lääkitys on kunnossa mutta sukupuolidysforiaan ei ole keksitty tepsivää lääkitystä eikä terapiakaan oikein auta. Se siis näyttäisi olevan jotain paljon syvemmällä olevaa kuin vain pelkkä kuvittelu.

Nyt kaipaisin kyllä tilastoja pohjaksi väitteelle, että terapia ei auta. Olen lukenut liian monesta detransitioituneesta, joiden pääkritiikki on kohdistunut siihen, että he eivät saaneet tarvitsemaansa terapiaa ja joutuivat sen vuoksi käymään läpi transition täysin turhaan.

Toki on niitä aidosti transsukupuolisia, joita terapia ei auta. Mutta kun kaikki kehodysforiasta kärsivät eivät ole heitä, niin on järjetöntä, ettei terapia olisi ensimmäinen keino.

Todettuun vaikeaan sukupuolidysforiiaan on käypähoitosuosituksen mukaisena hoitona hormoni ja/tai leikkaushoidot. Ja nuo käypähoitosuositukset tehdään juuri tilastollisesti havaitun vaikuttavuuden perusteella ja niissä valitaan siis vaikuttavin hoito.

Ihan eri asia on se että onko sukupuolidysforian diagnostiikka ja tilanteen arviointi aina parasta mahdollista. Kyllä varmasti on ihmisiä joiden tilanne ei ole niin vaikea etteivätkö he hyötyisi myös muista hoidoista. Mutta tämä ei muuta sitä että vaikeissa tapauksissa siitä ei ole suurta hyötyä.

Muut psykiatriset häiriöt ovat käsittääkseni hyvin edustettuina tässä ryhmässä. Jos on vaikkapa persoonallisuushäiriö, niin sehän on aika kokonaisvaltainen ja pysyvä, joten ei ole helppoa hoitaminen.

Hoidothan valitaan juuri sen mukaan että saadaanko niillä helpotusta potilaan tilaan. Ja monilla se hormonihoito ja/tai leikkaus on antanut apua. Lääketieteen perusajatushan on auttaa potilasta voimaan paremmin. Ei se voi aina parantaa koko sairautta mutta jos olo helpottuu ja pystyy normaalimpaan elämään niin se on jo aika iso juttu.

Komplikaatiot ja mt-ongelmat ovat käsittääkseni hyvin yleisiä myös leikkausten jälkeen. Muut eivät edelleenkään koe transmiestä ja -naista niin kuin hän itsensä näkee, ja tämä asia ja muutkin mahdolliset haitat olisi hyvä tuoda esille myös valistuksessa. Olen kuullut ja lukenut, että valistus on puutteellista niin hormonihoitojen kuin leikkaustenkin suhteen. Sukupuolen vaihtaminen ei ole mikään pikkujuttu.

En siis ole sukupuolenkorjaushoitoja vastaan.

Kyllä, se on henkisesti ja fyysisesti raskas prosessi mutta tilanteissa joissa siihen on päädytty, operoimattomuus olisi todennäköisestinollut raskaamapaa. Ja tottakai, odotukdet saattavat olla epärealistisia. Psykiatrian pitöisi varmistaa ettei ongelma ole toisaalla.

Olen kyllä tavannut TÄYSIN uskottavia transhenkilöitä, mutta tiedän myös muutaman jotka tyytyvät pelkkään mastektomiaan eivätkä halua sukuelinkirurgiaa tms. Ei siinä sitten paljoa saunota ..

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni transmies on käynyt armeijan jo naisena, miehenä monille on ongelma se, ettei sinne mielellään oteta ilman alapään leikkausta, ja silloin alkaa ikäraja tulla vastaan.

Itseäni ainakin pidetään ihan täysin miehenä kuten tuntemiani transmiehiäkin, joista harva arvaisi taustan. Ja jos olet lyhyt ja kimeä-ääninen (miksi testosteronihoidossa oleva olisi, en tiedä) niin eihän tuollaisesta pitänyt olla kiinni mitä sukupuolta on, eikös mies saanut olla millainen vaan, epämiehekäskin?

Jos olisin jäänyt mieheksi korjattuna ilman kumppania mitä sitten? Ilman hoitoja olisin ainakin varmuudella jäänyt. Väärässä kropassa väärin luettuna en kyennyt suhteisiin. Ainoa mahdollinen kumppani olisi ollut lesbo, enkä kiihotu lesboseksistä.


