Onko tuttua: kun toiset nauravat ulvoen, itse pystyt hädintuskin hymyilemään?
Onko tuttu tilanne naisporukassa: illanistujaisissa, kahvihuoneessa, jumpassa jne naisilla iloinen juttu lentää ja jutuissa vielä pysyt ihan mukana, mutta sitten alkaa se nauru. Jollakin on vaikka yksi sukka nurinpäin ja siitä muodostuu sitten hauska juttu ja vitsit lentää ja kohta kaikki nauraa vedet silmissä. Paitsi sinä. Et pysty saamaan iloa irti tuollaisista asioista. Sama kahvikekkereillä tai työpaikan taukohuoneessa. Kun muut nauravat, pystyt vain hymyilemään mukana, koska asiat, jotka naurattavat muita tuollaisissa tilanteissa, ei tavoita sinua koskaan. Saatat kyllä nauraa makeasti useamman kerran päivässä, mutta ihan erilaisille jutuille.
Minä olen tuollainen. Tavallaan jo vähän jännittää nämä naisten joukkonaurukohtaukset.
Kommentit (81)
itsestään selvyydet nk vanhat vitsit, jotka tietää jo ennen kuin lause on loppunutkaan, ei naurata vaikka muut hohottaa.
Sattuu mullekin usein. Minua naurattavat vain hyvät jutut, kuten omani. Suurimmalla osalla ihmisistä on huono huumorintaju ja niitä naurattaa typerät jutut.
Olen juuri sellainen. Nauranhan minäkin, mutta monesti on ihan eri huumorintaju. Kohteliaasti sitten yritän edes hymyillä. Taidan olla todellakin erilainen, kun nyt stressaan kamalasti tulevaa TYHY-päivää. Sinne on pakolla ympätty naurujoogaa. En halua nauraa pakolla, mutta pakko osallistua :(
Ap, oletko hillitty ja hallittu, eli et rentoudu tarpeeksi heittäytyäksesi? Monestihan nuo joukkonaurut vain syntyvät - ilman varsinaista huvittavaa syytä.
Joo, on tuttua, Mutta usein mä alan nauramaan ihan sille kun muut nauravat, vaikkei se alkuperäinen "huvittavuus" naurattaisi yhtään :)
Vanha sananlasku sanoo, että "mies tulee räkänokastakin, mutta ei tyhjän naurajasta". Olen vastaaja nro 5, joka yritetään pakottaa naurujoogaan. Kyllä v*tuttaa. Kyseessä on työhyvinvointipäivä, johon sisältyy luentoja ja yhdessä syödään. Sen pitäisi riittää, naurujooga sitten niille ketä sitä kaipaa ja haluaa. Olen kuullut takaapäin ilkeitä tosikoksi leimaavia lausuntoja, jos ei halua mennä sinne naurujoogaan. Olisin itse mieluiten sen päivän töissä, rätkättäkööt ne ketä naurattaa. Mä käyn töissä asiakkaita varten, ja se sujuu.
T vastaaja nro 5
Tuttua, esim työpaikalta löytyy näitä joiden täytyy joka asialle nauraa räkänaurua... sillä ei ole niin väliä että onko asia yhtään hauska
No mä oon just se isoimpaan ääneen röhöttäjä, anteeks vaan.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 19:01"]
No mä oon just se isoimpaan ääneen röhöttäjä, anteeks vaan.
[/quote]
Sen kun hörskyt sitten, mutta älä yritä tuomita muita ja pakottaa samaan muottiin jos toinen on pidättyväisempi. Sinun vitsisi eivät naurata ihan kaikkia.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 19:09"]
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 19:01"]
No mä oon just se isoimpaan ääneen röhöttäjä, anteeks vaan.
[/quote]
Sen kun hörskyt sitten, mutta älä yritä tuomita muita ja pakottaa samaan muottiin jos toinen on pidättyväisempi. Sinun vitsisi eivät naurata ihan kaikkia.
[/quote]
no enpä ole noin yrittänytkään tehdä, mutta samoin toivoisin suvaitsevaisuutta hissukoilta. Eikä niitä silmämunanpyöräytyksiä ja huokailuja aina, ikäänkuin olisitte parempia ihmisiä kun olette niin hillittyjä.
Joo. Ihmettyttää, että mille ne keski-ikäiset naiset oikein nauraa kun minä en löydä mitään hauskaa niiden jutuista. Kun ei ne edes ole mitään vitsejä tai tilannekomiikkaa vaan jotain ihan arkipäiväisiä juttuja. Nauraako ne oikeasti vai teeskentelevätkö?
Joo, olen itse samanlainen, en pysty nauramaan vapautuneesti isossa porukassa tai vieraassa seurassa, ts. minua ei naurata. Tutussa joukossa, tai yksin ollessani, jotkut ihan yhtä tyhjänpäiväiset asiat saattavat saada minut nauramaan ääneen, jos olen hyvällä tuulella.
Kyse on siis ainakin minulla jonkinlaisesta kontrollista ja hallinnan tarpeesta, vapautunut nauru ei ole hallittua.
