Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko mulla lainkaan kohtalotoveria, asiaa seksistä tai siis sen olemattomuudesta

Vierailija
19.07.2006 |

Meillä seksi loppui silloin, kun lapsemme sai alkunsa, raskausaikana olisin itse halunnut seksiä, mutta mies ei, se oli hänen mielestään perverssi ajatus (?) ja lapsen synnyttyä emme liioin ole seksiä harrastaneet. Itse olen masturboinut, mutten tiedä, miten mieheni asian " hoitelee" , kaikki lämpö on hänen puoleltaan kadonnut, enkä ole enää pitkään aikaan edes yrittänyt saada häneltä läheisyyttä. Rakastan miestäni paljon, ja lasta tietty, mutta jotenkin on vaan koko ajan niin paha mieli, kun ei kelpaa... Mies joutuu syömään mielialalääkkeitä (paniikkihäiriö) joidenka tiedän vaikuttavan lipidoon, muttakun ei ole MITÄÄN, melkein ois parempi olla kaksin lapsen kanssa. Minä teen kotityöt, että ei mies niistäkään rasitu. Onko kohtalotoveria, nyt haluaisin kuulla, onko täältä enää mahdollista päästä takaisin enää " elävien kirjoihin" seksin saralla muuta kuin miestä vaihtamalla? Yhdessä kaikkiaan olemme olleet 14 vuotta.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
19.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

että Elvis toimi samalla tavalla. Se on joku tietty psyykkinen juttu, en muista mikä.

Vierailija
2/4 |
19.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

kannattaisi puhua lääkärin kanssa

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
19.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies nyt vaan sattuu olemaan sitä lajia, ettei tollasista asioista halua muille huudella, mutta ei kai tajuu, että mun on paha olla. Olen sen kyllä sanonut ja itkenytkin asian takia hänen nähtensä, mutta se vasta saa miehen täysin negatiiviselle vastustuskannalle. Mulle seksistä on nyt tullut jo aika iso peikko, ja olenkin miettinyt, että se uus " eka kerta" vois olla melkosen lailla stressaava tilanne, eikä välttämättä " taivaita hipova" kokemus, mutta silti haluaisin sen oman mieheni kanssa kohdata. Mahtaisinko kellekään kelvata, sekin on mielessä käynyt. Iloinen olen ainakin joskus ollut, kiltti ja huumorintajuinen, en rumakaan ole. Vartaloltani ihan soppeli, ruskeat silmät... Mutta kun en vaan omaa miestä saa syttymään, en edes millään pienillä kivoilla jutuilla, tuntee itsensä kiusatuksi, jos haluaisin halata tai olla lähellä. En edes muista, milloin olemme suudelleet! Niisk! Itkuhan tässä tulee!

Vierailija
4/4 |
19.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos todellakin kyse on miehesi lääkityksestä.



hän on luultavasti itsekin ahdistunut asiasta. ainakin sexpo-säätiöllä on myös puhelinneuvontaa (saattaa olla maksullista, mutta ei mitään huippukallista)

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kuusi yksi