Transmiehen ja naisen välinen seksi on lesboseksiä. Siksi en voisi heteronaisena ikimaailmassa olla transmiehen kanssa. Ajatus, että pitäisi nuolla vaginaa tuntuu raiskaukselta.

Hyvä, koska oksentaisin, jos tekisit niin. Miksi muuten luulet, että minulla on yhä vagina?

Aika monella on vagina, koska peniksen rakentaminen on haastavaa. Myöskin ajatus leikatusta lihapalasta inhottaa, en ottaisi sellaista sisääni. Ongelmaksi muodostuu myös se, että sillä lisäämällä ei saa lapsia aikaiseksi.


Vaginan voi poistaa, vaikkei penistä rakennettaisikaan ja nykyisin leikkaukset sujuvat huomattavasti paremmin kuin ennen. Ihmettelen mikä tarve sinulla on korostaa, ettet huolisi minua kumppaniksi, kun pidän itsestäänselvänä, ettei kukaan tule minua huolimaan. Tuntuisi itsestä vaan oudolta mennä vaikka jollekin vammaisten palstalle erikseen kertomaan, etteivät he kelpaisi minulle.

En olisi voinut saada lapsia rakastettuni kanssa muutenkaan, koska olen kiinnostunut vain naisista. Nyt tosin meidät luettaisiin heteropariksi ja saisimme hedelmöityshoidot, ellemme turvautuisi muumimukiin ja tuttuun luovuttajaan. En usko, että jättäisit rakkaan kumppanisi, jos tämä paljastuisi steriiliksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keneen hetero transnainen tuntee seksuaalista vetovoimaa?

Heteroon transmieheen.

Haluat toisen ihmisen validoimaan sisäisesti tuntemaasi sukupuolta, jonka kehoa sinulla ei kuitenkaan ole.

Kannattaa tunnustaa tosiasiat:  yksinkertaisesti homomies tuntee vetoa heteroon mieheen. Ei mitenkään ainutlaatuista, mutta toisaalta järjetöntä. Heteromies haluaa aidon naisen.

Heteromiehelle ei transnainen (biologinen mies) ole halujen kohde.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Tuntee olevansa. Aivan sama onko se sinusta luulemista vai ei mutta hänelle se on se miltä tuntuu.


Miten rämän logiikan mukaan pitäisi suhtautua esim. skitsofreenikkoon, joka kokee olevansa joku tunnettu historian henkilö, vaikkapa Jeesus?

Ero on siinä mikä on havaittu olevan lääketieteellisesti vaikuttava keino puuttua tilanteeseen. Skitsofreenikko lopettaa luulemisen kun lääkitys on kunnossa mutta sukupuolidysforiaan ei ole keksitty tepsivää lääkitystä eikä terapiakaan oikein auta. Se siis näyttäisi olevan jotain paljon syvemmällä olevaa kuin vain pelkkä kuvittelu.

Nyt kaipaisin kyllä tilastoja pohjaksi väitteelle, että terapia ei auta. Olen lukenut liian monesta detransitioituneesta, joiden pääkritiikki on kohdistunut siihen, että he eivät saaneet tarvitsemaansa terapiaa ja joutuivat sen vuoksi käymään läpi transition täysin turhaan.

Toki on niitä aidosti transsukupuolisia, joita terapia ei auta. Mutta kun kaikki kehodysforiasta kärsivät eivät ole heitä, niin on järjetöntä, ettei terapia olisi ensimmäinen keino.

Todettuun vaikeaan sukupuolidysforiiaan on käypähoitosuosituksen mukaisena hoitona hormoni ja/tai leikkaushoidot. Ja nuo käypähoitosuositukset tehdään juuri tilastollisesti havaitun vaikuttavuuden perusteella ja niissä valitaan siis vaikuttavin hoito.

Ihan eri asia on se että onko sukupuolidysforian diagnostiikka ja tilanteen arviointi aina parasta mahdollista. Kyllä varmasti on ihmisiä joiden tilanne ei ole niin vaikea etteivätkö he hyötyisi myös muista hoidoista. Mutta tämä ei muuta sitä että vaikeissa tapauksissa siitä ei ole suurta hyötyä.

