"Minä en tarvi lomaa lapsestani". Mutta minäpä tarvin!

Miten sä ajattelit sen lapsen hoitaa? Mikä on sulle "normaalia" yhdessäoloaikaa lapsen kanssa? Ethän tee lapsia jos et jaksa niitä?

No minä melkeinpä olen, mutta nautin totisesti niistä harvoista hetkistä yksin. Vaikka lapsiani rakastan enemmän kuin mitään muuta maailmassa, ovat yksinolohetket elämäni helmiä.

Äitiys on 24/7. Et pääse siitä roolista eroon enää koskaan. 

:) mä olisin tullut hulluksi jos olisin ollut kotona sen 3 vuotta syntymästä. Pääsin töihin jossa saa jutella aikuisten juttuja aikuisten seurassa. Tämä auttaa jaksamaan ja haluamaan viettää aikaa lapsen kanssa.

PIkku-ukko on siis 3v nyt ja ollut yökylässä tämän 3 vuoden aikana vajaa 10 kertaa ja vissiin 3 kertaa olen lähtenyt yksin johonkin ja lapsi on jäänyt isänsä kanssa. Mielestäni tämä ei ole liikaa mutta ehkä jonkun mielestä on. Mä olen kuitenkin sitä mieltä että elämää eletään niinkuin parhaalta tuntuu.. Millainen elämä lapsella olisi jos äiti olisi aina huonolla tuulella kuin se että käy välillä tuulettumassa ja tulee hyvällä tuulella kotiin ja jaksaa huomioida lapsen 100% :sesti. Sitäpaitsi, lapsen on hyvä oppia olemaan edes joskus ilman äitiä (vaikka meilläkin on sellainen mammanpoika) jos vaikka mulle tapahtuisi jotakin ja joutuisin sairaalaan, olisi se aika järkytys 3-vuotiaalle jos äiti olisi aina ollut siinä saataville ja yht'äkkiä ei olekkaan..

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 11:25"]

Äitiys on 24/7. Et pääse siitä roolista eroon enää koskaan. 

[/quote]

En minä siitä puhunutkaan, vaan irtiotosta. Lapsilla on isäkin. Ja mummut, vaarit, kummit, ja ystävät. Paljon ihania, turvallisia aikuisia elämässä minun lisäkseni. Minä en vain nauti esim. kaupunkilomasta pienten lasten kanssa. Haluan myös välillä käydä elokuvissa ja teatterissa miehen kanssa.

Kerran tai kaksi vuodessa ollaan viikonloppu kylpylässä kahdestaan, ja kaupunkilomilla kaksistaan jos vain mahdollista. 

Lapseni olen jo hoitanut neljä vuotta kotiäitinä, mutta kyllä siinä samalla harrastin myös omia juttujani. 

En ole pelkkä äiti 24/7, eikä kenenkään muunkaan pitäisi olla.

Kysymys ei ollutkaan äitiydestä eroon pääsemisesta vaan siitä että on muutakin elämää kuin vain lapset!

Mä nautin kanssa siitä, että voin olla joskus yksin, että kukaan ei ole "vaatimassa" minulta sitä sun tätä ja että ei tarvitse olla erotuomarina sisarusten välillä....

Silti lapset tulevat YKKÖSENÄ elämässäni. Ilman heitä olisin "tyhjä" ihminen. Ja samaa sanoo puolisonikin.

Minä kaipaan aikaa välillä omien ystävieni kanssa. Hyvää ruokaa ravintolassa ilman lapsia, aikuisten elokuvia, juhlimista, konsertteja... Sunnuntaita, kunvoi maata sängyssä myöhään murehtimatta kenenkään aamupaloista tai ulkoilusta. 

En voisi kuvitella, että olisin 24/7 sidottu vahtimaan ja hoitamaan lapsia. Arjet ja viikonloput. 

Siksipä minä en ole tehnyt enempää lapsia. Yhden kanssa on tosi helppoa, kun on jo itsenäinen. Ei tarvitse ksukata hoitoihin, pärjää itsekseen jos haluan kauppaan tai kahvilaan ystävän kanssa. Tykkää käydä mummilassa usein, eikä ole vahdittava tai hoidettava. On jo sen verran iso, että on kiva yhdessäkin käydä ulkona ja tapahtumissa. Ei ole montaa pientä kontrolloitavana, niin että nautinnollinen päivä muuttuukin stressiksi. 

En kokenut koskaan tarvitsevani lomaa lapsista. Mutta omat harrastukset ovat kyllä olleet tärkeitä ja mies on hyvin pärjännyt ison lapsikatraamme kanssa. Joten sain jatkaa rakasta harrastustani täysillä, vaikka lapset oli pieniä.

Ja kyllä lapset ihan itsenäistyivät, vaikka heitä pääasiallisesti äiti hoisikin.

Mutta ymmärrän toki niitäkin, jotka tarvitsevat lomaa lapsistaan. Silloin varsinkin, jos ei ole mitään omaa elämää ja työ on se elämän sisältö. Jos vain kykkii kotona lapsien kanssa, elämä käy liian pieneksi ja jos ei anna miehelle tilaa hoitaa omia lapsia tavallaan, se kuvio vain pienenee.

