Mies on kuin kolmas lapsi...

Minä kyllä ymmärrän aivan hyvin M40 kommenttia. Minä itse (naisena) olen pikkuisen laiskuuteen taipuvainen, joka voi olla hyvinkin terveellistä avioliitossamme. Jos toinen ei tee jotain mikä sille kuuluu, en minäkään sitä todellakaan tee. En jaksa, mulla on muutakin ajateltavaa / tehtävää. Tiskit siis seisoo, pyykki seisoo jne. Kyllä mies sen lopulta tekee. Tästä seuraa se, että toinen ei pidä itsestäänselvänä sitä, että vaimo lopulta kaiken hoitaa => mies ottaa enemmän itsekin vastuuta. Meillä vastuu kaikesta kodinhoidosta, lastenhoidosta, kissanristiäisistä ym. jakautuu ihan tasan, molemmat huolehtii. Joskus on sotkuista ja pyykit kasautuu ym. mutta ei me niistä tapella. Jos kasautuu liikaa, ettei toinen jaksa niitä enää yksin tehdä, sitten sovitaan että tehdään yhdessä.

Raha-asiat meillä on pikkuhiljaa hiisautunut miehen vastuulle. Meillä on yhteiset rahat, ja itse olen aina ollut vähän hiuthapeli raha-asioiden suhteen, joten oli ihan luonnollista, että mies otti laskujen maksamisen hoitaakseen. Tästä puolestaan on seurannut sitä, että kun toinen sen kokonaisuudessaan itse hoitaa, minä otan entistä vähemmän niistä vastuuta ja ajoittain käy niin, että olen ihan pihalla sen hetkisestä rahatilanteesta. Huono juttu.

Siis pointtini oli se, että ehkä sitä vastuuta toisen puolesta ei kannattaisi kantaa.

Minä kerran, toistan kerran, olen unohtanut, että lapsella on harrastus tiettynä päivänä kello viisi. Viiden minuutin ajomatkan päässä, jos autolla mennään (talvi ja lunta ja pakkasta oli). Töissä oli ihan älytön kiire, meillä harvemmin on sellaista kiirettä, harvemmin teen mitään ylitöitä, soitin ajoissa kotiin, etten tule heti neljältä, vaan minulla menee nyt pitempään. Tulin kotiin viittä vaille viisi. Siellä isä terävänä oli pukeamssa lasta harrastukseen (pointsit siitä että muisti), mutta vieressä seisoivat pienemmät lähes kelteisillään ja toisella vielä kakat vaipassa. 

Siis viittä vaille viisi! Minulle ei kukaan ollut vaivautunut muistuttamaan, että hei, muistatathan varmasti, että tänään on sitten harrastus. Tai kysymään, että hei, ehditkö viedä vai vienkö minä. Tyynesti vain olivat varmoja, että minä tulen ja hoidan homman. En olisi edes halunnut lähteä mihinkään kuskaukseen, mutta mullahan ne ulkokamppeet oli jo valmiiksi päällä, joten eiku täyskäännös ja liikenteeseen taas. 

Ellen olisi tullut, lapselta olisi jäänyt harrastus väliin. Ei se mies olisi saanut pieniä vartissa lähtökuntoon, eikä sen jälkeen olisi viitsinyt edes enää viedä. 

Oikeasti, minun muistiin luotetaan, minun on muistettava kaikki, siinä pahimmassa stressissäkin, vaikka mies lojuu kotona lomautettuna. Mutta toisinpäin ei ole mitään tarvetta. Minusta se osoittaa jo jonkinlaista empatian ja huolenpidon puutetta. Tasan tarkkaan tiesi mieskin, että minulla on ihan hirvittävä kiire töissä, poikkeuksellisen stressaava aika.

t. 9, jolla minuutit raksuttavat kohti pariterapian eka tapaamista...

Teidän naisten ongelma on suorittaminen.