Muut psykiatriset häiriöt ovat käsittääkseni hyvin edustettuina tässä ryhmässä. Jos on vaikkapa persoonallisuushäiriö, niin sehän on aika kokonaisvaltainen ja pysyvä, joten ei ole helppoa hoitaminen.

Hoidothan valitaan juuri sen mukaan että saadaanko niillä helpotusta potilaan tilaan. Ja monilla se hormonihoito ja/tai leikkaus on antanut apua. Lääketieteen perusajatushan on auttaa potilasta voimaan paremmin. Ei se voi aina parantaa koko sairautta mutta jos olo helpottuu ja pystyy normaalimpaan elämään niin se on jo aika iso juttu.

Komplikaatiot ja mt-ongelmat ovat käsittääkseni hyvin yleisiä myös leikkausten jälkeen. Muut eivät edelleenkään koe transmiestä ja -naista niin kuin hän itsensä näkee, ja tämä asia ja muutkin mahdolliset haitat olisi hyvä tuoda esille myös valistuksessa. Olen kuullut ja lukenut, että valistus on puutteellista niin hormonihoitojen kuin leikkaustenkin suhteen. Sukupuolen vaihtaminen ei ole mikään pikkujuttu.

En siis ole sukupuolenkorjaushoitoja vastaan.

Näin valitettavasti on. Mutta pitää muistaa että ei se ongelmakaan ole mikään pieni jonka täydellistä parantumista voisi odottaa helposti. Kyllähän monet vaikeammat mielenterveyden häiriötkin ovat edelleen tänä päivänä hankalasti kokonaan parannettavia, enemmänkin pyritään siihen että ihmisen olo olisi olosuhteisiin nähden mahdollisimman hyvä ja hyviä hetkiä mahdollisimman paljon.

Jotenkin tuntuu että trans-hoitojen kohdalla moni ajattelee että lopputuloksen pitäisi olla täydellinen ja ihan ongelmaton ennen kuin mitään saisi tehdä. Tämä on kuitenkin tuskin koskaan mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Hoidothan valitaan juuri sen mukaan että saadaanko niillä helpotusta potilaan tilaan. Ja monilla se hormonihoito ja/tai leikkaus on antanut apua. Lääketieteen perusajatushan on auttaa potilasta voimaan paremmin. Ei se voi aina parantaa koko sairautta mutta jos olo helpottuu ja pystyy normaalimpaan elämään niin se on jo aika iso juttu.


Tästä tuli mieleen, että vähentäisikö se leikkausten tarvetta, jos transnuorille annettaisiin mahdollisuus muuttaa virallinen sukupuoli ihan vaan ilmoituksella.
Jos se ahdistus ja kapinointi hellittäisi sillä. Nuori saisi hetkeksi ”play along” -kokemuksen. Juu juu, olet sinä poika...

Juridisen sukupuolen muuttaminen takaisin normaaliksi sitten myöhemmin on paljon vaivattomampaa kuin leikellyn kropan korjaaminen takaisin. Usein leikkauksissa ne muutokset ovat lopullisia, ja onhan se yhteiskunnalle kalliimpaakin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keneen hetero transnainen tuntee seksuaalista vetovoimaa?

Heteroon transmieheen.

Haluat toisen ihmisen validoimaan sisäisesti tuntemaasi sukupuolta, jonka kehoa sinulla ei kuitenkaan ole.

Kannattaa tunnustaa tosiasiat:  yksinkertaisesti homomies tuntee vetoa heteroon mieheen. Ei mitenkään ainutlaatuista, mutta toisaalta järjetöntä. Heteromies haluaa aidon naisen.

Heteromiehelle ei transnainen (biologinen mies) ole halujen kohde.


Mitä sekoilet? Tuossa todettiin heteron transnaisen tuntevan vetoa transmieheen? Eli sinun logiikallasi peniksellinen mies tuntee vetoa vaginalliseen naiseen, mikä tässä nyt oli ongelma?

Vierailija

Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Hoidothan valitaan juuri sen mukaan että saadaanko niillä helpotusta potilaan tilaan. Ja monilla se hormonihoito ja/tai leikkaus on antanut apua. Lääketieteen perusajatushan on auttaa potilasta voimaan paremmin. Ei se voi aina parantaa koko sairautta mutta jos olo helpottuu ja pystyy normaalimpaan elämään niin se on jo aika iso juttu.


