Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miksi kaikki vastoinkäymiset kertyy samoille ihmisille?

Vierailija
05.09.2013 |

.

Kommentit (20)

Vierailija
1/20 |
07.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 08:54"]

Sain diagnoosit kahdesta sairaudesta lokakuussa 2011. Minulta on leikattu aivoaneurysma, sairastan vaikeaa syöpää, sain yt-neuvotteluissa potkut töistä, mummini kuoli kesällä ja äitiäni hoidetaan sairaalassa aivosyövän vuoksi. Olen tyytyväinen, koska pystyn jo liikkumaan paremmin anemiani jälkeen ja saatuani vähemmän kortisonia. Olen edelleen ikävän turvonnut kortisonin vuoksi. Olen edelleen hengissä, vaikka ennusteeni on erittäin huono. En ole masentunut, mutta suren äitini tilannetta.

[/quote] mun jutut ei oo noin pahoja.....otan osaa.....mutta toivoa on AINA.eikö vaan? En halua mainostaa mutta monet sairaat on parantunu kun heidän puolesta on rukoiltu!

Vierailija
2/20 |
07.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen pahoillani nr 9 puolesta, tuossa on jo ihan liikaa yhdelle ihmiselle, vaan niin se menee, tasan ei käy onnen lahjat ja sinulle on kertynyt pienelle aikavälillä kamala taakka kannettavaksi. Itsellä on viimeisin vuosi ollut helvetillinen ja loppua ei näy..... isäni sairastui vakavasti, sitten lähisukulaiseni syöpä kroonistui ja ennuste on nyt huono, appiukko sai ensin sydänkohtauksen ja sen jälkeen diabetes vei loputkin toisen jalan varpaista. Omalla kohdalla sairastuminen, vaikka ei maailman vakavin, mutta erittäin kivulias ja leikkaushoitoa vaativa. Sen jälkeen meidät haastettiin oikeuteen riita-asiassa, äitini kanssa meni välit isän vakavan sairauden jälkeen. On tullut tunne että voisi tämä alamäki pikkuhiljaa päättyä :/ vaan ehkä itsellekin on käynyt niin että kaikki on kerääntynyt tähän samaan syssyyn ja jossain vaiheessa helpottaa, ainakin vähän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/20 |
07.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

En halua mainostaa mutta monet sairaat on parantunu kun heidän puolesta on rukoiltu!

 

Voi hyvää päivää... joo älä mainosta, please.

 

Vierailija
4/20 |
08.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 23:53"]

En halua mainostaa mutta monet sairaat on parantunu kun heidän puolesta on rukoiltu!

 

Voi hyvää päivää... joo älä mainosta, please.oletko tämä syöpää sairastava? Sanoin vain että elämän ei tarvitse päättyä. Eikö ole ilo uutinen että yliluonnollisella tavalla voi parantuakkin saada elämän takaisin?

 

[/quote]

Vierailija
5/20 |
08.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 09:34"]

Eikä kerry, osa vain ei tee niistä vastoinkäymisistään niin suurta numeroa. Et sinäkään ap voi tietää mitä kaikkea naapurien elämässä tapahtuu, luulet että heillä menee joka suhteessa paremmin kuin sinulla, mutta ole todennäköisesti pahasti väärässä useamman kohdalla. He vain pitävät kulissit pystyssä viimeiseen asti, ettei mitään näkyisi ulospäin.

[/quote]

 

ARGH että tämä on ärsyttävä klisee! Lopettakaa sen viljeleminen, varsinkin lapsillenne! Oma äitini joku tätä kun lapsena/teininä itkin kuinka hankalaa on kun isä on alkoholisti ja muun perheen piti peitellä sitä ja siihen liittyviä ongelmia kuten väkivaltaa ja äitini käytti tätä aseena etten edes saisi olla tilanteesta pahoillani. Mitätöidään toisen hätä ja suru.

 

Vierailija
6/20 |
08.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minäkin uskon että asiat tasaantuvat. Omassa lähipiirissä on niitä, jotka vaan ovat porskuttaneet ilman mitään suurempia kommervenkkejä, kunnes viime vuodet onkin yhtäkkiä olleet ongelmia täynnä. Toki on vielä niitäkin, joilla ongelmia ei ole tullut eikä ehkä tulekaan. 

 

En toivo kenellekään ongelmia, tietenkään. Mutta totuus on, että vastoinkäymiset antavat elämälle perspektiiviä. Itselleni on sattunut paljon isoja vastoinkäymisiä viime vuosina, ja välillä on kyllä ärsyttänyt kun nämä ongelmattomat eivät oikein näytä ymmärtävän, etten ihan aina ole jaksanut olla niin aurinkoisella tuulella esim. ihmettelemässä miten heidän lapsensa on taas askarrellut jonkun koristeen/voittanut jonkun urheilukisan tai miten he ovat piiiitkän ja vaikean harkinnan jälkeen päätyneet keltaisiin koristetyynyihin olohuoneessa. Eli se perspektiivi on puuttunut.

