Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (11914)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Joskus vaan oma tunne lyö yli. Kun ei ymmärrä kaikkea, kun ei voi kysyä, kun ei voi vastata tai selittää. Olen viimeaikoina ajatellut, että juuri nyt, tänään, näillä voimilla, ristiriidoilla ja elämäntilanteilla haluaisin olle sinulle ihminen. Sinun ihminen. Niinkuin molemmista hyvältä tuntuisi. En tarkoita ystävyyttä, koska tässä on isosti minulle se muukin taso, enkä mitään tilapäistäkään. Tarkoitan yhteisymmärrystä siitä, että tässä olemme näillä eväillä. Että tietäisimme olevamme toisillemme. Että voisin halata silloin kun kovasti haluan tai silloin kun ajattelen, että saattaisit sitä kaivata. Tai että sellaisen voisi vaikka pyytää. Ilman, että täytyisi miettiä loputtomiin voinko ja pidätkö sellaisesta ollenkaan. Tai jos et pitäisi, niin tietäisin senkin ja voisin yrittää luopua sellaisista haaveista. Tai että voisin puhua ja olla niinkuin oikeasti tuntuu ja kun siltä tuntuu. Mitä ikinä siitä sitten siitä seuraakaan. Tietenkin haaveilen, että seuraa se kaikki. Että suhde ja välit olisi sellaiset, että olisi sallittua ja sopivaa ilmaista hyvät ja pahat. Ja käsitellä sen, mikä tuntuisi tarpeelliselta. Tarvittaessa, rehellisesti ja ajallaan.

Jos minun tekemiseni näyttää ristiriitaiselta, siihen on kai on sata syytä, joista yksikään ei ole se, että jonain päivänä olisit vähemmän minulle. En tiedä ymmärrätkö, että myös minä havainnoin kaikkea sinussa enkä minäkään tiedä mitä sinä lopulta. Niinkun yhtään.

Hyvää yötä, tärkeä<3 Nuku hyvin. Tykkään susta.


Jatkan vielä, että jos tästä syntyisi sellainen kuva, että haluan vähemmän kuin kaiken, se on väärä kuva. Puhun askeleesta, matkasta, yhteyden rakentamisesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus vaan oma tunne lyö yli. Kun ei ymmärrä kaikkea, kun ei voi kysyä, kun ei voi vastata tai selittää. Olen viimeaikoina ajatellut, että juuri nyt, tänään, näillä voimilla, ristiriidoilla ja elämäntilanteilla haluaisin olle sinulle ihminen. Sinun ihminen. Niinkuin molemmista hyvältä tuntuisi. En tarkoita ystävyyttä, koska tässä on isosti minulle se muukin taso, enkä mitään tilapäistäkään. Tarkoitan yhteisymmärrystä siitä, että tässä olemme näillä eväillä. Että tietäisimme olevamme toisillemme. Että voisin halata silloin kun kovasti haluan tai silloin kun ajattelen, että saattaisit sitä kaivata. Tai että sellaisen voisi vaikka pyytää. Ilman, että täytyisi miettiä loputtomiin voinko ja pidätkö sellaisesta ollenkaan. Tai jos et pitäisi, niin tietäisin senkin ja voisin yrittää luopua sellaisista haaveista. Tai että voisin puhua ja olla niinkuin oikeasti tuntuu ja kun siltä tuntuu. Mitä ikinä siitä sitten siitä seuraakaan. Tietenkin haaveilen, että seuraa se kaikki. Että suhde ja välit olisi sellaiset, että olisi sallittua ja sopivaa ilmaista hyvät ja pahat. Ja käsitellä sen, mikä tuntuisi tarpeelliselta. Tarvittaessa, rehellisesti ja ajallaan.

Jos minun tekemiseni näyttää ristiriitaiselta, siihen on kai on sata syytä, joista yksikään ei ole se, että jonain päivänä olisit vähemmän minulle. En tiedä ymmärrätkö, että myös minä havainnoin kaikkea sinussa enkä minäkään tiedä mitä sinä lopulta. Niinkun yhtään.

Hyvää yötä, tärkeä<3 Nuku hyvin. Tykkään susta.


Jatkan vielä, että jos tästä syntyisi sellainen kuva, että haluan vähemmän kuin kaiken, se on väärä kuva. Puhun askeleesta, matkasta, yhteyden rakentamisesta.

Kaunis teksti. Onnekas, jolle tämä on.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ajattelit pärjätä aseistuksellasi ja sillä tiedolla, että kokemusteni jälkeen haluan hieman eksotiikkaa elämääni? Ei riitä enää tavanomainen tylsä elämä.

Voidaan maalata mun muna mustaks, riittääkö se eksotiikaksi?

Ei. Ja mun eksotiikka on valkoihoinen:)
Puhutko muuten kielillä? 👅👅

Puhun karhealla, leveällä kielellä.

