Mies on uupunut, kuinka voin auttaa häntä?

UP

Mikä miestä uuvuttaa? Millaisia henkisiä ongelmia sinulla on? Hienoa, että olet jo hommannut teille helpotusta!!

En osaa sanoa vielä, mitä voisit tehdä, koska en tiedä noita taustoja, mistä uupuminen johtuu :(

Hankala tilanne, mies menee hakemaan lääkkeitä yleensä vasta sitten kun jo liian myöhäistä.

Työterveyteen/terveyskeskukseen. Jos univaikeuksia muutamaksi kuukaudeksi nukahtamislääkkeet, jos serotoniinit matalat niin ne lääkkeet sitten apuun.

Huomenna. On helppo siirtää ja siirtää menemistä.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 22:14"]

Mikä miestä uuvuttaa? Millaisia henkisiä ongelmia sinulla on? Hienoa, että olet jo hommannut teille helpotusta!!

En osaa sanoa vielä, mitä voisit tehdä, koska en tiedä noita taustoja, mistä uupuminen johtuu :(

[/quote]

Mies on omasta mielestään "vain väsynyt" mutta minä huomaan kroonisen väsymyksen, äreyden, ei saa nukuttua jne. Minun sairastelu ja vastuunkanto perheestä on varmasti uuvuttanut häntä pikku hiljaa. Nyt kun minä voin paremmin niin mies voi "vapaasti" väsähtää. Toinen lapsemmekin oireilee tilannetta. En halua olla marttyyri tms. mutta tunnen vahvasti syyllisyyttä tilanteesta, koska ajattelen olevani vastuussa tilanteesta ja minun pitäisi nyt jaksaa ja kantaa tämä tilanne, kun mieskin on sen tehnyt. Mutten pysty :( 

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 22:16"]

Hankala tilanne, mies menee hakemaan lääkkeitä yleensä vasta sitten kun jo liian myöhäistä.

Työterveyteen/terveyskeskukseen. Jos univaikeuksia muutamaksi kuukaudeksi nukahtamislääkkeet, jos serotoniinit matalat niin ne lääkkeet sitten apuun.

Huomenna. On helppo siirtää ja siirtää menemistä.

[/quote]

Ei tule todellakaan onnistumaan. Mies ei halua lähteä edes juttelemaan psykiatriselle sh:lle jota hälle tarjottiin, saatikka työterveyshuoltoon joka on kauempana. Ja itsekin olen sitä mieltä, ettei heti pitäisi mitään lääkkeitä mennä syömään, jos tilanne onkin ohimenevä, mutta tunnen olevani keinoton tässä tilanteessa. Toki olen itse aktiivisesti hakenut meille apua, mutta silti musta tuntuu ettei se riitä. 

Unet on kaiken a ja o! Jos ne ei suju, niin koko maailma alkaa näyttää ihan erilaiselta ja ongelmat alkaa kasaantua! Jos ei halua mennä lääkäriin ja on univaikeuksia, niin osta apteekista/melatoniinia miehellesi! Jos hänellä oikeasti on valvomista ja univelkoja, niin järjestä hänelle tilaisuuksia nukkua! Tässä pitää kylläkin olla myös tarkkana, koska liika nukkuminen taas masentaa lisää, rytmit voi mennä sekaisin jne. Tehkää jotain kivaa yhdessä, josta kaikki nauttii. Menkää lasten kanssa uimaan, kiireettömälle kävelylle nauttimaan ruskasta/kalliolle piknikille jne. Jos mahdollista, tilaa joku miestäsi kiinnostava lehti. Liikunta on myös tärkeää, ulkoikaa yhdessä. Keskustelkaa tilanteesta keskenänne: miltä miehestä tuntuu, mikä häntä väsyttää, mikä siihen voisi auttaa, mitä hän toivoo sinun tekevän. Ilmoita, että haluat auttaa häntä/itseäsi/koko perhettä. Onko teillä joitain muita huolia? Onko talous kunnossa? Onko miehelläsi mieleinen työ? Mitä unelmia hänellä on (kysele!). Missä hän haluaa olla 5 vuoden päästä? Tehkää suunnitelmia ja edetkää niitä kohti. Miten lapsenne oireilee?

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 22:44"]

Unet on kaiken a ja o! Jos ne ei suju, niin koko maailma alkaa näyttää ihan erilaiselta ja ongelmat alkaa kasaantua! Jos ei halua mennä lääkäriin ja on univaikeuksia, niin osta apteekista/melatoniinia miehellesi! Jos hänellä oikeasti on valvomista ja univelkoja, niin järjestä hänelle tilaisuuksia nukkua! Tässä pitää kylläkin olla myös tarkkana, koska liika nukkuminen taas masentaa lisää, rytmit voi mennä sekaisin jne. Tehkää jotain kivaa yhdessä, josta kaikki nauttii. Menkää lasten kanssa uimaan, kiireettömälle kävelylle nauttimaan ruskasta/kalliolle piknikille jne. Jos mahdollista, tilaa joku miestäsi kiinnostava lehti. Liikunta on myös tärkeää, ulkoikaa yhdessä. Keskustelkaa tilanteesta keskenänne: miltä miehestä tuntuu, mikä häntä väsyttää, mikä siihen voisi auttaa, mitä hän toivoo sinun tekevän. Ilmoita, että haluat auttaa häntä/itseäsi/koko perhettä. Onko teillä joitain muita huolia? Onko talous kunnossa? Onko miehelläsi mieleinen työ? Mitä unelmia hänellä on (kysele!). Missä hän haluaa olla 5 vuoden päästä? Tehkää suunnitelmia ja edetkää niitä kohti. Miten lapsenne oireilee?

[/quote]

Hän on saanut minulta (piiiiiitkällisen maanittelun jälkeen) melatoniinia ja jopa mirtazapinia, mutta ne eivät vaikuttaneet mitenkään! Hän kyllä nukkuu onneksi öisin, mutta menee tosi aikaisin nukkumaan ja herää tosi aikaisin eikä saa nukuttua vaikka väsyttäisi. Hän saa kyllä nukkua jos haluaa, mutta hyvin harvoin saa otettua päikkäreitä. Yritän hoitaa enimmät kotityöt ja näin, mutta ollaan molemmat aika väsyksissä :/ Lapsi on oireillut psykosomaattisesti, pahoinvointia jne, myös aggressiiivisuutta, apeutta, jne. On käynyt psykologilla ja on juteltu koulussa opettajien kanssa ja näin. Ei sinänsä mitään akuuttia ja tilanne on onneksi parantunut, mutta tätä tilannetta ei auta yhtään se, että tunnen itse musertuvani tämän syyllisyyden alle. Enkä oikein edes tiedä miksi. Onneksi käyn itse terapiassa. Että me ollaan sitten terve perhe :( Mies on sen verran ylpeä, että tilanne hankala varmaan siksikin. En tiedä vähätteleekö mies vai ylireagoinko minä. 

Muistakaa, että se onnellisuus lähtee teistä jokaisesta itsestä :) Eli sinun täytyy saada ensin itsesi kuntoon, jotta voit auttaa toista. Ja hänen pitäisi saada itsensä kuntoon. Kumpikaan teistä ei voi tehdä sitä toisenne puolesta. Älä ainakaan syyllistä itseäsi, se ei auta yhtään ketään teistä ja vie vaan vielä lisää voimia. Mikä miestäsi painaa/väsyttää? Mites ne teidän unelmat? Sinun unelmat/hänen unelmat ja teidän yhteiset unelmat?

Kiitos 9! Järjellä ajatellen minä tiedän tuon. Ihan täysin, mutta silti olen tällainen maailman murheiden kantaja. Ikään kuin minä voisin kaikkeen vaikuttaa, jos asiaa ajattelee humoristiselta kannalta. :) Kerroinkin tuossa jo aiemmin, että varmasti vuosien vastuunkanto minun sairastuttua on syönyt häntä ja nyt kun voin paremmin niin hänellä on tilaa uupua. Hyvä kysymys tuo unelmat. Meillä menee hyvin, me jutellaan paljon mutta täytyy jutella tästä aiheesta kyllä lisää! Jotenkin on nyt vaan paahdettu tätä arkea eteen päin, kunnolla pysähtymättä ja juttelematta. Onneksi saamme olla yhden yön kohta kahden, josko saisin miehestä vähän lisää irti :)

NIinhän se menee, että vuosien myötä, lasten myötä jne ne jokaisen omat ja yhteiset unelmat meinaa unohtua. Arki vie mennessään. Välillä täytyy käydä pohjalla, että pääsee taas ylös ja voi arvostaa niitä hyviä asioita, joita lähellä on koko ajan, mutta joita ei aina näe/osaa arvostaa. Älä myöskään analysoi tilannetta liikaa vaan elä hetkessä ja nauti. Teillä tuntuu muuten olevan nuo perusasiat kunnossa, hyvä parisuhde, katto pään päällä, lapsi jne. Niistä se onni ja arki viime kädessä muodostuu. Hyvin todennäköistä tosiaan joo, että miehelläsi on nyt tilaa uupua. Mitään ei kannata alkaa väkisin korjaamaan/hirveällä kiireellä. Kuunnelkaa toisianne. Tehkää enemmän niitä asioita mistä nautitte. Mihin rakastuit puolisossani kun tapasitte? Mistä hän nautti silloin? Yllätä ja tehkää jotain nostalgista yhdessä. Kysele myös lapseltasi, mitä hän toivoisi teidän tekevän yhdessä. Suurin ongelma lasten kanssa (tutkimusten mukaan) on se, että he kokevat olevansa yksin vaikka äiti ja isä onkin samassa tilassa. Se ei ole yhteistä aikaa että olette yhdessä kotona. Mieti mitä teitte aiemmin kun ette olleet uupuneita? Voitko vaikuttaa asioihin, jotka teitä uuvuttaa? Mitä voisit tehdä niille?

11, kiitos sinulle todella, todella paljon <3 Sain paljon miettimisen arvoisia juttuja. Yksinkertaisia perusasioita, mutta kuitenkin jonnekkin unohtuneita.