Tästä tuli mieleen, että vähentäisikö se leikkausten tarvetta, jos transnuorille annettaisiin mahdollisuus muuttaa virallinen sukupuoli ihan vaan ilmoituksella.
Jos se ahdistus ja kapinointi hellittäisi sillä. Nuori saisi hetkeksi ”play along” -kokemuksen. Juu juu, olet sinä poika...

Juridisen sukupuolen muuttaminen takaisin normaaliksi sitten myöhemmin on paljon vaivattomampaa kuin leikellyn kropan korjaaminen takaisin. Usein leikkauksissa ne muutokset ovat lopullisia, ja onhan se yhteiskunnalle kalliimpaakin.


Se ei olisi mitään play along-feikkaamista, vaan laki velvoittaisi kohtelemaan häntä poikana.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Tuntee olevansa. Aivan sama onko se sinusta luulemista vai ei mutta hänelle se on se miltä tuntuu.


Miten rämän logiikan mukaan pitäisi suhtautua esim. skitsofreenikkoon, joka kokee olevansa joku tunnettu historian henkilö, vaikkapa Jeesus?

Ero on siinä mikä on havaittu olevan lääketieteellisesti vaikuttava keino puuttua tilanteeseen. Skitsofreenikko lopettaa luulemisen kun lääkitys on kunnossa mutta sukupuolidysforiaan ei ole keksitty tepsivää lääkitystä eikä terapiakaan oikein auta. Se siis näyttäisi olevan jotain paljon syvemmällä olevaa kuin vain pelkkä kuvittelu.

Nyt kaipaisin kyllä tilastoja pohjaksi väitteelle, että terapia ei auta. Olen lukenut liian monesta detransitioituneesta, joiden pääkritiikki on kohdistunut siihen, että he eivät saaneet tarvitsemaansa terapiaa ja joutuivat sen vuoksi käymään läpi transition täysin turhaan.

Toki on niitä aidosti transsukupuolisia, joita terapia ei auta. Mutta kun kaikki kehodysforiasta kärsivät eivät ole heitä, niin on järjetöntä, ettei terapia olisi ensimmäinen keino.

Todettuun vaikeaan sukupuolidysforiiaan on käypähoitosuosituksen mukaisena hoitona hormoni ja/tai leikkaushoidot. Ja nuo käypähoitosuositukset tehdään juuri tilastollisesti havaitun vaikuttavuuden perusteella ja niissä valitaan siis vaikuttavin hoito.

Ihan eri asia on se että onko sukupuolidysforian diagnostiikka ja tilanteen arviointi aina parasta mahdollista. Kyllä varmasti on ihmisiä joiden tilanne ei ole niin vaikea etteivätkö he hyötyisi myös muista hoidoista. Mutta tämä ei muuta sitä että vaikeissa tapauksissa siitä ei ole suurta hyötyä.

Muut psykiatriset häiriöt ovat käsittääkseni hyvin edustettuina tässä ryhmässä. Jos on vaikkapa persoonallisuushäiriö, niin sehän on aika kokonaisvaltainen ja pysyvä, joten ei ole helppoa hoitaminen.

Hoidothan valitaan juuri sen mukaan että saadaanko niillä helpotusta potilaan tilaan. Ja monilla se hormonihoito ja/tai leikkaus on antanut apua. Lääketieteen perusajatushan on auttaa potilasta voimaan paremmin. Ei se voi aina parantaa koko sairautta mutta jos olo helpottuu ja pystyy normaalimpaan elämään niin se on jo aika iso juttu.

Komplikaatiot ja mt-ongelmat ovat käsittääkseni hyvin yleisiä myös leikkausten jälkeen. Muut eivät edelleenkään koe transmiestä ja -naista niin kuin hän itsensä näkee, ja tämä asia ja muutkin mahdolliset haitat olisi hyvä tuoda esille myös valistuksessa. Olen kuullut ja lukenut, että valistus on puutteellista niin hormonihoitojen kuin leikkaustenkin suhteen. Sukupuolen vaihtaminen ei ole mikään pikkujuttu.

En siis ole sukupuolenkorjaushoitoja vastaan.