 

Mutta kuten sanoin, en toivo heille ongelmia yhtään sen enempää kuin muillekaan. Voihan se syvempi näkemys ja perspektiivi tulla iänkin myötä. Toivottavasti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/20 |
08.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 07:04"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 09:34"]

Eikä kerry, osa vain ei tee niistä vastoinkäymisistään niin suurta numeroa. Et sinäkään ap voi tietää mitä kaikkea naapurien elämässä tapahtuu, luulet että heillä menee joka suhteessa paremmin kuin sinulla, mutta ole todennäköisesti pahasti väärässä useamman kohdalla. He vain pitävät kulissit pystyssä viimeiseen asti, ettei mitään näkyisi ulospäin.

[/quote]

 

ARGH että tämä on ärsyttävä klisee! Lopettakaa sen viljeleminen, varsinkin lapsillenne! Oma äitini joku tätä kun lapsena/teininä itkin kuinka hankalaa on kun isä on alkoholisti ja muun perheen piti peitellä sitä ja siihen liittyviä ongelmia kuten väkivaltaa ja äitini käytti tätä aseena etten edes saisi olla tilanteesta pahoillani. Mitätöidään toisen hätä ja suru.

 

[/quote]

 

Kyllä omaa tilannetta täytyy voida suhteuttaa, ja myös realisoida sitä usein lasten ajattelussa esiintyvää harhaa, että muilla on kaikki jotenkin parempaa, hienompaa jne. Mutta ei se ole syy jäädä rypemään jos omassa elämässä oikeasti on asioita jotka vaatii muutosta, tai mitätöidä toisen tunteita kuten äitisi on tehnyt. 

 

Vierailija
8/20 |
08.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oma kokemukseni o, mikä eintapa, se vahvistaa. Elämässä on ollut monta pahaa jutttua, joita keskivertoihminen ei koe. Sillä hetkellä, niinä vuosina ja vuosikymmenenä on raskasta. Mutta kun tilanne on ohi, olen saanut käännettyä sen vahvuudekseni. En ryve niissä asioissa vaan olen halunnut pyyhkiä pölyt jaloistani ja jatkaa eteen päin. Olen saanut elämässäni hyvää ja mikä kalleinta, taidon löytää hyvät puolet niistäkin asioista, jotka eivät ole yksiselitteisesti hyviä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/20 |
08.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

 

Koen että minulla ja miehelläni on hyvä tuuri.

 

Toisaalta appiukko kuoli (no mutta kaikki kuolee joskus eikä tarvinut olla kuin muutamia päiviä osastolla ennen lähtöä ja kuitenkin kerettiin hyvästellä). Äidilläni on ollut kaksi syöpää ja toista hoidettu kolme kertaa uusimisen takia (on kuitenkin elossa eikä syövistä ole jäänyt mitään isoa pysyvää haittaa ja molemmat syövät ovat parhaillaan poissa). Anopilla on ollut aivoverevuoto, vakava epilepsiakohtaus  ja selkäkin on niin huonona että on kipeä melkein jatkuvasti (mutta porskuttaa hyvin eteenpäin ja pärjää itsekseen ilman isompaa apua kuin normaalit saman ikäiset ja harrastaa ym). Isällä on sydänvaivoja, kivuliaita kulumia ym. (mutta jaksaa lenkkeillä ym. päivittäin ja liikkuu enemmän kuin monet nuoret).

 

 

Meidän lapsilla on kaikilla pysyviä sairauksia (mutta vain sellaisia jotka eivät kohtuuttomasti haittaa normaalia elämää ja sairauksiahan nyt on tosi monilla). 

 

jne.

 

Osin se on miten elämään suhtautuu. Osin täysin tuurista kiinni. Ja osin siitä miten elää (millaisten ihmisten kanssa on tekemisissä, ottaako riskejä liikenteessä ym. muissa jutuissa jne).

 

 

 

 

 

Vierailija
10/20 |
05.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sitä olen itsekin miettinyt. En ole mikää mt-potilas virallisesti, tai ryve itsesäälissä jatkuvasti, mutta muutamalle ammattilaiselle olen kyllä elämäni aikana käynyt juttelemassa ja kaikki ovat olleet sitä mieltä, että olen vaan joutunut kokemaan vähän liikaa.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/20 |
05.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niinhän tekee menestyskin.

Vierailija
12/20 |
05.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siksi, koska elämä ei ole reilua. Ja voisiko olla myös niin, että sama vastoinkäyminen on toiselle elämää isompi juttu ja toinen sen kun porskuttaa?

 

Jos elämä olisi reilua, jakautuisi maailman rahat tasaisesti ja kaiklla olisi hyvä olla; ei olisi sotia tai nälänhätää pienemmistä vastoinkäymisistä puhumattakaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/20 |
05.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minäkin olin ennen se, jolla kaikki aina epäonnistui jo lapsuudesta lähtien. En ole enää. Aloin a) uskoa että elämällä on parempaa tarjottavana ja b) muuttaa toimintatapojani niin, etten toteuta vanhaa uskomustani siitä, että tulen aina epäonnistumaan. Tämä muutti elämäni. Nyt vastoinkäymisiä sattuu enää saman verran, kuin keskimärin kai ihmisille. Juu, ymmärrän kyllä ettei pelkällä omalla käytöksellä ja ennakko-odotuksilla asioihin voi kokonaan vaikuttaa, kun on myös huonoa tuuria, joka joskus kasautuu toisille.