Luottakaa mammat miehiinne.Ne osaavat hoitaa lapsia hyvin ja haluavat jakaa vanhemmuutta, jos ette takerru lapsiin

Minäkin tarvitsen, ja eiköhän suurin osa. Se on aivan normaalia. "Lomaksi" lasken tässä myös omat harrastukset, tyttöjen illat, leffassa käynnit ym. kun lapsi on miehen kanssa. Käymme kyllä myös miehen kanssa kahdenkeskisillä pienillä lomilla (kerran vuodessa). Nämä eivät ehkä ole välttämättömiä, mutta hauskoja ja ihania kyllä. Tietenkin suurin osa vuosilomasta vietetään lapsen kanssa.

Sekin on ihan ok, jos haluaa olla lapsensa kanssa 24/7, kunhan se ei estä lasta turvallisesti itsenäistymästä.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 11:21"]

No minä melkeinpä olen, mutta nautin totisesti niistä harvoista hetkistä yksin. Vaikka lapsiani rakastan enemmän kuin mitään muuta maailmassa, ovat yksinolohetket elämäni helmiä.

[/quote]

Mun mielestä on tervettä haluta omaa aikaa, mutta tuo on jo jotenkin väärin. Elämän helmiä yksinolohetket?? Okei... Mitäs jos lapsesi saisivat kuulla tämän mielipiteesi?

Lapsista saa pitää lomaa, mutta ei ole pakko, jos ei tahdo. Turha asiasta on mitään ongelmaa vääntää. Yksi sopii yhdelle ja toinen toiselle.

Miten tästä voi olla eri mieltä? Kyllä jokainen tarvitsee omaa aikaa, oli lapsia tai ei. Se on sitten yksilöllistä miten paljon sitä tarvitsee.

En mäkään voi kuvitella, että olisin AINA lasteni kanssa. Ei se voi tehdä hyvää niille lapsillekaan! Tarvitsee ne välillä musta lepoa, niin sitten sen jälkeen on mukavaa olla yhdessä taas. Ei sen erossa olon tarvitse olla niin mullistavan pitkiä aikoja, tyyliin "kokonainen viikonloppu", viikosta puhumattakaan, mutta silloin tällöin itsellä vapaata aikaa tavata kavereita ilman lapsia, käydä aikuisten leffassa, syömässä, kirjastossa, kampaajalla, hierojalla... aivan ihanaa! 

Minullekin elämän helmihetkiä ovat muut kuin lasten kautta koetut. Ok, on aivan ihanaa kun taapero istuu sylissä, pussaa ja halaa. Mutta on vielä ihanampaa olla miehen kanssa kahdestaan, istua hänen sylissään ja pussata ja halata. Ottaa lasi skumppaa ja nauttia toisistamme. 

Mulla on kolme lasta ja arki pyörii heidän tarpeidensa ympärillä. Olen hyvä ja välittävä äiti, halaan, kokkaan, kuskaan, kannustan, huolehdin, laitan lapset etusijalle. Mutta en ole vain äiti! Jatkan sukua, olen luonut uutta elämää. En itseäni varten, en mun minuuttani jatkamaan. Lapset ovat omia persooniaan, ei äitien ole tarkoitus elää heidän kauttaan. Mulla on työ, harrastukset , ystävät. Omat mielenkiinnon kohteet. Ja olen ylpeä siitä!

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 12:19"]

Mun mielestä on tervettä haluta omaa aikaa, mutta tuo on jo jotenkin väärin. Elämän helmiä yksinolohetket?? Okei... Mitäs jos lapsesi saisivat kuulla tämän mielipiteesi?

[/quote]

Väärin tai ei, näin useimmat vanhemmat kuitenkin ajattelevat. Tästä on ihan tutkimustietoa olemassa. Vähän niin kuin työstään voi pitää, mutta loma on silti vuoden parasta aikaa. Paitsi tästä työstä ei voi helposti irtisanoutua, edut ovat surkeat ja lomat taatusti työehtosopimuksen vastaiset.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 11:25"]

Äitiys on 24/7. Et pääse siitä roolista eroon enää koskaan. 

[/quote]

Tämän kommentin kirjoittaja on ilmeisesti vielä pienten alle kouluikäisten lasten äiti.

Lapset kasvaa ja oma aika lisääntyy vuosien mittaan hurjaa vauhtia. Koulu alkaa ja kaverit tulee enemmän mukaan kuvioihin. Enkä nyt tarkoita, että pitää ihan hunningolle jättää lapset. Kyllä ne ihan omasta halustaan yleensä menee ennemmin kavereiden kanssa, tulee kuvioihin yökyläilyt ym.

Jossain vaiheessa lapset sitten ilmoittavat että eivät enää lähde vanhempien kanssa mökille tai lomamatkoille. Ja sitten ne jo lähtee opiskelemaan ja muuttavat pois kotoa.