Kyllä, se on henkisesti ja fyysisesti raskas prosessi mutta tilanteissa joissa siihen on päädytty, operoimattomuus olisi todennäköisestinollut raskaamapaa. Ja tottakai, odotukdet saattavat olla epärealistisia. Psykiatrian pitöisi varmistaa ettei ongelma ole toisaalla.

Olen kyllä tavannut TÄYSIN uskottavia transhenkilöitä, mutta tiedän myös muutaman jotka tyytyvät pelkkään mastektomiaan eivätkä halua sukuelinkirurgiaa tms. Ei siinä sitten paljoa saunota ..

Ymmärrän sen, miten tärkeää joillekin transsukupuoliselle on olla uskottava. Oikeastaan nyt ollaan asian ytimessä. Sinä tunnut näkevän transsukupuolisuuden sukupuolen uskottavuutena, mutta minä taas queer-typykkänä näen koko sukupuolen liukuvana ja preferoin femmenä butchia transmiehen sijasta. Transsukupuolisuuteen usein sisältyy heteronormatiivisuutta ja konservatiivista ajatusmaailmaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keneen hetero transnainen tuntee seksuaalista vetovoimaa?

Heteroon transmieheen.

Haluat toisen ihmisen validoimaan sisäisesti tuntemaasi sukupuolta, jonka kehoa sinulla ei kuitenkaan ole.

Kannattaa tunnustaa tosiasiat:  yksinkertaisesti homomies tuntee vetoa heteroon mieheen. Ei mitenkään ainutlaatuista, mutta toisaalta järjetöntä. Heteromies haluaa aidon naisen.

Heteromiehelle ei transnainen (biologinen mies) ole halujen kohde.


Mitä sekoilet? Tuossa todettiin heteron transnaisen tuntevan vetoa transmieheen? Eli sinun logiikallasi peniksellinen mies tuntee vetoa vaginalliseen naiseen, mikä tässä nyt oli ongelma?

Pahoittelen, luin hätäsesti.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin poistuu oikeiden naisten mielipiteet ja viestit mutta transuliinien selittelyt leikkauksista ja muista jäävät. Nyt ylläpito huomio. Muutenkin aika mielenkiintoista että mitä asiaa transuilla on tälle palstalle? Silleen ihan huvikseen päivystetään naisten palstoilla, valmiina kääntämään? Jenkkipalstathan ovat TÄYSIN näiden hallinnassa, varsinkin naisten puolet.

Te jotka olette silponeet sukuelimenne, luuletteko todellakin ettei hetero sitä huomaa?? Joillakin vain on fetissi,sen takia jäävät suhteeseen. 

Tätä samaa taktiikkaahan ne käyttävät muillakin palstoilla, poistattavat kaikki naisten viestit niin että jäljelle jää vain transuhöpinää..


Valvoja päättää poistettavat viestit. Älä kirjoita törkyä, jos et halua viestejäsi poistettavan.

Vierailija

Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Hoidothan valitaan juuri sen mukaan että saadaanko niillä helpotusta potilaan tilaan. Ja monilla se hormonihoito ja/tai leikkaus on antanut apua. Lääketieteen perusajatushan on auttaa potilasta voimaan paremmin. Ei se voi aina parantaa koko sairautta mutta jos olo helpottuu ja pystyy normaalimpaan elämään niin se on jo aika iso juttu.


Tästä tuli mieleen, että vähentäisikö se leikkausten tarvetta, jos transnuorille annettaisiin mahdollisuus muuttaa virallinen sukupuoli ihan vaan ilmoituksella.
Jos se ahdistus ja kapinointi hellittäisi sillä. Nuori saisi hetkeksi ”play along” -kokemuksen. Juu juu, olet sinä poika...

Juridisen sukupuolen muuttaminen takaisin normaaliksi sitten myöhemmin on paljon vaivattomampaa kuin leikellyn kropan korjaaminen takaisin. Usein leikkauksissa ne muutokset ovat lopullisia, ja onhan se yhteiskunnalle kalliimpaakin.

