WTC 19 vuotta - missä olit kun kuulit tapahtuneesta?

Kotona. Näin toisen törmäyksen livenä televisiosta. Tuntui täysin epätodelliselta.

Olin elokuussa aloittanut yläasteen. Oltiin uusien kaveripoikien kanssa kulkemassa kohti kotikaupungin keskustaa, kun soitin yhdelle pojista joka oli vielä kotona, ja hän kertoi katsovansa telkkarista kun lentokoneet lentää kohti rakennuksia. Luulin elokuvaksi.

Tulin kotiin ruokakaupasta äitini kanssa ja television avattuamme näimme uutisen. Äitini kommentoi että ”mitäs rakentavat noin korkeita tönöjä että koneet törmää niihin”👀 olen muistuttanut häntä empatiasta useasti tämänkin tapauksen jälkeen..

Yliopistolla. Siellä sitten opiskelukavereiden kanssa sen ajan alkeelisesta netistä yritettiin kaivaa uutisia, mitä oikeasti on tapahtunut.

Olin autuaan tietämättömänä spinning-tunnilla ja kun kävelin kaupungilta kotiin ja poikkesin parissa kaupassa, ihmettelin kun ihmisiä oli niin vähän liikkeellä ja kaikki tuntuivat olevan jotenkin omituisia ja supattelevan jotain. Iltauutisista sitten näin mitä oli tapahtunut. 

Se oli keskiviikko ja kun ensimmäinen kone osui WTC-torniin, oli kello Suomessa 15.46. Itse olin silloin menossa koulusta kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 16 vee ja lähibaarissa pelaamassa biljardia. Katselin baarin telkkarista ihan fiiliksissä tornien romahtamista. Oli siistiä.

Älykkyytesi ja empatiasia näköjään jäivät sinne baariin.

Psykopaatti se on.

Mökillä olin silloin, niin kuin olen nytkin.

Vanhan kuppilassa.

Yliopiston fuksiporukan kanssa oltiin kauppakeskuksessa, kun kodinkoneliikkeen televisioista näkyi kuvaa WTC-tornien sortumisesta. Tajusin vasta kotona uutisia katsoessa, ettei kyse ollut mistään katastrofileffasta, vaan kaikki tapahtui oikeasti.

Koulun tietokoneluokassa. Vieruskaveri alkoi itkemään ja syytä kysyessäni hän osoitti ruutua jossa meni suora lähetys tapahtumista.

Vierailija kirjoitti:

Koulun tietokoneluokassa. Vieruskaveri alkoi itkemään ja syytä kysyessäni hän osoitti ruutua jossa meni suora lähetys tapahtumista.

Itkemään? LOL 😂😂😂

Tulin töistä kotiin, avasin telkkarin ja saman tien ensimmäinen kone törmäsi rakennukseen.

Koko illan yritin tavoittaa siskoa, joka oli työmatkalla New Yorkissa ja toista joka asuu Washington DC:ssä. Vasta seuraavana päivänä saivat ilmoitettua meille Suomeen, että ovat kunnossa.

Tein läksyjä, ja telkkari oli taustalla päällä. Olin 11-vuotias. Pelotti ja hämmensi. Ei sitä oikein osannut sisäistää.

Olin äitiyslomalla. Puolisoni tuli töistä ja avasi tietokoneen katsoakseni uutisia. Hesarin sivuilla oli kotimaan uutisten etusivulla otsikko: "Pentagonissa palaa ja Valkoista taloa evakuoidaan."

Sanoin miehelleni, että joku on hakkeroinut Hesarin sivut.

Hetken kuluttua selvisi, että ei ole. Kyllähän siinä meni sitten ilta uutisia seuratessa.

Vauva-lehden aihe vapaa oli sivusto, josta sai ensimmäisenä suomenkielistä tietoja siitä, miten tilanne eteni. Täällä pyöri silloin muutamia USA:ssa asuvia tyyppejä, jotka seurasivat paikallisia TV uutisia, ja välittivät tietoa siitä, mitä siellä kerrottiin. Jonkun USA:laisen uutiskanavan sivuilta sitten seurasimme livekameraa, joka kuvasi tornien sortumisen.

Olin käyttämässä autoa pesulassa, kun kaveri laitttoi tekstiviestin.

Olin töissä, työkaveri sanoi että kone törmännyt wtc:hen, ensin luulin että joku pieni potkurikone, sitten alkoi valjeta. Illemmalla olin salilla ja näin TV:stä kun toinenkin torni sortui.

Pahiten jäi mieleen kauheat uutispätkät, joissa ihmiset hyppivät korkealta pilvenpiirtäjän ikkunoista tulipaloa pakoon.

Mariellalla isovanhempieni kanssa. Buffetissa lautaset lenteli myrskyn takia. Illalla isovanhempani jutteli kapteenin kanssa joka minun mielestä oli aivan liian nuori eikä yhtään kapteenin näkönen. Minun kymmenenvuotiaassa mielessä kaikki kapteenit oli vanhoja parakkaita merikarhuja tyyliin Titanicin kapu.

Olin lähikaupassa, matkalla töistä kotiin. Luulin ensin, että radiosta tulee joku vanha uutinen. Lähinnä mietin, miksi kaupassa ei tule musiikkia, niin kuin yleensä. Kotona sitten asia selvisi kun aukaisin telkkarin.

Olin opiskelijakämpässäni krapulaisena.