Yritetään suorittaa naiseutta, äitiyttä, ammattia, kotia, perhettä, seksiä, joka hiton asiaa.

Sitten kun se mies ei jostain kumman syystä haluakaan suorittaa sitä kotia, eli puunata ja laittaa juuri sen naisen päässään mieltämän aikataulun tai siisteyskäsityksen mukaan, niin siitä nousee meteli.

Ja koska mies ei halua vaikuttaa siltä kuin olisi vaimonsa pikku apulainen, hän jättää sitten tekemättä.

Mies olisi saattanut tehdä jonkun asian ja suorituksen x, jos hän pitäisi olennaisena ja tärkeänä, että se tehdään juuri nyt ja että sen tekemisellä ylipäänsä on jotain väliä. Mutta kun se ei mennytkään sen vaimon korvien välissä olleen suunnitelman mukaan ja hän huomauttaa siitä miehelle (vaikka sitten nätistikin), niin miestä rupeaa risomaan ja hän jättää homman tahallaan sikseen.

Mieskin tekee niitä yhteisiä asioita kotona, kunhan se fiilis ei ole sellainen, että ne on tehtävä juuri niin kuin vaimo mielestä oikein on tai juuri silloin kun vaimo määrää.

Ja toisaalta, on juuri niinkuin joku tuossa ylempänä totesi, kyllä me miehet tiedetään ihan hyvin joistakin asioista, että jos sen jätän nyt tekemättä, niin vaimo tekee sitten hetken päästä.

Mutta pakkoko teidänkään on tehdä?

Kokeilkaa joskus, kuinka kauan joku asia saa olla tekemättä, kunnes mies siihen toimeen tarttuu. Voi olla, että naisten mittapuulla kauan, mutta kannattaa sitten myös miettiä, miten olennaista sen tekeminen nyt oikein olikaan.

Yksi hyvä vaihtoehto on kirjata kotona paperille, mitkä hommat kuuluvat kenenkin vastuulle ja määrittää myös vähän sitä, mikä niissä on olennaista ja mikä niissä on molempia tyydyttävä suoritustaso.

Mies nimittäin tekee mielummin niitä kotitöitä, kun tietää selkeästi, mikä kuuluu hänen vastuulleen ja näkee siitä listasta, mitä on tehty ja mitä tekemättä.

Ärsyttävintä ovat ne "puskista" tulevat, naisten keksimät jutut joita sitten miehen pitäisi ihan innoissaan olla suorittamassa, ellei halua olla lapsi ja laiska ja saamaton vätys.

Meillä en nipota kotitöistä: mies kyllä nipottaa kasautuvista tiskivuorista ja lasten sotkuista, että ei huomaa arjessa opettaa lapsia että esim. siivotaan leikin jälkeen sotkut pois. Minä en viitsi sitä enää yksinäni tehdä.

Meillä kissanristiäiset jäävät minun vastuulleni tai niitä ei ole ollenkaan. Eli MITÄÄN sosiaalisia kontakteja ei ole, mikäli minä en niitä järjestä. Miehen mielestä emme tarvitse toisia ihmisiä ollenkaan. Esim. lapsen kummiperheen mies on varmastikin jo suututtanut sillä, ettei ole ollut yhteydessä ollenkaan.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 16:01"]

Minä kyllä ymmärrän aivan hyvin M40 kommenttia. Minä itse (naisena) olen pikkuisen laiskuuteen taipuvainen, joka voi olla hyvinkin terveellistä avioliitossamme. Jos toinen ei tee jotain mikä sille kuuluu, en minäkään sitä todellakaan tee. En jaksa, mulla on muutakin ajateltavaa / tehtävää. Tiskit siis seisoo, pyykki seisoo jne. Kyllä mies sen lopulta tekee. Tästä seuraa se, että toinen ei pidä itsestäänselvänä sitä, että vaimo lopulta kaiken hoitaa => mies ottaa enemmän itsekin vastuuta. Meillä vastuu kaikesta kodinhoidosta, lastenhoidosta, kissanristiäisistä ym. jakautuu ihan tasan, molemmat huolehtii. Joskus on sotkuista ja pyykit kasautuu ym. mutta ei me niistä tapella. Jos kasautuu liikaa, ettei toinen jaksa niitä enää yksin tehdä, sitten sovitaan että tehdään yhdessä.

Raha-asiat meillä on pikkuhiljaa hiisautunut miehen vastuulle. Meillä on yhteiset rahat, ja itse olen aina ollut vähän hiuthapeli raha-asioiden suhteen, joten oli ihan luonnollista, että mies otti laskujen maksamisen hoitaakseen. Tästä puolestaan on seurannut sitä, että kun toinen sen kokonaisuudessaan itse hoitaa, minä otan entistä vähemmän niistä vastuuta ja ajoittain käy niin, että olen ihan pihalla sen hetkisestä rahatilanteesta. Huono juttu.

Siis pointtini oli se, että ehkä sitä vastuuta toisen puolesta ei kannattaisi kantaa.

[/quote]

Komppi tälle! Hormonaalisen ehkäisyn aloittaminen sai mulle täysimittaisen masennuksen aikaan ja siinä vierähti tovi jos toinenkin ennen kuin huomasin syy-yhteyden. En saanut enää kotona mitään aikaiseksi enkä asioita hoidetuksi vaikka olin aina ollut se jonka vastuulla on käytännössä kaikki. Kappas vaan, kyllähän se asioiden hoitaminen onnistui mieheltäkin kun oli pakko. Vaikka masennus on nyt jo menneen talven lumia, on kotityöt ja muut vastuut jakautuneet paljon tasaisemmin kun mies ei enää pidä itsestäänselvyytenä että kyllä minä ne teen jos miestä ei huvita.

Ysi jankkaa vielä vastauksen verran tähän.

Mutta kun on sovittu asiat yhdessä. Ollaan samaa mieltä, miten asiat pitäisi hoitaa. Ja noi aikataulut on harvemmin ihan vain mun keksimiä. Ja jos ovat, hoidan ne kyllä ihan itsekin!!!

Tätä ketjua on hauska lukea, sillä taistelin juuri näiden asioiden kanssa 80-luvulla, kun lapset ( 3 kpl ) olivat pieniä. Silloin usein ajattelin, että voi minkälaisen tahvon kanssa sitä on naimisiin päätynytkään. Mutta, että mikään ei ole muuttunut.

Mietin tätä asiaa siihen malliin, että naiset usein tekevät montaa asiaa yhtä aikaa. Muistan usein, miten suututti, kun mies listasi omia asioitaan (auton imurointi ja parturissa käynti ) ja pyysi minuakin tekemään listaa, mitä tehdä. Ei kuitenkaan ottanut itse paperia ja kynää, että olisin sanellut ne kodin tehtävät. Välillä minusta tuntui, että autoamme imuroitiin useammin, mitä kotiamme. Kuitenkin, eihän sitä tarvitse pikkulapsiperheessä kun vilkaista ympärilleen, niin tietää mitä tehdä. Jos tiskipöytä pursuaa astioista, jos jääkaappi kumisee tyhjyyttään. Siitän se lähtee se naisenkin puuhailu.

Joku tuossa kirjoitti, että naisten ongelmana on suorittaminen. Jooo, mutta kun monet asiat kotona eivät itsestään valmistu, vaan jonkun ne pitää tehdä. Pyykit vaan on pestävä yms. Enkä itse ainakaan jaksanut odotella sitä miehen inspiraatiota, vaan tein hommat itse.