Mielellään olisin se, joka nauraa usein ja kovaan ääneen, ja yritän kyllä aina välillä kehittä itseäni ja oppia siihen, uskoisin olevani onnellisempi niin. Ei niin että erityisen onneton olisin, mutta silti....
Mä taas en kestä sellasia joka asiaa hihitteleviä. Tuntuvat jotenkin helvetin typeriltä. Tänään just ihmettelin kokouksessa, jossa meitä oli vain kaksi naista ja muut miehiä, kun tämä toinen nainen koko ajan hihitteli jotain, mitä sanoi. Mitä helvetin nauramista kokouskommenteissa on?? Tai voisko sit kommentoida niin, että edes itse pystyisi ottamaan itsensä vakavasti? Rasittavia kaikki tyhjännaurajat.
Mä en kyllä tajua oikein mitään viihdettäkään, hyvä viihde saa hymyilemään vinosti, mutta harvoin nauramaan. En naura oikeastaan mitään valmiiksipureskeltua, mutta tilannekomiikkaa kyllä ja hyviä oivalluksia.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 19:37"]
Mä taas en kestä sellasia joka asiaa hihitteleviä. Tuntuvat jotenkin helvetin typeriltä. Tänään just ihmettelin kokouksessa, jossa meitä oli vain kaksi naista ja muut miehiä, kun tämä toinen nainen koko ajan hihitteli jotain, mitä sanoi. Mitä helvetin nauramista kokouskommenteissa on?? Tai voisko sit kommentoida niin, että edes itse pystyisi ottamaan itsensä vakavasti? Rasittavia kaikki tyhjännaurajat.
Mä en kyllä tajua oikein mitään viihdettäkään, hyvä viihde saa hymyilemään vinosti, mutta harvoin nauramaan. En naura oikeastaan mitään valmiiksipureskeltua, mutta tilannekomiikkaa kyllä ja hyviä oivalluksia.
[/quote]
sellainen hihitys voi olla sijaistoiminto, kun hermostuttaa,niin p
peittää sen hihityksellä.
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 11:16"]
Mä en koskaan naura ääneen, vaikka olis kuinka hauskaa. En vaan osaa.
[/quote]
Mulla sama homma ja se ahdistaa. Usein karttelen ryhmätilanteita kuin ruttoa, varsinkin jos tiedän etkukäteen että siellä röhönauretaan.
Friends-sarja oli muiden kavereiden suosikki. Huonompaa viihdettä en voisi keksiä. Kaverit kokoontuivat sitä katsomaan ja ulvomaan naurusta. Mulle oli tuskaa yrittää katsoa sitä, On niin palon parempaa tekemistä! Kavereiden muut jutut kyllä naurattavat, mutta tuo sarja... Anyone else?
Huh, onneksi on muitakin. Olen monesti ajatellut, että minussa on joku vikana. En ole jaksanut katsoa putouksia ja posseja ja muita viihdeohjelmia, kun en vain saa niistä mitään. Hankala naisvaltaisen työpaikan kahvipöydässä sitten pysyä jutuissa mukana, kun bb.n ihmisistäkin jauhetaan päiväkausia.
No viimeksi oli tällainen keskustelu suurin piirtein
-oonkohan vanha nainen hunningolla
-olitko ratsastamassa
Sitten alkoi jumalaton hirnunta ja tirske
-hiiiihiihhaaaaa, uuuh uuh, juu, ratsastan, aahahahaaaaaaa, me keski-ikäiset naiset ollaan voimanaisia ja korkkarit uhuhuuhhuuuuu ratsun selkään, uuuh aaah,
ja taas kamalaa huutonaurua ja naiset jo roikkui siinä vaiheessa toistensa kaulassa hirnuen hysteerisinä
-eronneen naisen voima, uuh aaah, ratsu korkkareilla kattoon, hihiiiiiii uuh aahh aahhaa
-tsup tsup, viikonloppuna, voimanaiset lähtee ratsastamaan korkkasit tsupsutissa, uuuh, ahhhaaaaa
Tunsin itseni todella omituiseksi, kun en tajunnut, mitä ihmeen hauskaa tuossa on. Yritin korskua tekonaurua, ettei ihan saisi vihoja niskaansa ja joutuisi kahvihuoneen haukkujen kohteeksi, kun ei ole paikalla
En ikinä naura kavereideni seurassa hulluna, ellen ole aivan totaalisen kännissä. Mikään vain ei ole niin hassua. Jotkut nauraa esim. omien juttujensa päälle kun muutkin nauravat, mutta ei minua varsinkaan omat jutut naurata. Eikä kyse ole siitä etten olisi huumorintajuinen, päin vastoin, ihmiset on kysyneet olenko joku stand-up koomikko. Olen vain kyyninen? En tosiaan naura, saatan hymyillä.
Ööh, pikemmin sanoisin päinvastoin eli nauran itse kuset housussa ja toiset ihmettelee mikä naurattaa.