Kärsiikö joku muu ajoittain elämää häiritsevästä kuolemanpelosta?

Minä kärsin ja olen lopen kyllästynyt jo siihen :(. Pelkään erityisesti sairauksia ja suurin huolenaiheeni on, miten lasten kävisi, jos he menettäisivät äitinsä jo.

olenko ainoa joka kärsii tällaisesta? Välillä en aikoihin, sitten taas paljon. 

Jos vielä joku osaisi kertoa miten siitä pääsisi eroon? Järkitasolla ymmärtän miten turhaa se on, mutta järki ei nyt ole voitolla tässä matsissa...