Myöhemmin olen oppinut, että miehelleni (kai useimmille miehille ) kannattaa antaa vain yksi tehtävä kerrallaan, kaippa ne aivot puuroutuu pahasti, jos on liikaa stressiä monesta tehtävästä : (

Olisit antanut olla. Olisivat heräilleet ja ehkä jossain kohtaa keksineet, että kouluunkin pitäisi mennä. Jos kerran oli miehen vastuulla, niin antaa hänen hoitaa tavallaan ja vastata seurauksista. Ei se tietenkään ala skarppaamaan ja ottamaan vastuuta, kun perheen "kello" huolehtii kaikesta. Laiskan miehen logiikalla jos toinen huolehtii jostain, niin turha siitä on vielä itsekin lisäksi enempää ajatella.

t. Laiska mies 

Mua suuttuttaa, että mies tekee niin järjettömän hitaalla aikataululla asioita JA sen lisäksi jättää lapset huomioimatta. Hänestä aamulla pitää saada nukkua niin pitkään kuin haluaa. Sitten jos hän aamupäivällä valmistaa ruuan niin se voi helposti vaatia sen kolme tuntia, hän ei siis voi esim. pestä pyykkejä enää sitten aamupäivän aikana. Eikä hän voi touhuta lasten kanssa mitään, koska hän laittaa ruokaa! Esim hän istuu sohvalla odottamassa kun riisit keittyvät, sillä välin ei pysty tekemään yhtään mitään muuta. Hän ei myöskään kykene vahtimaan lapsia samalla kuin tekee jotain kotihommaa tai jotain omaa juttuaan. Jos siivoamme, minun täytyy siivota sekä huolehtia lapset (ja ohessa ruuanlaitto), mies vain siivoaa ja sitäkin hitaasti ja sitten kuvittelee, että HÄN on siivonnut meidän kodin. 

Miten miehille on niin älyttömän vaikeaa huomioida omia lapsiaan arjessa?!!! Tai siis minun miehelleni. En yleistä, minulla vain tämä yksi tohvelisankari.

:D juu. lissää.

Eli miesten mielestä pitäisi vain antaa olla. Ja samat miehet sitten nalkuttavat kun mitään ei ole tehty ja itse pitäisi kaikki muistaa. Hmm...

[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 16:45"]

Olisit antanut olla. Olisivat heräilleet ja ehkä jossain kohtaa keksineet, että kouluunkin pitäisi mennä. Jos kerran oli miehen vastuulla, niin antaa hänen hoitaa tavallaan ja vastata seurauksista. Ei se tietenkään ala skarppaamaan ja ottamaan vastuuta, kun perheen "kello" huolehtii kaikesta. Laiskan miehen logiikalla jos toinen huolehtii jostain, niin turha siitä on vielä itsekin lisäksi enempää ajatella.

t. Laiska mies 

[/quote]

Eipä ne miehet koskaan ota vastuuta. Jos tuossakin tapauksessa olisi toimittu kuten ehdotit, niin siitähän se riemu vasta olisi revennyt kun ukko raivoaisi että miksei herätetä ajoissa ja että naisen vika. Myönnä pois.

Jotkut miehet eivät vain ota vastuuta.

Aivan sama mitä nainen tekee. Ovat lapsen asteella, todennäköisesti lapsuudenkodissa pilalle hyysättyjä.

Itselläni oli tälläinen: allerginen pölylle ja muistutteli koko ajan, että on pölyistä ja hänelle tulee oireita. Ei voinut siivota kuitenkaan koskaan.

Ei omista ajokorttia mistä syystä minun piti paitsi käydä kaupassa, hoitaa kaikki lapsen kuljetukset ja lomamatka-ajot + auton huolto yms JA LISÄKSI kuskata tämä toinen lapsi omiin leikkeihinsä ja harrastuksiinsa (asuimme haja-asutusalueella).

Molemmat olimme vaativissa ja hyvin palkatuissa töissä, sillä erotuksella vain että kotona minun piti vielä hoitaa kaksi lasta (biologinen lapseni ja tämä mies. Sanomattakin selvää, että nyt olemme eronneet.