Vierailija

Hyvää yötä ihanalle naiselle. Mieleni on nykyään aika tyhjä, en saa kirjoitettua mitään kauniita viestejä. Kaikki tuntuu turhalta. Tuskin edes luet näitä, ja on vaikea kuvitella, että edes haluaisit. Tämän takia en kirjoita enää, koska se menee vain tällaiseksi itsesäälissä kieriskelyksi. Hävettää olla olemassa. Varmaan vihaat minua.

n - n

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus vaan oma tunne lyö yli. Kun ei ymmärrä kaikkea, kun ei voi kysyä, kun ei voi vastata tai selittää. Olen viimeaikoina ajatellut, että juuri nyt, tänään, näillä voimilla, ristiriidoilla ja elämäntilanteilla haluaisin olle sinulle ihminen. Sinun ihminen. Niinkuin molemmista hyvältä tuntuisi. En tarkoita ystävyyttä, koska tässä on isosti minulle se muukin taso, enkä mitään tilapäistäkään. Tarkoitan yhteisymmärrystä siitä, että tässä olemme näillä eväillä. Että tietäisimme olevamme toisillemme. Että voisin halata silloin kun kovasti haluan tai silloin kun ajattelen, että saattaisit sitä kaivata. Tai että sellaisen voisi vaikka pyytää. Ilman, että täytyisi miettiä loputtomiin voinko ja pidätkö sellaisesta ollenkaan. Tai jos et pitäisi, niin tietäisin senkin ja voisin yrittää luopua sellaisista haaveista. Tai että voisin puhua ja olla niinkuin oikeasti tuntuu ja kun siltä tuntuu. Mitä ikinä siitä sitten siitä seuraakaan. Tietenkin haaveilen, että seuraa se kaikki. Että suhde ja välit olisi sellaiset, että olisi sallittua ja sopivaa ilmaista hyvät ja pahat. Ja käsitellä sen, mikä tuntuisi tarpeelliselta. Tarvittaessa, rehellisesti ja ajallaan.

Jos minun tekemiseni näyttää ristiriitaiselta, siihen on kai on sata syytä, joista yksikään ei ole se, että jonain päivänä olisit vähemmän minulle. En tiedä ymmärrätkö, että myös minä havainnoin kaikkea sinussa enkä minäkään tiedä mitä sinä lopulta. Niinkun yhtään.

Hyvää yötä, tärkeä<3 Nuku hyvin. Tykkään susta.


Jatkan vielä, että jos tästä syntyisi sellainen kuva, että haluan vähemmän kuin kaiken, se on väärä kuva. Puhun askeleesta, matkasta, yhteyden rakentamisesta.

Toivottavasti teet sitä oikeassa irl elämässä etkä vain palstakirjoitteluna ja unelmissa.
Itselle näyttäytyy tämä nettivieraantuneisuus oikeasta elämästä versus oikea elämä sekä sen tapahtumat sangen erilaisina todellisuuksina. Täällä voi höpötellä mitä tahansa lämpimikseen ja niillä ei ole yhtään mitään arvoa tosielämässä. Tosielämässä kun osoittaa todeksi kaiken sanomansa niin luut saa lihaa ympärille ja sielu & sydän sekä mieli sitä oikeaa ravintoa mitä jokainen rakkautta kaipaava haluaa. Niillä on vissi ero.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ajattelit pärjätä aseistuksellasi ja sillä tiedolla, että kokemusteni jälkeen haluan hieman eksotiikkaa elämääni? Ei riitä enää tavanomainen tylsä elämä.

Voidaan maalata mun muna mustaks, riittääkö se eksotiikaksi?

Ei. Ja mun eksotiikka on valkoihoinen:)
Puhutko muuten kielillä? 👅👅

Puhun karhealla, leveällä kielellä.

Aha, et siis omaa kielipäätä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun vietettäisiin tätä Koronahelvettiä yhdessä. Tekisi siitä siedettävää. 

Olen miettinyt samaa. Jo keväällä. Jotain jäi silloin kesken.

Koronan takia minullakin jäi asiat kesken, tai ehkä niin olisi käynyt muutenkin. Ei voi tietää. - Kommentti sivusta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hyvää yötä toivotan Rakkaallein tunnisteellisesti. Nuku hyvin Vihersilmättärein. Nukuttaa, pitkä ja tylsä päivä takana. Töiden jälkeen sivuston talois puolen korttelin päästä ylesellä kulkupelillä.

Voi hyvin ja pysy turvassa ihana, Etunimemme alkaat samalla ääntiöllä.