Kyllä tuo voisi olla hyvä ajatus ihan kaikkien ihmisten kohdalla. Mutta valitettavasti tätä vastustaa iso osa niistä samoista ihmisistä jotka vastustavat myös kaikkia hoitoja joten se ei ehkä poistaisi ympäristön aiheuttamia paineita ja ongelmia. Nehän ovat aika iso juttu tässä kokonaisuudessa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin poistuu oikeiden naisten mielipiteet ja viestit mutta transuliinien selittelyt leikkauksista ja muista jäävät. Nyt ylläpito huomio. Muutenkin aika mielenkiintoista että mitä asiaa transuilla on tälle palstalle? Silleen ihan huvikseen päivystetään naisten palstoilla, valmiina kääntämään? Jenkkipalstathan ovat TÄYSIN näiden hallinnassa, varsinkin naisten puolet.

Te jotka olette silponeet sukuelimenne, luuletteko todellakin ettei hetero sitä huomaa?? Joillakin vain on fetissi,sen takia jäävät suhteeseen. 


Transuttelet ja ihmettelen miksi viestisi poistetaan... :D Tämä on Suomen suurin keskustelupalsta eikä vanhemmuus ja lapset todellakaan ole vain äitien juttu. Tässä keskustelussa enemmistö on myöskin transmiehiä. Monilla transihmisillä on myös lapsia.

Transu on vain lyhenne transsukupuolisesta, joten mitä valittamista transuilla tästä on? Transut itkeneet, että kun ei ole kyse transseksuaalisuudesta, vaan transsukupuolisuudesta ja sitten kun sitä käytetään transut itkee taas.

Se, mikä transuissa on yhteistä on se, että he eivät ikinä ole mihinkään tyytyväisiä ja kääntävät mustan valkoiseksi, toisaalta sitähän tuo heidän koko ongelmansa onkin. Luulevat ja väittävät olevansa jotain, mitä eivät ole ja haluavat muut mukaan harhoihinsa.

Vierailija

Miksi viestini missä kerroin että ladydick miehet vaativat lesboja seksiin heidän kanssaan ja syyttävät transphoobikoiksi jos ei suostu poistettiin? Faktaa. 

Vierailija

Koskaan ei ole ollut suunnnitelmissa, että Bondista, James Bondista, tulisi musta nainen. Sen sijaan agentti 007:stä sellaisia suunnitelmia on ilmeisesti olemassa, mutta sehän on aivan eri asia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Tuntee olevansa. Aivan sama onko se sinusta luulemista vai ei mutta hänelle se on se miltä tuntuu.


Miten rämän logiikan mukaan pitäisi suhtautua esim. skitsofreenikkoon, joka kokee olevansa joku tunnettu historian henkilö, vaikkapa Jeesus?

Ero on siinä mikä on havaittu olevan lääketieteellisesti vaikuttava keino puuttua tilanteeseen. Skitsofreenikko lopettaa luulemisen kun lääkitys on kunnossa mutta sukupuolidysforiaan ei ole keksitty tepsivää lääkitystä eikä terapiakaan oikein auta. Se siis näyttäisi olevan jotain paljon syvemmällä olevaa kuin vain pelkkä kuvittelu.

Nyt kaipaisin kyllä tilastoja pohjaksi väitteelle, että terapia ei auta. Olen lukenut liian monesta detransitioituneesta, joiden pääkritiikki on kohdistunut siihen, että he eivät saaneet tarvitsemaansa terapiaa ja joutuivat sen vuoksi käymään läpi transition täysin turhaan.

Toki on niitä aidosti transsukupuolisia, joita terapia ei auta. Mutta kun kaikki kehodysforiasta kärsivät eivät ole heitä, niin on järjetöntä, ettei terapia olisi ensimmäinen keino.

Todettuun vaikeaan sukupuolidysforiiaan on käypähoitosuosituksen mukaisena hoitona hormoni ja/tai leikkaushoidot. Ja nuo käypähoitosuositukset tehdään juuri tilastollisesti havaitun vaikuttavuuden perusteella ja niissä valitaan siis vaikuttavin hoito.

Ihan eri asia on se että onko sukupuolidysforian diagnostiikka ja tilanteen arviointi aina parasta mahdollista. Kyllä varmasti on ihmisiä joiden tilanne ei ole niin vaikea etteivätkö he hyötyisi myös muista hoidoista. Mutta tämä ei muuta sitä että vaikeissa tapauksissa siitä ei ole suurta hyötyä.

