Miksi lapsi ei tottele
Lapseni on nyt viisi vuotta vanha ja on muistini mukaan uhmannut meitä vanhempia sekä päiväkodin henkilökuntaa jo parin vuoden ajan, milloin enemmän milloin vähemmän. Milloin pitäisi huolestua?
Hänen kanssaan leikitään, luetaan, halitaan. Perheessämme on toistuvat rutiinit, kehutaan ja kiitetään, torutaan tarvittaessa, ei käytetä väkivaltaa. Isoveljen mallistakin voisi oppia, mutta ei.
Lapsen pitäisi siis jo tietää, että hampaat pitää pestä aamuin ja illoin. Pitäisi tietää, miten ruokapöydässä, kaupassa käyttäydytään. Pitäisi tietää, että kun äiti pyytää pysähtymään suojatien eteen, niin niin tehdään. Että leluja siivotaan, että kävelyllä ollessa kuljetaan yhdessä, että... Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Lapsi uhmaa myös päiväkodissa ja sinne mennessä. Pitäisi tietää, että aamuisin lähdetään päiväkotiin, mutta harvoin jää sinne mielellään. On monesti tuurista kiinni suostuuko pukemaan päällensä vai ei. Ei usko ohjaajia, pyörii ruokapöydässä, josus myös löi nyrkillä, mutta tämä on onneksi loppunut.
Pitäisikö siis huolestua, vai mistä tiedän onko kyseessä "vain" erittäin haastavan temperamentin omaava lapsi?
Kommentit (8)
Samoja piirteitä kuvaat, kun oli minun ADHD-lapsessani. Tosin ei toiminut pahalla, niinkuin sinä kuvaat. Tai ehkä tulkitset väärin.
Ihan normaalilta tuo kuullostaa. Temperamenttierot näkyvät jo vauvoilla! T. Kolmen äiti
No kyllä minä ihan samita asioista päivittäin sanon 12- 10- ja 6-vuotiaille. Sitä on vanhemmuus.
Meillä poika käyttäytyi viiden vanhana suunnilleen kuvaamallasi tavalla. Tosin hän oli ehkä vieläkin korostuneemmin uhmakas, eli selkeästi ei totellut sen vuoksi että minä/isänsä käski ja lisäksi oli päiväkodissa kuulemma aina ihan "normaali" eli siellä ei oltu käytöksestä huolissaan. 5 v. neuvolan yhteydessä otin asian puheeksi ja kävimmekin perheneuvolan puolella psykologin kanssa juttelemassa (ilman lasta). Koska perheessämme on muitakin lapsia, oli kantava ajatus keskusteluissa se, että poika hakee uhmallaan huomiota ja otimmekin käyttöön psykologin suosittelemia keinoja (kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa, paljon kehuja, minimimäärä moitteita jne...). En tiedä, tapahtuiko pojassa jotakin kypsymistä juuri samaan aikaan kun aloimme kiinnittää huomiota noihin em. seikkoihin, mutta hyvin nopeasti huomasimme käytöksen muuttuneen paljon suopeammaksi. Nyt poika on 8 v. ja toki häneltä temperamenttia löytyy, mutta en ole hänen käytöksestään enää millään tavoin huolissaan.
Vaikka teillä olisi käytöksen takana aivan muita syitä kuin meillä, suosittelisin silti perheneuvolassa käyntiä, jotta saatte ulkopuolista näkemystä ongelmaanne ja mahdollisesti ratkaisuja myös.
Toivon et tää on provo. Jos ei ni sääli todella lasta.
Lapset oppii matkimalla 7 ikävuoteen asti. Ei niinkään suusanallisista ohjeista ennen sitä.
Kai ihmisen pitää kehittyä niin paljon että tietää mikä on paras vaihtoehto oman itsensä kannalta kaikissa eri asioissa.
Tätähän ne äidit/naiset haluaa, että kaikki jopa aviomies tottelis.
Pitää oppia ajattelemaan omilla aivoilla eikä mennä sen mukaan mitä sanotaan. Pitää itse saada ottaa selville asiat ja miettiä mitä ja miksi jotain tekee. Muuten ei kehitys menis yhtään eteenpäin. Miksi kukaan haluaisi mennä päiväkotiin, ei siellä niin mukavaa ole, ja ohjaajienkin äo on vähän niin ja näin. 5 vuotias on hämästyttävän älykäs, oletko sinä ap sellainen kiltteydestä kipeä, jonka pitää aina miellyttää toisia, ja tehdä kaikki niinkuin sanotaan, onko sinulla omaa tahtoa ollenkaan?
Ettekö ole olleet missään tutkimuksissa neuvolan kautta?
Äidin nyt ainakin passittasin perheneuvolaan.
Siis onko tottelematon tahallaan vaiko vain niin levoton ettei keskity käyttäytymään vaiko niin apaattinen että ei muista miten käyttäydytään? Selvitä nyt taustat ensin. Kärsivällistä keskustelua, katsekontakti, määrätietoinen puhe matalalla äänellä. Ehkä tarvitsette ulkopuolista apua, normi 5 v pitäisi jo ymmärtää selkeää puhetta ja perustelua, miksi jotenkin toimitaan.