Nyt sitä meikäläinenkin, 45v, ihmettelee hiljennyttä taloutta. Outoa mutta ihanaakin kaikki se oma aika.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 12:44"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 11:25"]

Äitiys on 24/7. Et pääse siitä roolista eroon enää koskaan. 

[/quote]

Tämän kommentin kirjoittaja on ilmeisesti vielä pienten alle kouluikäisten lasten äiti.

Lapset kasvaa ja oma aika lisääntyy vuosien mittaan hurjaa vauhtia. Koulu alkaa ja kaverit tulee enemmän mukaan kuvioihin. Enkä nyt tarkoita, että pitää ihan hunningolle jättää lapset. Kyllä ne ihan omasta halustaan yleensä menee ennemmin kavereiden kanssa, tulee kuvioihin yökyläilyt ym.

Jossain vaiheessa lapset sitten ilmoittavat että eivät enää lähde vanhempien kanssa mökille tai lomamatkoille. Ja sitten ne jo lähtee opiskelemaan ja muuttavat pois kotoa.

Nyt sitä meikäläinenkin, 45v, ihmettelee hiljennyttä taloutta. Outoa mutta ihanaakin kaikki se oma aika.

[/quote]

Kyllä minä silti olen äiti 24/7, vaikka olen 52v ja vanhin asuu jo omillaan. Ei siitä vain irti pääse ikinä.

Äitini on 87v ja sanoi kesällä, että oli valvonut yhden yön veljeni vuoksi, koska oli suuri huoli lapsestaan, miten pärjää,kun joutui työttömäksi.

Sitä on äiti hautaan asti.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 12:44"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 11:25"]

Äitiys on 24/7. Et pääse siitä roolista eroon enää koskaan. 

[/quote]

Tämän kommentin kirjoittaja on ilmeisesti vielä pienten alle kouluikäisten lasten äiti.

Lapset kasvaa ja oma aika lisääntyy vuosien mittaan hurjaa vauhtia. Koulu alkaa ja kaverit tulee enemmän mukaan kuvioihin. Enkä nyt tarkoita, että pitää ihan hunningolle jättää lapset. Kyllä ne ihan omasta halustaan yleensä menee ennemmin kavereiden kanssa, tulee kuvioihin yökyläilyt ym.

Jossain vaiheessa lapset sitten ilmoittavat että eivät enää lähde vanhempien kanssa mökille tai lomamatkoille. Ja sitten ne jo lähtee opiskelemaan ja muuttavat pois kotoa.

Nyt sitä meikäläinenkin, 45v, ihmettelee hiljennyttä taloutta. Outoa mutta ihanaakin kaikki se oma aika.

[/quote]

Meille muille ikäisillesi vanhemmuus on sitä, että edelleen välittää lapsistaan ja on heistä huolissaan (vaikka yleensä ei ole edes syytä). Ei äitiys siihen lopu, kun lapsi muuttaa pois kotoa. Kamala ajatella, että sinä et enää ole kenenkään äiti vain siksi, että et näe lastasi päivittäin.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 12:47"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 12:44"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 11:25"]

Äitiys on 24/7. Et pääse siitä roolista eroon enää koskaan. 

[/quote]

Tämän kommentin kirjoittaja on ilmeisesti vielä pienten alle kouluikäisten lasten äiti.

Lapset kasvaa ja oma aika lisääntyy vuosien mittaan hurjaa vauhtia. Koulu alkaa ja kaverit tulee enemmän mukaan kuvioihin. Enkä nyt tarkoita, että pitää ihan hunningolle jättää lapset. Kyllä ne ihan omasta halustaan yleensä menee ennemmin kavereiden kanssa, tulee kuvioihin yökyläilyt ym.

Jossain vaiheessa lapset sitten ilmoittavat että eivät enää lähde vanhempien kanssa mökille tai lomamatkoille. Ja sitten ne jo lähtee opiskelemaan ja muuttavat pois kotoa.

Nyt sitä meikäläinenkin, 45v, ihmettelee hiljennyttä taloutta. Outoa mutta ihanaakin kaikki se oma aika.

[/quote]

Kyllä minä silti olen äiti 24/7, vaikka olen 52v ja vanhin asuu jo omillaan. Ei siitä vain irti pääse ikinä.

Äitini on 87v ja sanoi kesällä, että oli valvonut yhden yön veljeni vuoksi, koska oli suuri huoli lapsestaan, miten pärjää,kun joutui työttömäksi.

Sitä on äiti hautaan asti.

[/quote]

Juuri tätä tarkoitin. 

- 4-

Minä en tarvitse lomaa lapsistani, mutta ilmeisesti lapseni tarvitsevat välillä lomaa minusta ja isästään. Meillä homma menee nimittäin niin päin, että muksut (7 ja 9) itsekseen soittelevat isovanhemmille, josko pääsisivät joskus viikonlopuksi mummulaan. Siitä vain. On ihanaa, että lapsilla on paikka, johon niin mielellään lähtevät ja missä tuntevat olonsa turvalliseksi. Itse olen välillä kuin orpo piru kun lapset ovat poissa, mutta koetan kestää urhoollisesti. :D