Muut psykiatriset häiriöt ovat käsittääkseni hyvin edustettuina tässä ryhmässä. Jos on vaikkapa persoonallisuushäiriö, niin sehän on aika kokonaisvaltainen ja pysyvä, joten ei ole helppoa hoitaminen.

Hoidothan valitaan juuri sen mukaan että saadaanko niillä helpotusta potilaan tilaan. Ja monilla se hormonihoito ja/tai leikkaus on antanut apua. Lääketieteen perusajatushan on auttaa potilasta voimaan paremmin. Ei se voi aina parantaa koko sairautta mutta jos olo helpottuu ja pystyy normaalimpaan elämään niin se on jo aika iso juttu.

Komplikaatiot ja mt-ongelmat ovat käsittääkseni hyvin yleisiä myös leikkausten jälkeen. Muut eivät edelleenkään koe transmiestä ja -naista niin kuin hän itsensä näkee, ja tämä asia ja muutkin mahdolliset haitat olisi hyvä tuoda esille myös valistuksessa. Olen kuullut ja lukenut, että valistus on puutteellista niin hormonihoitojen kuin leikkaustenkin suhteen. Sukupuolen vaihtaminen ei ole mikään pikkujuttu.

En siis ole sukupuolenkorjaushoitoja vastaan.

Näin valitettavasti on. Mutta pitää muistaa että ei se ongelmakaan ole mikään pieni jonka täydellistä parantumista voisi odottaa helposti. Kyllähän monet vaikeammat mielenterveyden häiriötkin ovat edelleen tänä päivänä hankalasti kokonaan parannettavia, enemmänkin pyritään siihen että ihmisen olo olisi olosuhteisiin nähden mahdollisimman hyvä ja hyviä hetkiä mahdollisimman paljon.

Jotenkin tuntuu että trans-hoitojen kohdalla moni ajattelee että lopputuloksen pitäisi olla täydellinen ja ihan ongelmaton ennen kuin mitään saisi tehdä. Tämä on kuitenkin tuskin koskaan mahdollista. 

En ole hoitoja kieltämässä niin kuin sanoin, mutta transideologiassa annetaan sellainen kuva, että komplikaatiot sivuutetaan. Ja tämä tapahtuu identiteettipoliiittisista syistä transihmisten kustannuksella. Tuokin väite juuri, että transhoitoja annettaisiin vain psyykkisesti täysin terveille - miksi asioista pitää antaa väärä kuva? Kun taas sinun viestisi on järkevä ja todenmukainen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Hoidothan valitaan juuri sen mukaan että saadaanko niillä helpotusta potilaan tilaan. Ja monilla se hormonihoito ja/tai leikkaus on antanut apua. Lääketieteen perusajatushan on auttaa potilasta voimaan paremmin. Ei se voi aina parantaa koko sairautta mutta jos olo helpottuu ja pystyy normaalimpaan elämään niin se on jo aika iso juttu.


Tästä tuli mieleen, että vähentäisikö se leikkausten tarvetta, jos transnuorille annettaisiin mahdollisuus muuttaa virallinen sukupuoli ihan vaan ilmoituksella.
Jos se ahdistus ja kapinointi hellittäisi sillä. Nuori saisi hetkeksi ”play along” -kokemuksen. Juu juu, olet sinä poika...

Juridisen sukupuolen muuttaminen takaisin normaaliksi sitten myöhemmin on paljon vaivattomampaa kuin leikellyn kropan korjaaminen takaisin. Usein leikkauksissa ne muutokset ovat lopullisia, ja onhan se yhteiskunnalle kalliimpaakin.

Kyllä tuo voisi olla hyvä ajatus ihan kaikkien ihmisten kohdalla. Mutta valitettavasti tätä vastustaa iso osa niistä samoista ihmisistä jotka vastustavat myös kaikkia hoitoja joten se ei ehkä poistaisi ympäristön aiheuttamia paineita ja ongelmia. Nehän ovat aika iso juttu tässä kokonaisuudessa.

Olen samaa mieltä. Sukupuolen määrittely kategorisesti on turhaa ja sen poistaminen olisi hyvä, mutta transideologia tuntuu perustuvan sukupuoleen hyvin vahvasti. Tätä olen ihmetellyt jo vuosia että mikä järki siinä oikein on.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla