Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mä en jaksa tätä arkea :(

Vierailija
18.09.2013 |

Olen ihan väsähtänyt arjen pyörittämiseen. Meillä on kaksi pientä lasta ja mies reissutyössä, eli käytännössä vain viikonloput kotona. Lapset on kohtuullisen helppoja tapauksia, isommalla nyt on uhmaa, mutta se kuuluu tietysti ikään. Lasten kanssa harrastetaan pari kertaa viikossa, isompi käy lisäksi kerhossa. Mulla on yksi oma viikoittainen harrastus, säännöllistä huomiota (ehkä kerran parissa-kolmessa viikossa) vaativa homma järjestötehtävissä, ja lisäksi käyn yhden illan viikossa töissä, jona aikana lapsille on palkattu hoitaja. Omat vanhemmat auttaa sen minkä ehtii, mutta molemmat on vielä työelämässä, joten omiakin menoja heillä on aika paljon. Miehen vanhemmat asuu toisella paikkakunnalla, joten sieltä suunnalta ei apua voi pyytää.

 

Mun mielestä tuossa ei ole ihan mahdottoman paljon, mutta silti tuntuu että olen ihan uupunut ja tosi stressaantunut. Sitten hävettää, kun ajattelen, että toiset on oikeasti yksinhuoltajia ja käy vielä päälle kokopäivätyössä, joten mitä mä tässä valitan. Väsyttää vaan niin kamalasti, olen alkanut unohdella asioita ja tuntuu, ettei mitään jaksa tehdä. Aamulla on tosi vaikea nousta sängystä, ja kaikki rästissä olevat hommat painaa päälle. Mulla on myös taipumusta syysväsymykseen, ja se varmaan vielä lisää tätä.

 

Onko kohtalotovereita? Miten te selviätte arjesta? Onko jotain hyviä neuvoja, joilla elämää pystyisi edes vähän helpottamaan?

Kommentit (28)

Vierailija
1/28 |
18.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapset adoptioon. Mies pihalle. Muutto ulkomaille.

Vierailija
2/28 |
18.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

No niin just, hyvä 2! Tämä ei nyt ehkä ihan ollut pointtina...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/28 |
18.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

No ei nyt ihan noin järeitä keinoja tarvitse kuin mitä kakkonen ehdottaa :)

 

- Jos olet päivät kotona neljän seinän sisällä niin varmasti väsyt, tee joka aamupäivä jotain, puistoon, ikkunaostoksille, kauppaan, kahville, kaverin luokse kylään... kyllä ne kotihommat odottaa eikä kämpän tarvitse olla tip top.

 

- Käy tarkastuttamassa hemoglobiinisi yms. Jos väsymys onkin raudan puutetta. tai vaikka diabetesta (oliko sulla raskausajan diabetes ?) vai oletko masentunut ?

 

- Sinkoiletko ehkä vähän liikaa omissa jutuissa.. tai siis mullahan ei omaa aikaa ole tällä hetkellä. Käyn töissä, isompaa kuskaan lätkäharkkoihin monta kertaa viikossa, kuopus käy jumpassa kerran viikossa ja illat yritän kotihommilta keretä vielä ulkoilemaan tai touhuamaan jotain muuta lapsen kanssa. (miehellä tällä hetkellä pitkiä työpäiviä)  Mun lapset on hoidossa ehkä kerran 3 kuukauden välein hetken (tai yön yli) mutta muuten mä vietän aikani niiden kanssa eikä mulla käy äiti niitä hoitamassa tai mun luona siivoamassa tms. Yksinäni mä tätä arkea pyöritän enkä edes oleta mitään apuja saavani. Nää on mun lapset ja mä hoidan ne itse kun sellaiset olen hankkinut.

 

ps. Nuku kun lapset nukkuvat, päikkäriaika on sun omaa aikaa, ei sitä että siivotaan ja puunataan vaan nukut tai rentoudut kirjan tai telkkarin ääressä sillon.

Vierailija
4/28 |
18.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos 4, hyviä neuvoja! Ulkoillaan joka päivä 1-2 kertaa, yleensä lähdetään heti aamusta johonkin liikkeelle. Diabetes on tutkittu, sitä ei ole, mutta hemoglobiinin vois varmaan tarkistaa. Masennusta tuskin on, ellei sitten jotain kaamosmasennusta vähän (olen ollut useamman pätkän masentunut nuorempana, nyt ei tunnu ihan sellaiselta).

 

Isompi lapsi ei ole nukkunut enää pariin vuoteen päikkäreitä, joten siinä keskellä päivää ei ole mitään hengähdystaukoa. Siivoamisesta ja vastaavasta puuhailusta tykkään, enkä koe sitä rasittavana.

 

ap

Vierailija
5/28 |
18.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis olet kotona?

Vierailija
6/28 |
18.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 13:21"]

Kiitos 4, hyviä neuvoja! Ulkoillaan joka päivä 1-2 kertaa, yleensä lähdetään heti aamusta johonkin liikkeelle. Diabetes on tutkittu, sitä ei ole, mutta hemoglobiinin vois varmaan tarkistaa. Masennusta tuskin on, ellei sitten jotain kaamosmasennusta vähän (olen ollut useamman pätkän masentunut nuorempana, nyt ei tunnu ihan sellaiselta).

 

Isompi lapsi ei ole nukkunut enää pariin vuoteen päikkäreitä, joten siinä keskellä päivää ei ole mitään hengähdystaukoa. Siivoamisesta ja vastaavasta puuhailusta tykkään, enkä koe sitä rasittavana.

 

ap

[/quote]

 

Mitä nyt tulkitsen sinua niin melkoselta pätemiseltä tuo vaikuttaa, ihmettelet vielä että miksi väsyttää?

 

Ei sinulla mitään kaamosmasennusta ole! Tylsyyttä ja pakotat itsesi suoriutumaan siitä että viet lapsia ulkoilemaan.

 

Miksi vanhempasi ravaa auttamassa? Onko kätesi kenties paketissa? 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/28 |
18.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen joo kotona, paitsi sen yhden illan viikossa. Vanhemmat ei varsinaisesti käy täällä auttamassa ellei ole erityistä tarvetta (jos vaikka ollaan sairaana, niin käyvät ruokakaupassa), vaan ottavat isomman lapsen yökylään ja vastaavaa.

 

Miten niin ulkoilu on suorittamista? Mulla ainakin alkaa pinna kiristyä, jos vaan ollaan neljän seinän sisällä. Sitäpaitsi puistossa/harrastuksissa on lapsille puuhaa, ei nekään jaksa olla vain kotona. Varsinkin isompi tarvii jo omanikäistä leikkiseuraa. Enemmänkin mä pitäisin suorittamisena vaikka sitä järjestöhommaa, jonka varmaan lopetankin jossain vaiheessa. Kuormittavin juttu arjessa kumminkin on se, ettei mies ole kotona kuin viikonloput, mutta sille asialle ei juuri nyt voi mitään.

 

ap

Vierailija
8/28 |
18.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Naurattaa aina nuo: "Kodin ei tarvi olla tip top..", juu ei, mutta mä en ainakaan voi maata sohvalla kirjaa lukemassa jos perheelle ei ole ruokaa ja kämppä on kaaoksen vallassa. Ehkä joku sitten voi. Out of topic mutta tulihan mieleen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/28 |
18.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

No onhan se rankkaa, ei hetken rauhaa. Mutta isomman ollessa kerhossa saat levätä? Niin itse teen, se on mun omaa aikaa ja pienempi nukkuu silloin.

Vierailija
10/28 |
18.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varmaan jos oot päivät kotona ja iltaisinkaan ei mies yleensä auttamassa, niin raskastahan se on. Ehdottaisin työhön menoa tai päiväkotia vaikka osittaisena lapselle. Sä nuupahdat sinne kotiin, ja tosiaan ei taukoja ole edes illalla. Yleensä yksinhuoltajatkaan ei oo koko päivää lastensa kanssa, vaan monet varmaan töissä. Eli en ihmettele että alkaa puutua, varsinkin jos oot tehnyt tota jo monta vuotta. Toivottavasti löydät itsellesi sopivan ratkaisun :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/28 |
18.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kokopäivätyöhön mun on tarkoitus mennä vajaa parin vuoden päästä, kun nuorempi lapsi täyttää kolme. Eli aika pitkään pitäis vielä jaksaa. Nuorempi on vielä niin pieni, ettei raaskisi laittaa hoitoon, ja toisaalta esikoisen laittaminen hoitoon edes osa-aikaisesti on liian kallista, kun ei saada mitään alennuksia maksuista. Se viikon ainoa työilta tuntuu kyllä aina ihan lomalta kotonaolon jälkeen...

 

ap

Vierailija
12/28 |
18.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei relaa vähä. Koitatko olla liian super mamma. Ei kannatta ottaa paineita joka asiasta. Välillä jalat kattoon ja rauhoitut. Lapset tykkää ihan normaalista kotona olemisestakin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/28 |
18.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mistä sinä saat energiaa? Mieti niitä ihan pieniäkin asioita ja yritä sovittaa arkeesi.

Vierailija
14/28 |
18.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mene aikaisemmin töihin. Ei teillä liikaa rahaa ole, jos miehen on pakko tehdä reissuhommia ja lasta ei ole varaa laittaa edes osa-aikaiseen hoitoon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/28 |
18.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

En kyllä ymmärrä sun väsymystä yhtään! Sori vaan. Luulenpa että kyseessä on pikemminkin vain vitutus kun ukko ei ole siellä jakamassa arkea. Ja kaikki hommat voi jättää tekemättäkin mikäli ne noin rassaa.. Onkohan se kotona oleminen sitten jotenkin helpompaa kun olis ite vielä töissäkin? Enpä usko.. Ihan luonnollista että kotihommien pyörittäminen yksin ottaa päähän mutta sitten jos tilanne on toi niin todella kandee höllätä jossain asioissa!

Vierailija
16/28 |
18.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse "lusin" välillä. Elikkä ajattlen, että lapsi kasvaa ja nyt laitan ruksin aina kun yksi päivä on selvitty...enää 10 vuotta hahahah. Unohdan muuten jatkuvasti kaikkea.

 

T. yh

Vierailija
17/28 |
18.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä olen miettinyt töihin menoa, mutta tuntuu että siitä tulisi vaan lisää stressiä, kun joutuisin yksin hoitamaan kaikki viemiset ja hakemiset ja kaiken muunkin. Rahat riittää hyvin juuri nyt, mutta jo parin sadan miinus huonontaisi elämänlaatua sen verran, ettei se houkuttele. Valintojahan nämä tietysti on, ja voi olla että jossain vaiheessa se töihinmeno alkaa tuntua vähemmän raskaalta kuin tämä nykyinen.

 

ap

Vierailija
18/28 |
18.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on itse asiassa aika täsmälleen sama tilanne ja samat suunnitelmat töihinpaluun suhteen. Oon alkanut meditoida ja tuntuu et se jotenkin auttaa. Ihan jo pelkkä vuorosierainhengitys (http://vastapainoksi.fi/rentoutusta.php) on ollut hyödyksi mulle hetkinä kun tuntuu että nyt katkee kamelin selkä.

 

Myös oon huomannut että jos en syö tarpeeksi kasviksia, vihanneksia, hedelmiä, siis kun en saa tarpeellisia vitamiineja ja hivenaineita tarpeeksi, tulen nuutuneemmaksi ja kärttyisemmäksi. Purkkivitamiinien vetäminenkään ei ole huonompi juttu, yritän ottaa itsekin ainakin d-vitamiinia silloin kun muistan.

Vierailija
19/28 |
18.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

19 vielä: ja en tosiaankaan yritä olla mikään supermamma. Usein päinvastoin tuntuu että päästän itseni aivan liian helpolla. Mutta sekin on totta että yks asia mikä mua vetää piippuun on yksinkertaisesti se ettei mulla oo tarpeeksi omaa aikaa. Olen aika vetäytyvä luonne ja tarvitsen paljon aikaa ihan vain yksin olemiseen ja ihan omien juttujen tekemiseen, eikä sellainen tässä tilanteessa oikein ole mahdollista. Sit turhaudun, ahdistun ja ärsyynnyn ja päivät on ku kivirekeä vetäis.

 

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 14:42"]

Mulla on itse asiassa aika täsmälleen sama tilanne ja samat suunnitelmat töihinpaluun suhteen. Oon alkanut meditoida ja tuntuu et se jotenkin auttaa. Ihan jo pelkkä vuorosierainhengitys (http://vastapainoksi.fi/rentoutusta.php) on ollut hyödyksi mulle hetkinä kun tuntuu että nyt katkee kamelin selkä.

 

Myös oon huomannut että jos en syö tarpeeksi kasviksia, vihanneksia, hedelmiä, siis kun en saa tarpeellisia vitamiineja ja hivenaineita tarpeeksi, tulen nuutuneemmaksi ja kärttyisemmäksi. Purkkivitamiinien vetäminenkään ei ole huonompi juttu, yritän ottaa itsekin ainakin d-vitamiinia silloin kun muistan.

[/quote]

Vierailija
20/28 |
18.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Teetkö nykyää asioita, joista pidät, nautit ja saat energiaa? Monet pitävät nykyelämääsi suorittamisena ja ovat sen heti tuomitsemassa, mutta esim. minulle arkesi sopisi hyvin, nauttisin siitä ja saisin siitä energiaa, jolloin jaksaisin pyörittääkin sitä arkea. Jos mitään fysiologista (hemoglobiini jne.) ei ole taustalla, on ongelma kaiketi psyykkisellä puolella ja silloin kannattaisi miettiä, mitä haluaa elämältä, miltä osin sen voi toteuttaa nyt ja miltä osin vasta myöhemmässä elämänvaiheessa ja alkaa sitten elää suunnitelmiensa mukaan.