Mies ei vaan ymmärrä...
Meillä oli neuvola-aika tänään 09:30 ja heräsin vauvamme kanssa 07:00. Mies jäi nukkumaan. Ensiksi vaipan vaihto ja päivävaatteiden vaihto. Sitten puuron keittoon ja sen syöttäminen. Siinä välissä annoin vielä kissalle ruokaa. Sitten oma aamiainen ja vauvan vahtaamista, joka ryömii ympäri asuntoa. Sitten kissa pihalle juoksunaruun. Sitten taas vaipan vaihtoa, pepun pesua ja pukeminen. Mies nousee sängystä n. 08:30. Olin keittänyt miehelleni kahvin valmiiksi. Mies könyää alakertaan aamukahville ja lukee samalla lehteä. Minä pääsen vihdoin pukemaan itse päälle ja kello oli 08:45. Kun olin pukenut, aioin vielä laittaa hiukset kiinni ja vähän meikata. Tässä vaiheessa mies ilmoittaa, että auto liikkuu viiden minuutin päästä, että ehditään käydä tankkaamassa auto matkalla. 09:00 olin itse valmis, mutta vauva pukematta ulkovaatteisiin ja kissakin pihalla. Mies haki kissan ja minä yritin pikapikaa pukea vauvan. Mies vei vauvan autoon. Minä jäin viimeisenä sisälle pukemaan kenkiä ja takkia. Kun pääsin autoon, mies oli raivona, että aina me ollaan myöhässä. Ei kuulemma kehtaa tulla koko neuvolaan, kun ei ikinä olla ajoissa. Siinä vaiheessa mulla meni kuppi nurin! Sanoin tehneeni miljoona asiaa aamulla, kun mies vielä nukkui ja että auttaakin olisi voinut. Tähän mies tokaisi, että "sinuna jättäisin omat maikkaamiset vähemmälle." Mä en edes meikkaa paljon! Vähän puuteria, ripsaria ja huulipunaa. Haluan kuitenkin näyttää ihmiseltä, enkä vasta sängystä nousseelta!
Kai mies pitää mua jonain robottina, jonka pitäis hoitaa kaikki asiat. Miten edes kehtaa syyttää mua!!!
Kommentit (48)
^^
Kannattaa muistaa, että pienikiveksiset miehet viihtyvät lasten kanssa.
Kyllä meillä normaalisti arki pyörii ihan ok:sti täällä, en valita. Toi eilinen nyt vaan oli tommonen. Kiireessä olisin kaivanut vaan vähän enemmän apua, en nalkuttamista. Eikä me oikeesti olla aina joka paikasta myöhässä...
Joku ihmetteli, että miksi kissa pitää laittaa naruun. Koska en halua pitää vapaana, ettei jää auton alle tai häviä jonnekin matkoillensa. Ja tylsää kissan olisi kaiket päivät olla vaan sisällä.
t.ap
No, sun miehes haki kissan ylö ja löysi itse kaikki tavaransa? Ajattele positiivisesti :D
Siis kyllä se nyt muuten on ihan vallan ihana mies ja minun elämänkumppani, mutta ei meistä kukaan täydellinen ole. Yritän kouluttaa kovasti, mutta kun nuo vanhat koirat ei meinaa enää oppia. ;)
Pitäisi nakittaa miehelle enemmän hommmia ja organisoida kiireiset aamut paremmin. Se on kyllä hyvä idea, että laittaisin ensin itseni kuntoon kaikin puolin, mutta kun vauva herää minun hääräilyyni ja suuttuu, jos jätän hänet pinnasänkyyn. Laittaisinkin vauvan mieheni viereen aamulla, mutta kun hänellä on iltapainoitteinen työ (siksi päivisin kotona), niin hän toivoo saavansa aamulla nukkua mahdollisimman pitkään.
Höh, no nyt tää mun oma teksti aiheutti mulle semmosia ajatuksia, että ehkä mun sittenkin pitäisi pystyä hoitamaan asiat itsekseni aamuisin. Emmä enää tiedä...
t.ap
Et sitten yksin neuvolaan päässy?!
Usein käynkin neuvolassa kaksin vauvan kanssa, mutta tänään käytiin neuvolan jälkeen muillakin asioilla, jossa mieheni piti olla mukana.
t.ap
Nojoo, tuo miehen asenne on todellakin ärsyttävä (itsellä vastaavanlainen mies), mutta sulla on oikeasti aika pieni ongelma tuossa :) Kyllä klo 9.30 olevaan neuvolaan pitäisi selvitä ihan omin avuinkin yhden (?) lapsen kanssa. Miehellä on kuitenkin pätevä syy nukkua aamulla pitempään.
Itselläni on 3 lasta 1v-6v. välillä, ja vien joka ikinen arkiaamu esikoisen eskariin 10km päähän klo 8:ksi, koko lapsilauman kanssa tietenkin, koska mies on lähtenyt töihin jo klo 6. Tämä ihan näin vain perspektiivinä siihen, että joku yksittäinen neuvola klo 9.30 on aika pikku juttu.
