Lue keskustelun säännöt.
Mies on kuin kolmas lapsi...
14.08.2013 |
Miehellä on tänään vapaapäivä ja minä lähdin aamulla aikaisin töihin. Vasta töihin tultuani tajusin että eihän se mies tajua / ymmärrä / muista että lapsi pitää herättää ja lähettää kouluun! Kun on koko kesän saanut olla.
Nyt sitten laitoin viestiä että onhan hereillä ja herättänyt lapsen, ei vastausta. Soitin, ei vastausta (se nukkuu vaikka ydinsodan yli). Lopulta soitin lapsen puhelimeen, ja hän heräsi siihen.
On tämä kumma että miehellä ei mikään lataa, elää kuin lapsi ja nukkuu vaikka vuoden ympäri. Ärsyttävää kun mihinkään ei voi luottaa että hoitaa.
Kommentit (72)
Voi hyvänen aika näitä ideoisen suoltajia...keskustele miehen kanssa (done), anna lisää vastuuta (done), anna tilaa vauva-aikan (done), älä muistuttele miestä (done), mikä tahansa älynväläysneuvo (done), heitetty pihalle (not yet)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 11:20"]
Voi hyvänen aika näitä ideoisen suoltajia...keskustele miehen kanssa (done), anna lisää vastuuta (done), anna tilaa vauva-aikan (done), älä muistuttele miestä (done), mikä tahansa älynväläysneuvo (done), heitetty pihalle (not yet)
[/quote]
No, heitä sitten pihalle, kun olet jo kerran kaiken muun kokeillut!
[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 11:20"]
Voi hyvänen aika näitä ideoisen suoltajia...keskustele miehen kanssa (done), anna lisää vastuuta (done), anna tilaa vauva-aikan (done), älä muistuttele miestä (done), mikä tahansa älynväläysneuvo (done), heitetty pihalle (not yet)
[/quote]
No, heitä sitten pihalle, kun olet jo kerran kaiken muun kokeillut!
Ehdotus: älä soita miehelle/lapselle aamulla tarkistaaksesi mitään. Anna kaikkien nukkua pommiin. Sitten, kun tenava mylvii raivoissaan, että 'iskä ei herättänyt' ja hän myöhästyi koulusta sen takia, muistutus on miehelle paljon tehokkaampi kuin mikään, mitä sinä itse teet. Tämä kun tapahtuu muutaman kerran, ja itse viestität opelle oikean syyn myöhästelylle, mies saattaa herätä vastuuseensa. Jos ei sittenkään tajua, niin voit tehdä omat johtopäätöksesi sen suhteen, haluatko paapoa lasten lisäksi vielä yhtä isoa (ja työlästä) lasta vai et.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 11:20"]
Voi hyvänen aika näitä ideoisen suoltajia...keskustele miehen kanssa (done), anna lisää vastuuta (done), anna tilaa vauva-aikan (done), älä muistuttele miestä (done), mikä tahansa älynväläysneuvo (done), heitetty pihalle (not yet)
[/quote]
Sulle ei kelpaa mikään. Ei ihme ettei mies tee mitään enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi 32:n neuvo on oikeastaan paras ja ainoa.
Anna sen miehen tehdä asiat omaan tempoonsa ja herätä itse siihen, että miten ne jutut pitää hoitaa.
Tämä siis toisen miehen sanomana. Itse tunnistan osittain noita piirteitä itsessäni, mutta: Jos kotityöt ei enää maita eikä minua kiinnosta pitää mielessäni kaikenmaailman kissanristiäisten päivämääriä, se johtuu lähinnä siitä, että vaimo on jo sellainen elävä kalenteri ja diktaattori, että kun hänen mielestään pitää imuroida, niin sitten juuri sinä päivänä ja sillä kellonlyömällä pitää imuroida - ja hän jokatapauksessa vetää sen kalenterin täyteen kaikenlaista kumminkaiman lapsen synttärijuhlaa, niin muistakoon sitten itse ne, kun ne kerran niin kiinnostavat.
Minua voisi kiinnostaa tehdä asioita, kunhan saan tehdä ne omaan rytmiini, eikä silloin kun vaimo on päättänyt.