En usko, että olisin voinut opettaa tästä pellestä aikuista miestä eikä se minun tehtäväni olekaan.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2013 klo 17:23"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 16:45"]

Olisit antanut olla. Olisivat heräilleet ja ehkä jossain kohtaa keksineet, että kouluunkin pitäisi mennä. Jos kerran oli miehen vastuulla, niin antaa hänen hoitaa tavallaan ja vastata seurauksista. Ei se tietenkään ala skarppaamaan ja ottamaan vastuuta, kun perheen "kello" huolehtii kaikesta. Laiskan miehen logiikalla jos toinen huolehtii jostain, niin turha siitä on vielä itsekin lisäksi enempää ajatella.

t. Laiska mies 

[/quote]

Eipä ne miehet koskaan ota vastuuta. Jos tuossakin tapauksessa olisi toimittu kuten ehdotit, niin siitähän se riemu vasta olisi revennyt kun ukko raivoaisi että miksei herätetä ajoissa ja että naisen vika. Myönnä pois.

[/quote]

Jos puoliso "raivoaa" useinkin tai vielä täysin älyvapaista syistä, on ongelma aivan eri. Ratkaisukin helppo. 

meillä homma menee usein vähän päinvastoin. mies on kontrollifriikki ja "kaikki pitää hoitaa just nyt"-tyypinen, kun taas itse otan rennommin. esim. mies haluaa, että tiskikone tyhjennetään heti kun se on valmis, ruuanlaittotiskit tulee siivota ennen syömistä, perjantaisin on siivouspäivä, vaikka olis ollut kuinka kiireinen päivä jne. miehelle tuottaa suurta mielihyvää selkeät arkirutiinit, kun itse olen selvästi enemmän fiilistyyppi. ....olen huomannut, että olen usein vapaalla vaihteella vain siksi, koska tiedän, että mies hoitaa ja tekee. en tee sitä tahallani, vaan olemme jotenkin ajautuneet tällaisiin rooleihin. joskus koitan sanoa miehelleni, että löysäisi vähen ja jättäis mulle huolehdittavaa, mutta näen ettei se pysty siihen, ehkä ei luota muhun tarpeeksi. 

ap:lle suosittelen pariterapiaa. sun täytyy avoimesti puhua tunteistasi ja väsymyksestäsi ym. ehkä miehesi luulee, että nautit ruorissa olemisesta, eikä siksi tee mitään. 

Mulla on niin sama tilanne kuin ap:llä! Mies on kuin neljäs lapsi ja täysin laiska joka töiden lisäksi istuu tietokoneella, katsoo tv:tä, nukkuu pitkään jne. Laskuja maksaa ja joskus laittaa ruokaa ja laittaa pyykkikoneen päälle, mutta kaikki muu jää mulle. Ite saatan mennä seitsemäksi töihin ja kun tulen töistä niin mies istuu tietokoneella hikisessä t-paidassa ei ole peseytynyt, lounas astiat on yhä pöydässä, lapset yhä yövaatteissa, joka paikka on lasten leikkejä täynnä. Ensimmäisenä saa sitten työpäivän jälkeen alkaa laittaan ruokaa, siivoamaan, pesemään pyykkiä ja viedä lapset ulkoilemaan ja isommat harrastuksiin. Ja kauppaankin pitää keretä. Mies istuu loppupäivän tietokoneella tai menee kaverin tykö ja mun tehtävä on hoitaa lapset ja koti. Kun illalla saan lapset nukahtamaan niin oon ihan poikki. Ja sitten vielä mies ihmettelee etten joka päivä jaksa harrastaa seksiä, huh, huh...