Huomiseen

"Sivuutin talois"

Vierailija

En pidä tästä olotilasta, epävarmuudesta. Olen analysoinut tilannetta useamman illan. Pidän ja välitän sinusta niin paljon, että olen valmis vetäytymään jos niin tahdot. Ei mitään tilaisuutta tai keinoa edes selvittää tätä. Viesti oli tuskin sinulle.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ajattelit pärjätä aseistuksellasi ja sillä tiedolla, että kokemusteni jälkeen haluan hieman eksotiikkaa elämääni? Ei riitä enää tavanomainen tylsä elämä.

Voidaan maalata mun muna mustaks, riittääkö se eksotiikaksi?

Joulu on seuraava juhla, pääsiäinen on vasta keväällä. Pidän valkoisista maalaamattomista munista 🥚K: lla on väliä😝

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hyvää yötä ihanalle naiselle. Mieleni on nykyään aika tyhjä, en saa kirjoitettua mitään kauniita viestejä. Kaikki tuntuu turhalta. Tuskin edes luet näitä, ja on vaikea kuvitella, että edes haluaisit. Tämän takia en kirjoita enää, koska se menee vain tällaiseksi itsesäälissä kieriskelyksi. Hävettää olla olemassa. Varmaan vihaat minua.

n - n

Tuskin olet se jota minä rakastan.... oli pakko vastata silti tähän viestiisi. Kieriskelen itsekin samoissa tunteissa. Jos olisit sinä niin haluaisin sanoa, etten vihaa sinua... enemmän vihaan itseäni. Koen tehneeni ja tiedän tehneeni virheitä. Niin itseäni mutta ehkä ennenkaikkea enemmän sinua kohtaan. Olen tietyllä helpottunut kun sain puhuttua sinulle suurista asioista. Samalla kadun sitä että avasin suuni. Raotin sisintäni niin ettei enää mitään salattavaa olisi. Samalla en kadu mitään mutta kuitenkin kadun. Olen pahoillani siitä kaikesta mitä olen saattanut aiheuttaa M. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se viimeinen vadelma oli mun :)
Atrian nakit & Nooan arkki.

Muttaminä kuorin kermat päältä:)
Piitääx mun teiät kaikki häihin kutsuu😊


Ei ainakaan minua, koska ei tunneta:)

Vierailija

ei-kukaan kirjoitti:
Ei pieni huutamisesta käheä mystinen ääni sydämen sisällä aina riitä, kun todellisuus on toisaalta osoittanut päinvastaista. Kaikki on niin sekaista. Informaatiot kumoavat toisensa ja jään vain puljaamaan tyhjyyteen ja miettimään pääni puhki tulematta ikinä mihinkään varmaan tulokseen. Minun kanssani sanoissa ja toiminnassa täytyy olla johdonmukainen. Lisäksi, sanojen ja tekojen välillä ei tulisi olla ristiriitaa tai jos on, niin sille jokin järjellinen ja uskottava selitys. Jos ei ole johdonmukainen, niin ihminen muuttuu arvaamattomaksi. Sieltä voi tulla mitä vaan milloin vaan. Siihen sitten henkisesti varustaudun, muutun varautuneeksi, varovaiseksi ja tuntosarvet eivät lakkaa jakamasta informaatiota kasoihin, joista yritän ennustaa sitä mihin varautua. Tätä joku varmaan kutsuisi sisäisen lapsen haavaksi. Ja sitä se onkin. Mikä sen luottamuksen sitten rikkoo? Totuuden puute ja se jos se "vain venkaloi kanssani"-kasa kasvaa liian korkeaksi.

Miksi olisin poikkeus? Miksi olisit poikkeus verrattuna vastaaviin muihin tarinoihin? Vain siksikö että tahdon itsepäisesti uskoa niin? Vain siksikö, että itse tykkään niin maan vietävästi?

Ihan kuin haluaisin syyttää epäluotettavaksi tai edes vihjata pelailun mahdollisuudesta varsinkaan kun se ei välttämättä ole ollenkaan niin. Saatat aivan hyvin olla juuri niin poikkeuksellinen tuossakin asiassa kuten monessa asiassa olet minulle. Saatan minäkin olla aivan hyvin juuri niin erityinen kuin miten en meinaa uskaltaa ajatella.

Ihan kuin se ei sattuisi etten pystykään ehkä sanomaan jotakin mitä todella paljon kenties haluaisit kuulla. Se ei satu siksi, että se olisi sinun puutteesi vaan siksi, että koen sen itsessäni puutteena. Etten juuri nyt pysty olemaan sinulle ihminen, joka pystyy luottamaan sataprosenttisesti eikä ole epäluuloinen. Kuka tuolla tavalla tieten tahtoen sydämen tärkeälleen tahtoo sanoa? En minä ainakaan. Koska tiedän, että todennäköisesti se tuntuu pahalta. Samalla tiedän, että totuus välillä niin tekee.