Kauanko sä sitä vaippaa oikein vaihdat????
Miksi te molemmat siellä käytte??? Ja mikset nouse aiemmin ja laita itseäsi valmiiksi?
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 15:39"]
Ja tämä mies oli silloin seurusteluaikana vallan ihana!
[/quote]
Sanos muuta. Ap vonkasi niin, että oksat pois ja meni sitten vielä lisääntymäänkin sen kanssa. Tuostahan suunta on vain pahempaan. Ap ei nimittäin koskaan tule oppimaan kokemastaan, vaan vonkaa miestä edellään ja kohta on taas pullat uunissa ja sama meno jatkuu. Loputon kierre, ap:lla ei ole tarpeeksi järkeä päästä (tai edes haluta) siitä pois.
No ihan totta 20. Tänään mulla vaan paloi käpy täysin. Siksi tämä vuodatuskin.
Kyllä siinä vaipan vaihdossa ja samalla vaatteiden vaihdossa hetki menee, kun usein annan vauvan pepun vähän tuulettua tai rasvailen tms. Ehkä kymmenisen minuuttia?
Mä meen usein vasta puolenyön aikaan nukkumaan, niin en jaksa herätä turhan aikaisin.
Mutta joo, eiköhän tää ollu tässä tää keskustelu.
Kiitos vaan kaikille vastauksista. :)
t.ap
Onko se äitiys nykyään näin rankaa, että yhdestä aamusta saa näin pitkän avauksen. Kyllä se siitä. Kohta sitä hoituu vauva ihan vasemmalla kädellä, kun oikea meikkaan.
Meillä taitaa olla juuri päinvastoin. :D Mies nousee yleensä vauvan kanssa, tekee aamupalan. Laittaa myös yleensä vauvan valmiiksi, kun olemme lähdössä jonnekin. Minä hoidan vastapainoksi siivoamisen ja ajoittain (muutaman kerran viikossa) ruuanlaiton. Myös tietysti imetyksen ja yleensä vauvan ruokkimisen. Mulla on ilmeisesti ihana mies. <3
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 18:04"]
Yritän kouluttaa kovasti, mutta kun nuo vanhat koirat ei meinaa enää oppia. ;)
[/quote]
Avioliiton syvin olemus: nainen yrittää henkensä kaupalla muuttaa miestä selllaiseksi kuin itse haluaa ja kuvittelee että muutosprosessi pongahtaa jollain ihmeellisellä tavalla käyntiin papin aamenen jälkeen, samaan aikaan mies pelkää kuollakseen että sekä vaimo että hän itse muuttuvat millään tavalla avioliittoa edeltävästä tilanteesta. Mission impossible....
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 18:31"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 18:04"]
Yritän kouluttaa kovasti, mutta kun nuo vanhat koirat ei meinaa enää oppia. ;)
[/quote]
Avioliiton syvin olemus: nainen yrittää henkensä kaupalla muuttaa miestä selllaiseksi kuin itse haluaa ja kuvittelee että muutosprosessi pongahtaa jollain ihmeellisellä tavalla käyntiin papin aamenen jälkeen, samaan aikaan mies pelkää kuollakseen että sekä vaimo että hän itse muuttuvat millään tavalla avioliittoa edeltävästä tilanteesta. Mission impossible....
[/quote]
Ja kun hän on saanut miehen käyttäytymään haluamallaan tavalla hän on edelleen tyytymätön häneen, kun hänen arvonsa maskulisenamiehenä on laskenut.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 13:57"]
Meillä taitaa olla juuri päinvastoin. :D Mies nousee yleensä vauvan kanssa, tekee aamupalan. Laittaa myös yleensä vauvan valmiiksi, kun olemme lähdössä jonnekin. Minä hoidan vastapainoksi siivoamisen ja ajoittain (muutaman kerran viikossa) ruuanlaiton. Myös tietysti imetyksen ja yleensä vauvan ruokkimisen. Mulla on ilmeisesti ihana mies. <3
[/quote]
Kyllä minä ainakin olen ottanut niemenomaan miehen enkä mitään kodinhoitajaa.
Mikä pakko sinun ylipäänsä on meikata?
mies
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 15:39"]
Ja tämä mies oli silloin seurusteluaikana vallan ihana!
[/quote]
Miten ihmiset voivat jatkuvasti yllättyä siitä, että parisuhteen laatu todennäköisesti heikkenee lapsen saamisen jälkeen? Kyllähän tämä on todettu lukemattomissa tutkimuksissakin. Elämäntilanne muuttuu paljon stressaavammaksi, suhteen vaalimiseen jää vähemmän aikaa ja arjen roolit määrittyvät uudelleen. Monet miehet eivät pidä lapsiperheen elämää mitenkään erityisen palkitsevana vaan lähinnä heikennyksenä entiseen.