Koulun kaikille pakolliset urheilukisat

Miksei kouluissa ole julkisia laulu- ja soittokilpailuja? Niin ja käsityöt ja kuvistyöt myös kilpailutettaisiin.

Ajatteletteko te typerykset ikinä miltä tuntuu niistä lapsista, jotka aina ovat huonoimpia kaikessa? Muistan omalta kouluajaltani luokkakaverin, joka tosiaan oli kaikessa huonoin, niin luku- kuin taitoaineissakin, myös liikunnassa. Nyt kun vuosikymmenien jälkeen tapasimme, hän kertoi miten itki iltaisin itsensä uneen, kun piti itseään surkimuksena, koko koulunkäynti oli pelkkää tuskaa. Vasta keski-iässä hän löysi itsensä ja vahvuutensa, siihen asti teki hanttihommia, lihoi koska ei harrastanut liikuntaa, jota inhosi sydämensä pohjasta.

Nykyään hänellä on hyvä vakityö, hän harrastaa liikuntaa ja on normaalipainoinen. Mutta siihen meni 25 vuotta, että hän sen saavutti. Itsellänikin meni koululiikunnan jälkeen 20 v ennenkuin hiihdin ja opin yleensäkin löytämään liikunnasta sen ilon. Lapsilleni olen opettanut, että koululiikuntaa ei tarvitse ottaa vakavasti, vapaa-ajalla voi etsiä itselleen mukavat lajit ja nauttia niistä. Onneksi ovat löytäneetkin.

Ja juu, minä olin ja olen edelleenkin rauhallinen ja enempi sellainen luova kuin mikään reipas ja kilpailuhenkinen. Ja oikein hyvin olen elämässäni pärjännyt.

Kuuluuko opetussuunnitelmaan? Jos ei kuulu, niin ei ole pakko osallistua.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 02:25"]

Meillä loppui koulussa pakollisuus urheilukisoihin osallistumisessa siihen kun minut kannettiin pyörtyneenä ladulta pois. Tai ainakin oletan että minä asiaan liityin koska muuta ihmeellistä ei silloin tapahtunut ja seuraavana vuonna ilmoitettiin että ne jotka haluavat saavat osallistua vaikka ihan samat opettajat olivat pakottaneet jo vuosia oppilaat osallistumaan.

Ja tuohon kilpailuhenkiset menestyvät elämässä muka. Mikä on menestyksen mittari? Onko Matti Nykänen menestynyt paremmin kuin henkilöt jotka eivät ole olleet kilpailuhenkisiä vaan esim. tutkijoita jotka lukion jälkeen menneet yliopistoon ja nykyään asuvat ulkomailla ammattiaan harjoittaen.

Ja mitäköhän iloa tuotti sille kilpahiihtäjälle jostain ala-asteen hiihtokisojen voitosta kun muut kävelivät sen matkan ellei kilpaillut itseään vastaan? Miksi halutaan laittaa vuosi toisensa perään ihmiset "kilpailemaan" kun kaikki tietää jo valmiiksi järjestyksen? Mitä siitä kukaan saa irti mitään?

Miltä teistä kilpailuhenkisistä tuntuisi jos Kimi Räikkönen formula-autollaan, joku urheiluautollaan, sinä Ladalla ja joku mopolla laitettaisiin jatkuvasti samalle viivalle ja käskettäisiin kilpailemaan toisianne vastaan nopeudessa? Yhtä järkevää yleensä nuo koulujen pakolliset urheilukisat ovat.

[/quote]

Vaikka minä en kilpaile urheilussa, niin silti menestyn hyvin työelämässä. Toisin kuin pari maratoonarituttua. Ollaan jatkuvasti saikulla rasitusvammojen vuoksi. On bursiittia, on ollut jopa reisiluunkaulan murtumaa. On penikkavaivaa, ettei pysty kävelemään ja sitten ollaan vain muuten väsyneitä liiasta treenaamisesta.

Minä satsaan energiaa tasapainoiseen elämään ja jaksamiseen. Mitä olen kilpailuhenkisiä ihmisiä seurannut, polttavat aika äkkiä itsensä loppuun. Me muut sitten porskutamme elämässä eteen päin, kun nämä kilpailuhenkiset ovat masentuneet ja ryytyneet, kun eivät voittaneet.

Mikä on säälittävämpää, kuin entinen kilpailija, joka ei kykene enää voittamaan. Yleensä heistä tulee masentuneita juoppoja, kun elämässä ei ole muuta kuin toisten voittaminen.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 08:28"]

Miksei kouluissa ole julkisia laulu- ja soittokilpailuja? Niin ja käsityöt ja kuvistyöt myös kilpailutettaisiin.