Vierailija
14/20 |
05.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole huomannut tuollaista ilmiötä. Päinvastoin olen huomannut, että jokaisella on taakkansa. Ja lyhyemmällä ajanjaksolla ne vastoinkäymiset voivat kasautua jollekin enemmän. Mutta koko elämän mittakaavassa ne tuppaavat tasoittumaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/20 |
05.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Elämä tasaa,on niitäkin jotka saavat pienemmän taakan,ja suurin osa heistä luulee tietävänsä enemmän.

Edesmenneessä avioliitossani oli monenlaisia isoja ongelmia,liiankin paljon.

Sanoin silloin usein et jos kaikille annteaan sama taakka kannettavaksi,mun loppuelämä on tosi onnellinen.Nyt elän niitä onnellisia vuosia.

Kyllä ne vaikeudet kasvatti,,,

Vierailija
16/20 |
05.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se riippuu ihan siitä, mihin asioihin kiinnittää huomiota. Voi huomata vaan ne negatiiviset asiat, joita jokaiselle tapahtuu päivittäin, tai sitten esimerkiksi pitää mielessä, että olet yksi historian onnekkaimmista ihmisistä, kun elät 2000-luvun Suomessa, jossa kukaan ei kuole nälkään, kylmään tai kulkutauteihin, kaikilla on ilmainen koulutus sukupuoleen katsomatta ja mahdollisuudet elää suht terveinä yli 80-vuotiaiksi.

Olen nähnyt dokumentteja mm. Itä-Euroopan heroiiniriippuvaisista prostituoiduista, lapsista, jotka elävät Kolumbian viemäreissä ja naisista, jotka Afrikassa kuolevat synnyttäessään lapsen, joka on raiskauksen tulosta. Heihin verrattuna en todellakaan voi valittaa oman elämäni vastoinkäymisiä.

Vierailija
17/20 |
05.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sain diagnoosit kahdesta sairaudesta lokakuussa 2011. Minulta on leikattu aivoaneurysma, sairastan vaikeaa syöpää, sain yt-neuvotteluissa potkut töistä, mummini kuoli kesällä ja äitiäni hoidetaan sairaalassa aivosyövän vuoksi. Olen tyytyväinen, koska pystyn jo liikkumaan paremmin anemiani jälkeen ja saatuani vähemmän kortisonia. Olen edelleen ikävän turvonnut kortisonin vuoksi. Olen edelleen hengissä, vaikka ennusteeni on erittäin huono. En ole masentunut, mutta suren äitini tilannetta.

Vierailija
18/20 |
05.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asenne. Elämänasenne, se ratkaisee paljon. Totuushan on, ettemme voi tietää kuinka paljon muut kokevat vastoinkäymisiä, voimme vain arvailla ja olettaa. 

 

Olemme varmasti miehen suvun silmissä perhe, jolla on kaikkea ja kaikki menee hyvin. Siellä päin on tapana kertoa kaikille ja päivitellä toistensa huonoja sattumuksia ja märehtiä niissä. Jos uutisia kuuluu, ne ovat usein huonoja. Meillä ei ole tapana tehdä samaa. Kyllä meillekin sattuu ikäviä asioita, mutta emme anna niiden lannistaa, emmekä jää liiaksi niihin kiinni. Jos esimerkiksi pitäisi alkaa jokaisen sukulaisen kohdatessaan kertoa jostain ikävästä sattumuksesta, johan siinä menee kuukausia ennen kuin kaikille on saanut kerrottua. Seuraavalla kohtaamisella sitten kysellään, että mites nyt menee ja vielä palataan aiemmin sattuneeseen ikävyyteen. Tällä tavoin ikävä asian tarpeettoman pitkään läsnä elämässä ja eteenpäin meno hidastuu.

 

Vierailija
19/20 |
05.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikä kerry, osa vain ei tee niistä vastoinkäymisistään niin suurta numeroa. Et sinäkään ap voi tietää mitä kaikkea naapurien elämässä tapahtuu, luulet että heillä menee joka suhteessa paremmin kuin sinulla, mutta ole todennäköisesti pahasti väärässä useamman kohdalla. He vain pitävät kulissit pystyssä viimeiseen asti, ettei mitään näkyisi ulospäin.

Vierailija
20/20 |
07.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Valitettavasti se on niin, että paskan määrä ei ole vakio. Sattuman kieroa huumorintajua vissiin, mutta mun elämä on pitkälti mennyt siten, että kun edellisestä oman elämänsä tsunamista selviää, niin seuraava on jo tulossa. Ja asenteella ei tässä kohden todellakaan ole osaa eikä arpaa. Ja kuulemma "jokainen saa sen verran kuin jaksaa kantaa" tai "vaikeudet vahvistavat". Joopa joo, olishan se ihan kiva, jos elämä olis vaihteeks muutakin kuin aina vaan selviämistä.