Lopuksi mainittakoon ettenkö voisi nähdä että olen jossain määrin tekopyhä. Minulla on virheeni ja vajavaisuuteni. Kirjoitan esimerkiksi tänne enkä suoraan. Tämä on lähinnä purkamista. Enkä kovinkaan hanakasti enää usko, että täällä olet, vaikka kirjoitinkin nämä ajatukset ylös yhden täällä tänään olleen pidemmän viestin innoittamana.

Jos tuntuu etten näe, niin näytä. Voit vaikka huutaakin. Olen tuntosarvista huolimatta pääsääntöisesti aika tampio.

Kaikkea hyvää minttuiselle!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää yötä toivotan Rakkaallein tunnisteellisesti. Nuku hyvin Vihersilmättärein. Nukuttaa, pitkä ja tylsä päivä takana. Töiden jälkeen sivuston talois puolen korttelin päästä ylesellä kulkupelillä.

Voi hyvin ja pysy turvassa ihana, Etunimemme alkaat samalla ääntiöllä.

Huomiseen

"Sivuutin talois"

Ai mun kotikadullain? Silleesti. Et käynyt.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se viimeinen vadelma oli mun :)
Atrian nakit & Nooan arkki.

Muttaminä kuorin kermat päältä:)
Piitääx mun teiät kaikki häihin kutsuu😊


Ei ainakaan minua, koska ei tunneta:)

Huh! Ei voi kaikkia kun pienet intiimit tulossa...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus vaan oma tunne lyö yli. Kun ei ymmärrä kaikkea, kun ei voi kysyä, kun ei voi vastata tai selittää. Olen viimeaikoina ajatellut, että juuri nyt, tänään, näillä voimilla, ristiriidoilla ja elämäntilanteilla haluaisin olle sinulle ihminen. Sinun ihminen. Niinkuin molemmista hyvältä tuntuisi. En tarkoita ystävyyttä, koska tässä on isosti minulle se muukin taso, enkä mitään tilapäistäkään. Tarkoitan yhteisymmärrystä siitä, että tässä olemme näillä eväillä. Että tietäisimme olevamme toisillemme. Että voisin halata silloin kun kovasti haluan tai silloin kun ajattelen, että saattaisit sitä kaivata. Tai että sellaisen voisi vaikka pyytää. Ilman, että täytyisi miettiä loputtomiin voinko ja pidätkö sellaisesta ollenkaan. Tai jos et pitäisi, niin tietäisin senkin ja voisin yrittää luopua sellaisista haaveista. Tai että voisin puhua ja olla niinkuin oikeasti tuntuu ja kun siltä tuntuu. Mitä ikinä siitä sitten siitä seuraakaan. Tietenkin haaveilen, että seuraa se kaikki. Että suhde ja välit olisi sellaiset, että olisi sallittua ja sopivaa ilmaista hyvät ja pahat. Ja käsitellä sen, mikä tuntuisi tarpeelliselta. Tarvittaessa, rehellisesti ja ajallaan.

Jos minun tekemiseni näyttää ristiriitaiselta, siihen on kai on sata syytä, joista yksikään ei ole se, että jonain päivänä olisit vähemmän minulle. En tiedä ymmärrätkö, että myös minä havainnoin kaikkea sinussa enkä minäkään tiedä mitä sinä lopulta. Niinkun yhtään.

Hyvää yötä, tärkeä<3 Nuku hyvin. Tykkään susta.


Jatkan vielä, että jos tästä syntyisi sellainen kuva, että haluan vähemmän kuin kaiken, se on väärä kuva. Puhun askeleesta, matkasta, yhteyden rakentamisesta.

Toivottavasti teet sitä oikeassa irl elämässä etkä vain palstakirjoitteluna ja unelmissa.
Itselle näyttäytyy tämä nettivieraantuneisuus oikeasta elämästä versus oikea elämä sekä sen tapahtumat sangen erilaisina todellisuuksina. Täällä voi höpötellä mitä tahansa lämpimikseen ja niillä ei ole yhtään mitään arvoa tosielämässä. Tosielämässä kun osoittaa todeksi kaiken sanomansa niin luut saa lihaa ympärille ja sielu & sydän sekä mieli sitä oikeaa ravintoa mitä jokainen rakkautta kaipaava haluaa. Niillä on vissi ero.


On, tietenkin on. Arvon varmaan jokainen sitten määrittelee omalla kohdallaan. Niin, minäkin toivon, että teen. Toivottavasti joskus vielä rohkeammin. Aina ei ole helppoa olla rohkea. Kai se on kahden kauppa kuitenkin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En pidä tästä olotilasta, epävarmuudesta. Olen analysoinut tilannetta useamman illan. Pidän ja välitän sinusta niin paljon, että olen valmis vetäytymään jos niin tahdot. Ei mitään tilaisuutta tai keinoa edes selvittää tätä. Viesti oli tuskin sinulle.

En tahdo.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla