Lue keskustelun säännöt.
Seksi hyytynyt, muuten menee hyvin, normaalia?
03.11.2013 |
Elikkä siinäpä se asia jo tulikin. Vuosien mittaan seksielämämme on hyytynyt lähes nollaan (2-4 kertaa vuodessa), mutta asia ei tunnut häiritsevän kumpaakaan. Suhteessa menee muuten kaikin puolin hyvin ja fyysistä läheisyyttä on. Seksuaalisuus ei ole kadonnut seksin myötä. Molemmat masturboivat itsekseen. Onko kenelläkään muilla näin? Ikää meillä on vajaa 40 eli seksi-iässä vielä oltaisiin.
Kommentit (6)
En tiedä mutta aika outoahan se on. Itse olen jo sinua vanhempi hieman eikä ole tuollaista näköpiirissä, sehän on suhteen suola. Ennemmin tai myöhemmin toinen lähtee, ei ole tyydyttävää, luulen. Juuri ystävättären mies (47v) otti ja lähti toisen matkaan. Heillä oli myös tuollaista, vaikka muuten olivat tyytyväisiä, näin vaikutti ainakin ulospäin, uusi talokin valmistui, mutta niin vaan kävi. Tämä seksin puute oli kuulema se syy, näin kertoivat molemmat, vaimo minulle ja mies miehelle. Mies kertoi että seksiä ei ole ollut juuri vuosiin kuin hyvin harvoin, hän sanoi ettei se voi olla tässä tämä osa elämästä. Nyt on sitten kuulema tyytyväinen kun sekin osa kunnossa. Surullista mutta totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisin korostetaan seksiä. Onko elämä jotain muutakin? :) Eikö parisuhteessa voi olla erilaisia jaksoja...?
Mikäpä ettei olisi normaalia.
Meillä on ollut seksiä viimeksi noin 2,5 vuotta sitten ja sitä ennenkin harvakseltaan. Fyysistä läheisyyttä välillämme on aina ollut runsaasti ja muutenkin menee hyvin. Sittenpähän sitä seksiä taas on jos aletaan yrittää raskautta. Emme ole kumpikaan kovin seksuaalisia tyyppejä, vaan enemmänkin romanttisen rakkauden perään.
Tiedostan että tällainen voi olla monen mielestä kummaa ja siitä otinkin joskus paljon paineita. Helpotti kun ymmärsin, että ihmiset ovat erilaisia.
Aika harvinaista että tuo sopisi kummallekin 100% (toki niin voi sanoa kumppanille vaikka ei olisikaan sitä mieltä).
Yleensä aina toinen sopeutuu väkisin toisen pihtaamiseen - usein juuri näinpäin. Vierestä olen seurannut läheistä ystävääni joka jo vuosia on kärsinyt tästä, vaimonsa huitelee onnellisena uran ja omien harrastustensa perässä ja "uhrautuu" miehen sänkyyn ehkä kerran pari vuodessa. Rakkautta ja läheisyyttä heillä on paljon mutta ystäväni kärsii hiljaa joka hetki. Miksi se on niin vaikea sanoa sille läheisimmälle ihmiselle että miksi hyvästä elämästä ei voisi tehdä täydellistä? Ja miksi se toinen on heti kantapäillään että vaaditaan seksiä....
Ihan normaalia. Seksuaalisuus on yksilöllistä. Joku haluaa usein, joku harvoin. Hyvä, jos halut kohtaavat liitossa. Ilman seksiä pärjää kokonaankin. Sitten on ikävämmin, jos toinen haluaa ja toinen ei eikä oikein pystytä tekemään kompromisseja asiasta.
Jos toi on kummallekin ok, niin miksei olisi normaalia? Sitäpaitsi, itsetyydytyskin on seksin harrastamista.