No välillä oon yrittänyt sitä, etten tee niin paljoa jos mies ottais itekin vastuuta mutta silloinhan mies alkaa valittaa että ajattelinko pessä pyykkiä tai käydä kaupassa ja ettäkö en koskaan tee mitään... Ja sitten ennemmin tekee kaiken kun kuuntelee sitä valitusta. Viikonloppuna saatan ehtiä (miehen ollessa töissä) katsomaan tv:tä tai olla koneella. Voin sanoa, että väsyttää.

Eikä mies todellakaan ole aina ollut tälläinen vätys mutta kai naimisiin meno sai sen vähitellen muuttumaan laiskaksi. Ja on vielä täysin kiittämätön ja sanoo sitä etten mie tee koskaan mitään.

Miehen kouluttamisesta: hyvissä ajoin ennen Joulua pyysin siivoamaan ruokapöydän jotta saisi jouluisen liinan siihen. Pöytä oli tupaten täynnä miehen tilaamia ja lukemia lehtiä. Sanoi ettei hän ole sitä sotkenutkaan eikä hän siivoa...noh ei sitten laitettu liinaa enkä koskenut pöytään kuin omalta kohdaltani, eikä syöty myöskään jouluateriaa.  Kesällä mies pyysi vanhempansa käymään illalla, oli lomalla mutta lähti päivällä  asioilleen ja tuli illalla samaan aikaan kuin vanhempansa. Oletti ilmeisesti että siivoan paikat (lapsen lelut lattialla, pyykit telineissä, hiekat lattialla,, pöytä täynnä lehtiä) no en tod siivonnut. Oli nolona ja alkoi raivota kun tämä pöytäkin on näin sotkuinen ettei kahville mahdu! Eli laittoi täysin minun syyksi! Anoppikin siinä illan aikana avautui ja neuvoi laittamaan pienen lapsen telkkarin ääreen videoita katsomaan että ehdin tehdä "juttuja" eli siivoamaan poikansa jälkiä! En tod opeta lasta telkkarin tuijottajaksi vain sen takia ettei isänsä hoida omaa osuuttaan. Mies osaa jo viettää iltansa vain ja ainoastaan sohvalla, ei edes leiki lapsen kanssa! Mutta tulipahan selväksi mistä on oppi saatu....kohta pitäisi viettää lapsen synttäreitä, mies ei ole koskaan auttanut järjestelyissä joten taidan kutsua vieraat ABClle kahville tällä kertaa..

Meillä samaa kuin ap:lla. Kun mennään uimarannalle, mies vetää lipan silmille ja torkkuu pyyhkeen päällä, minä vahdin yksin kahta uimataidotonta lasta. Onpa naapurustossa joku tunnustanut, että vähän pelkää milloin mies tulee lasten kanssa samaan aikaan rannalle, sillä jos näkee jonkun tutun (varsinkin naisen), olettaa automaattisesti että tämä katsoo lasten perään, omien ohessa. Jos joskus huomautan tästä epäreilusta työnjaosta, mies ei sano mitään mutta hiippailee kauemmas, tilaa itselleen tuopin ja syventyy älypuhelimeensa. Kuin kiukutteleva teini.

puhuitteko aiheesta illalla? jos hän ajatteli, että kun sinä nyt kerran kuitenkin heräät töihin, herätät varmasti lapsenkin?

Ei ole univelkaa, nukkuu aina myöhään jos vaan voi. Peruslaiska luonne. Halusi lapsia ja on meillä useampikin :)

Mutta tuo vastuuttomuus ällöttää, on sellainen "manana, manana, kyllä kaiken ehtii, joo joo, muistan kyllä" -tyyppi. Muistilappuja ei saa kirjoittaa kun kuulemma muistaa kaiken, mutta kun ei muista.

Ja jos sanon että muista laittaa kello soimaan että herätät lapsen, niin sanoo että kyllä hän on jo siihen aikaan hereillä, ei tarvitse. No eipä joo. Makaa kuin mätä säkki ja aivotoiminta on nollassa...

Joo, ottaa päähän, kyllä tämä taas tästä.

ap