Ajatteletteko te typerykset ikinä miltä tuntuu niistä lapsista, jotka aina ovat huonoimpia kaikessa? Muistan omalta kouluajaltani luokkakaverin, joka tosiaan oli kaikessa huonoin, niin luku- kuin taitoaineissakin, myös liikunnassa. Nyt kun vuosikymmenien jälkeen tapasimme, hän kertoi miten itki iltaisin itsensä uneen, kun piti itseään surkimuksena, koko koulunkäynti oli pelkkää tuskaa. Vasta keski-iässä hän löysi itsensä ja vahvuutensa, siihen asti teki hanttihommia, lihoi koska ei harrastanut liikuntaa, jota inhosi sydämensä pohjasta.

Nykyään hänellä on hyvä vakityö, hän harrastaa liikuntaa ja on normaalipainoinen. Mutta siihen meni 25 vuotta, että hän sen saavutti. Itsellänikin meni koululiikunnan jälkeen 20 v ennenkuin hiihdin ja opin yleensäkin löytämään liikunnasta sen ilon. Lapsilleni olen opettanut, että koululiikuntaa ei tarvitse ottaa vakavasti, vapaa-ajalla voi etsiä itselleen mukavat lajit ja nauttia niistä. Onneksi ovat löytäneetkin.

Ja juu, minä olin ja olen edelleenkin rauhallinen ja enempi sellainen luova kuin mikään reipas ja kilpailuhenkinen. Ja oikein hyvin olen elämässäni pärjännyt.

[/quote]

Niinpä. Minä en ollut koskaan hyvä, mutta ne kilpailuissa menestyneet tytöt ovat nykyään ylipainoisia vässyköitä. Minä harrastan liikuntaa ja olen hyväkuntoinen ja hoikka ja menestynyt.

Nämä kilpailevat pimuilla repesi kierukat ja ristisiteet jo murrosiässä ja nilkoissa ei enää nivelsiteet pidä. Nyt ollaan ylipainoisia mössyköitä ja kouluttaakaan ei ehditty itseä, kun luultiin, että sillä pelkällä pikkukoulun hiihtokisojen voitolla elätetään itsensä loppuikä.

Eihän heille saisi nauraa, kun näkee heitä nykyään, mutta kieltämättä panee suupieltä nousemaan, kun entinen kilpailuhenkinen luokkakaveri lyllertää vastaan ylipainoisena ja raahaa itseään siwan kassalle töihin.

Meidän lasten kouluissa ei ole koulun sisäisiä urheilukilpailuja. Liikuntatunnilla mitataan tuloksia (pituus, korkeus, kuula, juoksumatkat, uinti), mutta eivät ole kisa, vaan enemmänkin kuin "koe".

Koulujen välisiin kisoihin yksilölajeissa arvotaan lähtijät halukkaista, ei tulosten perusteella. Lopputuloksena että ala-asteen myöhäisemmiltä luokilta ei yleensä ole lähtijöitä yksilölajeihin. Joukkuelajeihin sitten valitaan opettajan mielestä parhaimmat/harrastajat ja niihin ne isommatkin lapset lähtevät mielellään.

Voi olla että koulujen sisäisessä kisassa, johon kaikki osallistuvat, on tarkoituksena saada nuo tulokset. Tämä voi olla pienissä joidenkin kymmenien oppilaiden kouluissa helpompi tapa saada riittävät resurssit opettajilta ja opettajille mielekkäämpää tehdä yhdessä. Ehkä opettajat ajattelevat tätä myös yhteiseksi kivaksi ulkoilu/liikuntapäiväksi. Isoissa monen sadan oppilaan kouluissa tälläinen kaikkien koko koulun sisäinen kilpailu tuskin onnistuu järjestelyjen puolesta mitenkään. Näillä varmaan jo koulujen sisäisiin kisoihin osallistuvat luokkiensa parhaat.

No oih ja voih, uskaltaako koulussa enää peluuttaa lapsilla sählyä tai koripalloakaan? Vai suojeleeko se tappion tuottama joukkohäpeä yksilöä?

Eikös sen vastakkainasettelun ajan pitänyt jo olla ohi?

Koulumenestys ei sulje urheilullista lahjakkuutta, kilpailuhenkisyyttä tai ahkeraa treenaamista pois. Eikä huono todistus korreloi urheilumenestyksen kanssa.

Kaikki ei tykkää liikunnasta eikä kilpailusta. Se nyt kuitenkin kuuluu tietyssä määrin kouluun. Ja elämään. Deal with it.

Mikä ihmeen tarve on joillakin puuttua koulun asioihin. Vanhempien velvollisuus on katsoa, että se oma Keijo Annikki käy koulua, tottelee opettajaa, ei kiusaa muita ja tekee läksyt. Kyllä siinäkin on pätemisen tarpeelle riittävästi tyydytettävää. Omia arvojaan voi kotona opettaa, mutta kouluun niitä ei pidä tyrkyttää.

Antakaa koululle rauha tehdä se mitä sen pitääkin, eli opettaa.