Lue keskustelun säännöt.
Ihmettelen aina Suomessa lasten päätösvaltaa!
01.09.2013 |
Olin vasta käymässä Suomessa kaksi viikkoa, ja kävimme myös monessa tuttavaperheessä kylässä, jossa pieniä (alle kouluikäisiä) lapsia. Oikeasti ihmettelen, miten paljon lapsille annetaan valinnanvaraa, päätösvaltaa ja vaihtoehtoja. Kysytään mitä syöt, mitä laitat päälle, mitä ohjelmaa haluat katsoa, mitä musiikkia kuunnellaan automatkalla, mitkä sukat haluat, mitä kaupasta ostetaan jne jne. Ei pieni lapsi tarvitse lukuisia vaihtoehtoja! Esim. vaatteiden päättämisessä lapselle saatetaan lätkäistä neljä paitaa eteensä, ja kehotetaan valitsemaan niistä yksi. Lapsi ahdistuu, kun koko ajan pitää olla päättämässä ja valitsemaassa.
Meillä lapset 3.v ja 6.v eivät päätä mitä syövät ja monelta syövät tai
milloin heitä huvittaisi mennä päikkäreille. Minä valitsen heidän vaatteensa, päätän monelta lähdetään leikkipuistosta ja monelta mennään kauppaan.
Välissä tuntuu, että jossain perheessä lapsi / lapset ovat perheen pää, jotka sanelevat mitä tehdään ja milloin. Meillä aikuisilla on päätäntävalta, mutta toki lastenkin mielipidettä kysytään heitä koskevissa asioissa.
Kommentit (88)
Samaa mieltä. Lapset jopa puhuvat vanhemmilleen vähättelevään sävyyn ja käskyttävät heitä ja se on vanhemmille ok. Vai eikö käytökseen vaan jakseta puuttua?
Meillä on selvät rajat lapsille, eivätkä todellakaan puhu mulle vähättelevästi, käskytä tai pomottele meitä aikuisia. Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa se on vaatinut työtä, mutta ei ole kuitenkaan mikään mission impossible
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä pennut hypi seinille tai päätä kaikesta. En ymmärrä, miten tämä on mielestäsi jotenkin suomalainen ilmiö? Mistäs kaukaa olit käymässä, kun on noin pissa noussut päähän?
Tulee mieleen tapaus, kun vuosia sitten esikoinen oli tutustumassa päivähoitoon. Minä vähän syrjemmällä annoin lapseni tutustua leluihin, kavereihin ja hoitajiin. Välillä tietysti johjasin lasta, jos meinasi lähteä omille teilleen. Tämä toinen äiti leikki lapsensa kanssa, seurasi tätä joka paikkaan eikä edes yrittäny saada lasta pysymään ryhmässä, kun ei se halua. Juoksivat siellä sitten ympäri taloa ja välillä pihallakin lapsi edellä ja äiti perässä. Päivän päätteeksi äiti kysyi huolissaan, että kai ne hoitajat nyt tajuavat, että hänen lapsensa on vilkas ja tätä on seurattava koko ajan.
Hoitaja oli hetken hiljaa ja totesi sitten, että me emme seuraa mutta ei se lapsi meidän kanssa vaeltele. Äiti ei tainnut tajuta yhtään, mistä oli kyse.
Ehkä vika on siinä, että monet ovat lukeneet hirveästi teoriatietoa lapsenkasvatuksesta ja asiat sitten sekoittuvat päässä. Teoriatieto ajaa käytännön ohi. Esim. tuosta lapsen valinnanmahdollisuudesta, monet kasvatusoppaat kirjoittavat, että on hyvä ottaa lapset mukaan päätöksentekoihin. Eikähän sillä tietenkään sitä tarkoiteta, että lapsista pitäisi tehdä pikkukunkkuja/kuningattaria, jotka päättävät kaikesta.
Kyllä tämä on oikeasti Suomessa ongelma, ei tietenkään kaikilla, mutta yleinen meno se on.
Jos ei lapsi nyt aivan seinille hypi ja pomota vanhempiaan ja päätä kaikesta niin puhuu kuitenkin "rumasti" ja vähättelevästi.
Moni lapsi ei osaa edes kauniisti tai normaalisti pyytää juotavaa vaan se pyydetään sellaisella narisevalla äänellä
t.2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mä aikuisena päätän, että lapsi laittaa sukat, niin eiköhän se riitä, päättäköön itse minkä väriset.
Ja ostoslistaa tehdessä lapsellakin on äänioikeus seuraavan viikon ruokiin.
Lapsi toden totta saa meilläkin päättää asioista jotka eivät ole aikuisille niin tärkeitä.
Lapsi on nyt 6v.
Ei meillä lapset päätä asioita. Toki saatan joskus kysyä kumman paidan laittaa, mutta yleensä mä valitsen vaatteet valmiiksi eikä ole koskaan tarvinnut tapella ettei kelpaisi. Aikuiset myös päättävät lähes kaikki asiat, joitain juttuja kysytään lapsilta, mutta päätökset ja vastuu on yleensä aikuisten. Ei meilläkään lapset käskytä tai puhu vähättelevästi aikuisille, nimittelystä ja huutamisesta puhumattakaan.
Meidän lapsista pari on jo teinejä ja heillä on tietysti jo päätäntä valtaa omista asioistaan, mutta kantavat itse myös vastuun päätöksistään. Usein siksi haluavatkin keskustella asioista aikuisten kanssa, että osaavat tehdä oikeita päätöksiä. Meillä muutenkin puhutaan paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä arvostetaan lapsen mielipidettä. Isot asiat päättää vanhemmat, mutta ehdottomasti haluan kuulla lasten mielipiteet moneen asiaan.
Saavat ihan varmasti valita noista neljästä puserosta mieluisensa, olenhan itse ensin valinnut ne neljä esille.
Saavat valita mitä ruokaa teen, kun olen itse ensin miettinyt pääni puhki ja ei tule mitään sopivaa mieleen tai annan heille pari vaihtoehtoa.
Nimenomaan opetan lapsilleni sen, että osaavat itse päättää turvallisista vaihtoehdoista, en nujerra heitä.
Saavat päättää kumman kengän laittavat ensin jalkaansa, mutta eivät sitä, että eivät laita niitä ollenkaan. Moni turha riita saadaan kokonaan vältettyä, kun he nimenomaan osaavat ja saavat päättää ihan itse.
Meneekö lapsi suihkuun ennen vai jälkeen iltapalan? Se ei ole vaihtoehto, ettei mene, mutta osaa varmasti itse tehdä valinnan.
Ehkä ap. ei ole tajunnut tätä, mutta elämässä lastenkin on opittava ottamaan itsestään vastuu.
Kyllä on ihan ok että lapsi saa päättää sukkiensa värin tai että mitähän ruokaa laitettas viikolla. Näin meilläkin. 6 ja 9v.voivat ihan itse valkata ne vaatteet kaapista ja voin kysyä, että mitä ruokaa tehtäis huomenna (ihan normaalia elämää?)
Mutta tässä ei nyt ollutkaan siitä kyse vaan lasten ja aikuisten tavasta olla, lapset ovat kuin päällikköjä ja vanhemmat heidän alamaisia.
Leikkipuistossa sen huomaa hyvin "äiti anna vauhtia" lapsi käskyttää keinusta ja äiti juoksee kiltisti ja muutenkin lapset ärisee ja puhuu vanhemmilleen todella kurjasti.
Ja sitten nämä iänikuiset tarrataulut ym. Jos lapsi menee illalla kiltisti nukkumaan niin saa tarran ja sitten vaikkapa 10.tarran kohdalla lapsi saa jonkun lelun. Ok, ajatuksena ihan hyvä, mutta minkä ihmeen takia lapsi täytyy palkita asiasta, joka on tai ainakin pitäis olla normi. Illalla mennäään nukkumaan, koska se kuuluu elämään. Suomessa tämä lasten miellyttäminen on mennyt ihan liian pitkälle.
Ja mikäs siinä, jos seuraukset ois hyvät, mut meiningistä huomaa, ettei näin ole
t.2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä, se että lapsi saa päättää minkä paidan laittaa tai mitä välipalaa syö ei ole vanhempien päätösvallasta pois.
Enkä ole huomannu, että lapsi ahdistuisi siitä että saa päättää paidan värin tai syökö jugurtin vai banaanin :D.
Myöskään se, että lapsilta kysytään mitä ruokaa toivoisivat kun on kauppareissu edessä tai jääkaapissa useampi vaihtoehto valmistettavaksi ei syö vanhempien päätösvaltaa.
Lapsia kunnioitetaan ja heidänkin haluamisensa huomioidaan. Onko se nyt niin paha?
Me mennään joskus ulos niin, että 3-vuotias saa päättää minne mennään ja muut seuraa. Se on hauskaa. Useimmiten päädytään mutkien kautta tiettyyn puistoon. Onko lapsemme nyt liian stressaantunut? Tänään sai vielä päättää minkä värisen tripin joi retkellä...
Suomalaisessa kulttuurissa kasvatetaan itsenäisiä lapsia. Pärjääminen on tärkeämpää kuin yhteisöllisyys. Niin että mitä ihmettelet?
Minusta lapsen ei tarvitse olla pelkästään sopeutuja, vaan hyvä on harjoitella omaa tahtoa ja vaikuttamista pienissä määrin. Esim. Vaikka valitsenkin päivän rytmin, niin kyllä lapset ovat saaneet valita itse mitkä sukat laittavat jalkaan;) Toisaalta ovat saaneet esittää toiveita viikon ruokaan, sekä myös musiikin kuuntelemiseen. Perheessämme on useampia jäseniä, joita kaikkia kuunnellaan ikätasolle sopivassa määrin. Aikuiset tekevät tietyt päätökset, mutta en ymmärrä miksi lapsi ei saisi valita yhtään musiikkia, vaatteiden väriä tai ehdottaa lempiruokaansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monikaan ei nyt ymmärrä mistä on kysymys. Ei todellakaan sukkien väristä tai edes siitä lounaasta. Vaan siitä, että lapsilla ei ole rajoja, heitä miellytetään ihan liikaa jne.mistä seuraa lasten turvattomuus mikä taas aiheuttaa kiukuttelua ja se taas johtaa vanhempien väsymiseen ja perheiden huonovointisuuteen.
Ja sitten kuitenkaan lapsia ei Suomessa hemmotella, sylissäkkin pidetään liian vähän. Ainekset ovat siis valmiit
AP, asutko mahdollisesti vakituisesti Ranskassa tai muussa ranskan kielisessä maassa? Kuulostaisi nimittäin siellä vallalla olevalta kasvatusfilosofialta, jossa kieltämättä on järkeä.
Ajatus siis on, että lapsen kanssa keskustellaan, hänelle selitetään, miksi joku asia tehdään tavalla a tai tavalla b, ja hänen annetaan myös tietyissä rajoissa tehdä pieniä päätöksiä. Mutta todellakaan kaikesta ei neuvotella, koska lapsi ei silloin tunne olevansa "turvallisten rajojen sisällä", ja ahdistuu.
Nythän näistä opeista on tullut muodikkaita myös englantia puhuvissa maissa Pamela Druckermanin kirjojen myötä, varmaan jo parin-kolmen vuoden päästä alkaa sitten trendin muutos näkyä Suomessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkomailla sitten näköjään lapsista kasvatetaan tahdottomia möllöjä. Jos kerran äiti ja isä valitsevat lapsen puolesta vaatteet, ruuat, syöntiajat ja harrastukset aikuisikään asti ja istuttavat lapsia hajuvedellä kyllästetyssä sylissään niin, ettei lapsi opi kunnolla edes kävelemään, ei ole ihme, että ulkomailla on niin avuttomia lapsia, etteivät he kykene edes välipalaa itse tekemään koulun jälkeen vaan lapsi katsotaan heitteillejätetyksi ollessaan yksin kotona vielä 12-vuotiaanakin.
Ihmettelen samaa!
Minun työkaveri sanoi että hän ja miehensä haluaisivat ehdottomasti muuttaa takaisin maalle, paikkakunnalle josta ovat kotoisin koska sieltä saisi kunnon talonkin järven rannalta pienen ylihintaisen lähiökopperon hinnalla ja voisivat pitää omaa puutarhaa ja ottaa eläimiäkin, mutta heidän 10-vuotias tytär sanoo ettei halua muuttaa täältä pois niin perhe jää sitten tänne.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 18:22"]
Monikaan ei nyt ymmärrä mistä on kysymys. Ei todellakaan sukkien väristä tai edes siitä lounaasta. Vaan siitä, että lapsilla ei ole rajoja, heitä miellytetään ihan liikaa jne.mistä seuraa lasten turvattomuus mikä taas aiheuttaa kiukuttelua ja se taas johtaa vanhempien väsymiseen ja perheiden huonovointisuuteen.
Ja sitten kuitenkaan lapsia ei Suomessa hemmotella, sylissäkkin pidetään liian vähän. Ainekset ovat siis valmiit
[/quote]
Ehkä jotkut ei osaa olla vanhempia ja haluavat olla lasten kavereita.
Meillä lapset saa päättä asioista, jotka me sallimme. Tilaavat itse ravintolassa ruokansa ja selittävät lääkärissä omat sairautsensa. He ovat oppineet siihen, että heitä arvostetaan ja mielipiteensä huomioidaan.
Ei ne meitä pomota, ne kun on opetettu kunnioittamaan meidän vanhempien esimerkillä huomioimaan toisten mielipiteen!
Ne ei pomota kavereitakaan, kun ne osaa ottaa toisen huomioon. En opeta lastani olemaan se joka määrää kaiken vaan opetan olemaan se, joka kuuntelee toista.
Jos olisin diktaattori ja sanelisin kaikki valmiiksi ja sen mitä tehdään, lapseni olisi sitten samanlainen. Sitä en tosiaan halua.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 18:22"]
Monikaan ei nyt ymmärrä mistä on kysymys. Ei todellakaan sukkien väristä tai edes siitä lounaasta. Vaan siitä, että lapsilla ei ole rajoja, heitä miellytetään ihan liikaa jne.mistä seuraa lasten turvattomuus mikä taas aiheuttaa kiukuttelua ja se taas johtaa vanhempien väsymiseen ja perheiden huonovointisuuteen.
Ja sitten kuitenkaan lapsia ei Suomessa hemmotella, sylissäkkin pidetään liian vähän. Ainekset ovat siis valmiit
[/quote]
Miksi ap sitten otti esimerkeissään sukkien värin ja kauppaostokset??? Jos kyse nyt ei ollu lainkaan niistä?
Kerro selkeemmin niin ehkä tajutaan.
Ja mun mielipide on, että ei, Suomessa lapset eivät saa päättää kaikesta. Tosin tuo, että saavat kitistä ja puhua miten sattuu pitävät paikkanssa. Suomalaisvanhemmat eivät ole niin hyvätapaisia, että jaksaisivat skitsoilla moisesta. Monilla on se että perheen kesken ja kotona saa olla vapaasti oma itsensä -niin lapset kuin vanhemmatkin. Kulttuurijuttu.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 18:04"]
Ei meillä pennut hypi seinille tai päätä kaikesta. En ymmärrä, miten tämä on mielestäsi jotenkin suomalainen ilmiö? Mistäs kaukaa olit käymässä, kun on noin pissa noussut päähän?
[/quote]
On tämä suomalainen ilmiö. Olen asunut kuudessa eri maassa pitempiä aikoja, ja kierrän jatkuvasti maailmalla työni puolesta eli viime vuonnakin tuli asuttua viikkona kuudessatoista eri maassa, joten on tullut huomattua että miten jämptejä muualla maailmalla vanhemmat ovat ja miten vellipöksy-raukkiksia suomalaiset ovat heihin verrattuna!
Samaa mieltä. Lapset jopa puhuvat vanhemmilleen vähättelevään sävyyn ja käskyttävät heitä ja se on vanhemmille ok. Vai eikö käytökseen vaan jakseta puuttua?
Meillä on selvät rajat lapsille, eivätkä todellakaan puhu mulle vähättelevästi, käskytä tai pomottele meitä aikuisia. Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa se on vaatinut työtä, mutta ei ole kuitenkaan mikään mission impossible