Ylipäänsä kaikki perheen asiat ovat jotenkin vaimon komennossa, kun hän tykkää päsmäröidä joka asiaan. Nekin, joista ihan mielelläni aiemmin vastasin, olen luovuttanut suosiolla hänen hoidettavakseen, kun kerran tietää paremmin, koska ja miten niitä hommia hoidetaan.
M40, 7 vuotta naimisissa
Mä just tänään kirosin samaa asiaa. Lomalla ollaan molemmat, mies eilen uhosi kuinka hän voi laittaa esikoisen kouluun kun en ole saanut "lomallani" yhtään aamua nukkua pitkään. No, arvaa kuka sitten herätti koulaisen, huolehti pukemisen ja koulutarvikkeet ja kouluun lähdön? Tämän lisäksi kuopuksen hampaiden pesut, aamupalan, pukemiset jne. Ja jotta lista ei loppuisi tähän, meillä on keskeneräinen remontti joka ei miehen toimesta ole edennyt milliäkään, joten ukon kuorsatessa jatkoin tapetointia ja pilkoin laminaatteja.
Tuntuu että mies on vain yksi lapsi lisää, mitään apua siltä on turha odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo todellista. Jos olisi, se ukko olis syvästi vammainen eikä se saisi edes hankkia lapsia.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 12:44"]
Toi 32:n neuvo on oikeastaan paras ja ainoa.
Anna sen miehen tehdä asiat omaan tempoonsa ja herätä itse siihen, että miten ne jutut pitää hoitaa.
Tämä siis toisen miehen sanomana. Itse tunnistan osittain noita piirteitä itsessäni, mutta: Jos kotityöt ei enää maita eikä minua kiinnosta pitää mielessäni kaikenmaailman kissanristiäisten päivämääriä, se johtuu lähinnä siitä, että vaimo on jo sellainen elävä kalenteri ja diktaattori, että kun hänen mielestään pitää imuroida, niin sitten juuri sinä päivänä ja sillä kellonlyömällä pitää imuroida - ja hän jokatapauksessa vetää sen kalenterin täyteen kaikenlaista kumminkaiman lapsen synttärijuhlaa, niin muistakoon sitten itse ne, kun ne kerran niin kiinnostavat.
Minua voisi kiinnostaa tehdä asioita, kunhan saan tehdä ne omaan rytmiini, eikä silloin kun vaimo on päättänyt.
Ylipäänsä kaikki perheen asiat ovat jotenkin vaimon komennossa, kun hän tykkää päsmäröidä joka asiaan. Nekin, joista ihan mielelläni aiemmin vastasin, olen luovuttanut suosiolla hänen hoidettavakseen, kun kerran tietää paremmin, koska ja miten niitä hommia hoidetaan.
M40, 7 vuotta naimisissa
[/quote]
Joo, mutta kultapieni kun sä et voi tehdä asioita ainoastaan oman rytmin mukaan. Nyt sä olet naimisissa ja sulla on ehkä lapsi/lapsia. Sä et voi enää elää omassa rytmissä, vaan sunkin pitää tehdä kompromisseja ja ottaa muut ja muiden tarpeet huomioon. Toinen vaihtoehto on erota. Vaimosi voisi myös mielellään elää omassa rytmissä, mutta hän ei voi, koska hän ottaa sitoutumisensa ja velvollisuutensa vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kun harvemmin ne rytmit edes on vaimonkaan keksimiä. Vaan esim. kouluun on ehdittävä tiettyyn kellonlyömään. Ja jos joskus on jotain tehtävä, se on vain tehtävä. Tosin niissä ei tarvita kellontarkkaa rytmiä, mutta jonkinlaista kuitenkin.
Tosin sitä en voi sietää, että esim. kun kysyn, voisiko mies tyhjentämään pesukoneen, kunhan se on valmis ja hän sanoo että joo, niin silti hän ei tyhjennä sitä. Ei edes sammuta, vaan se saamarin värkki piippaa kodinhoitohuoneessa. Pyykit kannattaisi ripustaa edes kohtuullisessa ajassa valmistumisensa jälkeen. On käynyt niinkin, että lähden kaupungille asioille tai vaikka vain kaverille kahville eikä pyykkikone ole vielä valmis. Mies on sanonut, että hän hoitaa sen. Tulen kotiin, piippaus on jo vaiennut (piippailee vissiin n. tunnin sitten vaikenee) ja mies "ei ole huomannut että kone on ollut valmis".
[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 12:44"]
Toi 32:n neuvo on oikeastaan paras ja ainoa.
Anna sen miehen tehdä asiat omaan tempoonsa ja herätä itse siihen, että miten ne jutut pitää hoitaa.
Tämä siis toisen miehen sanomana. Itse tunnistan osittain noita piirteitä itsessäni, mutta: Jos kotityöt ei enää maita eikä minua kiinnosta pitää mielessäni kaikenmaailman kissanristiäisten päivämääriä, se johtuu lähinnä siitä, että vaimo on jo sellainen elävä kalenteri ja diktaattori, että kun hänen mielestään pitää imuroida, niin sitten juuri sinä päivänä ja sillä kellonlyömällä pitää imuroida - ja hän jokatapauksessa vetää sen kalenterin täyteen kaikenlaista kumminkaiman lapsen synttärijuhlaa, niin muistakoon sitten itse ne, kun ne kerran niin kiinnostavat.
Minua voisi kiinnostaa tehdä asioita, kunhan saan tehdä ne omaan rytmiini, eikä silloin kun vaimo on päättänyt.
Ylipäänsä kaikki perheen asiat ovat jotenkin vaimon komennossa, kun hän tykkää päsmäröidä joka asiaan. Nekin, joista ihan mielelläni aiemmin vastasin, olen luovuttanut suosiolla hänen hoidettavakseen, kun kerran tietää paremmin, koska ja miten niitä hommia hoidetaan.
M40, 7 vuotta naimisissa
[/quote]
Hienoa! Meneekö teillä lasten koulunaloitukset SUN rytmin mukaan? Sehän on kiva, meillä niistä päättää koulu ja opetussuunnitelma. Se, että huolehtii lapsen ajallaan kouluun, ei ole diktaattorina toimimista vaan normaalia arjen pyöritystä johon pitäisi pystyä molempien vanhempien. Oletan, että sinä et pysty koska vaimo on elävä kalenteri ja pitää asiat hallussaan.
Tyypillinen miehen asenne, mä teen just sen verran kun haluan ja jaksan (eli ei paljon mitään) ja vaimon on jaksettava loput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 13:15"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 12:44"]
Toi 32:n neuvo on oikeastaan paras ja ainoa.
Anna sen miehen tehdä asiat omaan tempoonsa ja herätä itse siihen, että miten ne jutut pitää hoitaa.
Tämä siis toisen miehen sanomana. Itse tunnistan osittain noita piirteitä itsessäni, mutta: Jos kotityöt ei enää maita eikä minua kiinnosta pitää mielessäni kaikenmaailman kissanristiäisten päivämääriä, se johtuu lähinnä siitä, että vaimo on jo sellainen elävä kalenteri ja diktaattori, että kun hänen mielestään pitää imuroida, niin sitten juuri sinä päivänä ja sillä kellonlyömällä pitää imuroida - ja hän jokatapauksessa vetää sen kalenterin täyteen kaikenlaista kumminkaiman lapsen synttärijuhlaa, niin muistakoon sitten itse ne, kun ne kerran niin kiinnostavat.
Minua voisi kiinnostaa tehdä asioita, kunhan saan tehdä ne omaan rytmiini, eikä silloin kun vaimo on päättänyt.
Ylipäänsä kaikki perheen asiat ovat jotenkin vaimon komennossa, kun hän tykkää päsmäröidä joka asiaan. Nekin, joista ihan mielelläni aiemmin vastasin, olen luovuttanut suosiolla hänen hoidettavakseen, kun kerran tietää paremmin, koska ja miten niitä hommia hoidetaan.
M40, 7 vuotta naimisissa
[/quote]
Joo, mutta kultapieni kun sä et voi tehdä asioita ainoastaan oman rytmin mukaan. Nyt sä olet naimisissa ja sulla on ehkä lapsi/lapsia. Sä et voi enää elää omassa rytmissä, vaan sunkin pitää tehdä kompromisseja ja ottaa muut ja muiden tarpeet huomioon. Toinen vaihtoehto on erota. Vaimosi voisi myös mielellään elää omassa rytmissä, mutta hän ei voi, koska hän ottaa sitoutumisensa ja velvollisuutensa vakavasti.
[/quote]
Ja mistä päättelit, että se vaimon aikataulu ja rytmi on nyt sitten jotenkin perheen ja lasten kannalta paras?
Kuinka kauan tuota "miehen aikuiseksi opettelua" sitten jatketaan? Pitääkö mielestänne oikeasti lapsen myöhästyä toistuvasti koulusta (ja joutua kenties huonoon valoon opettajansakin silmissä), jäädä pois harkoista/kaverin synttäreiltä/retkeltä ihan vaan sen takia että meidän isi tässä opettelee arkea? Eikö sen pitäisi olla jumankauta selvä asia aikuiselle ihmiselle, että jos hän on kotona ja toinen vanhempi töissä, niin se kotona oleva hoitaa noiden asioiden muistamisen? Toki lapsella itselläänkin on oltava vastuuta, mutta se tulee pikkuhiljaa ja pienissä erissä, eikä esim. ekaluokkalainen todellakaan ole kypsä muistamaan kaikkia asioitaan. Sen takia niitä lippuja ja lappuja kannetaan kotiin, VANHEMMILLE. En voi ymmärtää näitä neuvoja, missä käsketään vauvan karjua kakat vaipassa tuntikausia tai jäämään koulusta pois että ukkos saisi tehdä asioita "omalla tempollaan". Hitto että kiehuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Ja mistä päättelit, että se vaimon aikataulu ja rytmi on nyt sitten jotenkin perheen ja lasten kannalta paras?
[/quote]
Kenties siksi, että mies puhui asioiden tekemisestä OMALLA TEMPOLLAAN. Ei sanaakaan muista ihmisistä, kuten vaikkapa lapsista.
Miehet ovat viisaita. Huomaavat, että vaimo kyllä hoitaa hommat jos itse vaan jättää ne hoitamatta. Ihanaahan se on kun voi omassa kodissaan olla kuin hotellissa. Joidenkin avioliitot ovat kuin ilmaisia hotelleja, ei tarvi tehdä mitään eikä edes kustanna paljoa kun toinen tekee ja maksaa kaiken.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 15:10"]
Hienoa! Meneekö teillä lasten koulunaloitukset SUN rytmin mukaan? Sehän on kiva, meillä niistä päättää koulu ja opetussuunnitelma. Se, että huolehtii lapsen ajallaan kouluun, ei ole diktaattorina toimimista vaan normaalia arjen pyöritystä johon pitäisi pystyä molempien vanhempien. Oletan, että sinä et pysty koska vaimo on elävä kalenteri ja pitää asiat hallussaan.
Tyypillinen miehen asenne, mä teen just sen verran kun haluan ja jaksan (eli ei paljon mitään) ja vaimon on jaksettava loput.
[/quote]
En nyt takertunut tuossa mihinkään lillukanvarsiin, kuten tuohon kouluun heräämiseen, tarkoitin vaan että sen jatkuvan marttyyrinä naputtamisen ja nalkuttamisen sijaan - ja samoin tuon: "vaimon on jaksettava loput" -asenteen sijaan te naiset voisitte joskus pitää päänne kiinni ja olla jaksamatta.
Mikä helkkarin pakko teidänkään on niitä asiota tehdä, jos ei mieskään tee.
Koska mies tietää, että pääsee vähemmällä kun jättää tekemättä, kun vaimo tekee sitten kumminkin.
Jättäkää väliin, älkää tehkö. Älä ole äiti miehellesi. Älä kahmi kaikkea vastuuta itsellesi, siedä vähän sotkua ja epäjärjestystä ja tekemättömiä töitä.
Jos kuitenkin teet kaiken kotona ja huomaat olevasi se, joka kaiken suunnittelee ja organisoi ja toteuttaa, sekä lisäksi että miehesi ei enää kauheasti kommunikoi kanssasi eikä halua seksiä, niin älä ihmettele miksi.
Jos viet mieheltä kaiken tilan toimia niinkuin parhaaksi näkee ja oppia virheistään ja nalkutat ja tosiaan sitten marttyyrinä marmatat, ja hoidat kaiken kuitenkin kuntoon, niin mitä hittoa luulet että se mies ajattelee?
Voin kertoa: Ajattelee että mitä minulla tässä tehdään? Tai että piruako yritän mitään kun haukut siitä saa kuitenkin, väärin se on joka tapauksessa tehty ja akka murjottaa kun joutuu kaiken tekemään ja korjaamaan.
Ja sitä paitsi, vaimo rupeaa muistuttamaan äitiä.
Ja kuka sitä sitten enää haluaa?
[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 15:13"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 13:15"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 12:44"]
Toi 32:n neuvo on oikeastaan paras ja ainoa.
Anna sen miehen tehdä asiat omaan tempoonsa ja herätä itse siihen, että miten ne jutut pitää hoitaa.
Tämä siis toisen miehen sanomana. Itse tunnistan osittain noita piirteitä itsessäni, mutta: Jos kotityöt ei enää maita eikä minua kiinnosta pitää mielessäni kaikenmaailman kissanristiäisten päivämääriä, se johtuu lähinnä siitä, että vaimo on jo sellainen elävä kalenteri ja diktaattori, että kun hänen mielestään pitää imuroida, niin sitten juuri sinä päivänä ja sillä kellonlyömällä pitää imuroida - ja hän jokatapauksessa vetää sen kalenterin täyteen kaikenlaista kumminkaiman lapsen synttärijuhlaa, niin muistakoon sitten itse ne, kun ne kerran niin kiinnostavat.
Minua voisi kiinnostaa tehdä asioita, kunhan saan tehdä ne omaan rytmiini, eikä silloin kun vaimo on päättänyt.
Ylipäänsä kaikki perheen asiat ovat jotenkin vaimon komennossa, kun hän tykkää päsmäröidä joka asiaan. Nekin, joista ihan mielelläni aiemmin vastasin, olen luovuttanut suosiolla hänen hoidettavakseen, kun kerran tietää paremmin, koska ja miten niitä hommia hoidetaan.
M40, 7 vuotta naimisissa
[/quote]
Joo, mutta kultapieni kun sä et voi tehdä asioita ainoastaan oman rytmin mukaan. Nyt sä olet naimisissa ja sulla on ehkä lapsi/lapsia. Sä et voi enää elää omassa rytmissä, vaan sunkin pitää tehdä kompromisseja ja ottaa muut ja muiden tarpeet huomioon. Toinen vaihtoehto on erota. Vaimosi voisi myös mielellään elää omassa rytmissä, mutta hän ei voi, koska hän ottaa sitoutumisensa ja velvollisuutensa vakavasti.
[/quote]
Ja mistä päättelit, että se vaimon aikataulu ja rytmi on nyt sitten jotenkin perheen ja lasten kannalta paras?
[/quote]
No jonkun on pidettävä huolta siitä, että asiat hoituvat ajallaan. Tietenkään en tiedä mistä tuossa tapauksessa on kyse ja kuka on loppujen lopuksi se diktaattori. Voi se olla mieskin, joka passiivisella asenteella kapinoi vaimoaan vastaan kuin uhmaikäinen äitiään vastaan. Sellainen olo tuosta tuli. Pikkupoika mököttää kun äiti sanoo miten pitää toimia...
Joka tapauksessa naputat väärälle taholle jos mulle naputat. En ole naimisissa eikä ole lapsia. Mutta vituttaa tuollaiset miehet, jotka ovat naimisissa ja välttelevät vastuuta. Näin sinkkunaisena olen saanut tarpeekseni nööseistä ukkomiehistä, jotka hakevat multa lohtua (turhaan).
Eli kuten tuo M40 vahvisti, joko niin että vaimo tekee, tai sitten ei tehdä ollenkaan. Sellaista vaihtoehtoa hän ei jostain syystä esittänyt, että niitä hommia ja vastuita jaettaisiin järkevästi niin, että kumpikaan ei uuvu eikä kummankaan tarvitse olla diktaattori tai perheen aikatauluttaja ja kalenteri.
En tarvitse kummoisia ennustajaeukon lahjoja povatakseni, että hän ei tule olemaan toista 7 vuotta naimisissa.
Meillä mies kirjoittaisi taatusti sanasta sanaan samat kirjoitukset kuin M40 täällä kirjoittanut. Pistää miettimään, mutta M40:lle kanssa sanoisin, että miksi mies elää niin minä minä -tyylillä eikä ota toisia (lapsia!) huomioon?
Kai sen miehen kanssa voi keskustella? Sanot rauhallisesti, että sun pitää ottaa vastuuta myös.