Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin elää tällaista elämää:
14.07.2013 |
Haluaisin, että vuoden päästä meillä olisi yksi lapsi lisää. Mä jäisin töistä kotiin, ja pysyisin tällä kertaa kotona pitkään. Kenties saataisiin vielä tämänkin lapsen jälkeen yksi vielä. Kotona voisin olla ainakin siihen saakka, kunnes pienin lapsista menisi yläasteelle.
Mies kävisi töissä, ja huolehtisi siis taloudellisesta puolesta.
Minä kantaisin korteni kekoon olemalla nuuka ja taloudellinen. Hoitaisin kotia kuin 50-luvun kotirouva konsanaan, miestä odottaisi valmis ruoka, kun tulisi kotiin, koti olisi puunattu ja lapset siistitty.
Huushollaisin, laittaisin ruokaa, hoitaisin lapsia, tarkistaisin läksyjä, veisin heitä harrastuksiin, leipoisin.. toisinaan kutsuisin ystäviä lapsineen meille kylään kahville, itse olisin tietysti leiponut monensorttista tarjottavaa, ja kahvit juotaisiin näteistä kupeista, kauniisti katetulta pöydältä.
Huolehtisin ulkonäöstäni, aamuisin laittaisin tukan kondikseen, kevyen päivämeikin ja käyttäisin paljon hameita. ;)
Kyllä, tällaisesta mä ihan oikeasti unelmoin. :) Ja mikä parasta, sen toteuttaminen on (suureksi osaksi) vain minusta itsestäni kiinni!
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin tahtoisin veneillä! <3
Jos itse olisin joskus työttömänä olisi hyvä jos miehellä olisi kuitenkin silläkin jotain hommia. Mutta tuo nyt on sellaista laskuvarjoajattelua. Ehkä voisi harkita tilavaa kaksiota nykyisen sijaan, ja ruokaa tehtäisiin vuorotellen, miten kulloinkin ehtii. Toivon tekeväni tulevaisuudessa raskasta fyysistä työtä, joten minkä levolta, pakollisilta muilta askareilta ja kirjallisuudelta ehtisin vietettäisiin laatuaikaa yhdessä milloin molemmille sopii.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 00:55"]
[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 00:47"]
Kova oli taistelu sen puolesta, että naiset olisivat taloudellisesti riippumattomia miehestä. Näemmä se ei sitten ollutkaan se, mitä naiset oikeasti halusivat.
[/quote]
Voihan asian noinkin sanoa. Toisaalta, nyt naisilla on valinnanvaraa. Kotiin ei ole pakko jäädä jos ei halua.
Minulle tuo ap:n unelma olisi suorastaan painajainen. En haluaisi olla miehen rahoista riippuvainen kotihengetär. Haluan tienata omat rahani, sillä mikään ei ole varmaa. Mitä vain voi sattua. Mistä tietää, jos ap:n mies löytää toisen ja häviää kuin pieru saharaan. Vähintäänkin "vaatisin" tietyn summan kuukaudessa, josta laittaisin osan sivuun pahan päivän varalle. Eläkkeeseen kotona olo tekee myös ison loven. Ei voi luottaa, että puoliso olisi siinä vaiheessa hengissä tai muutoin kuvioissa auttamassa taloudellisesti.
Ei se työllistyminenkään ole mikään varma juttu. Oletetaan, että ap olisi kotona vaikkapa 15 vuotta jonka jälkeen olisi mentävä töihin. Cv:ssä on noin monta vuotta pelkkää tyhjää. En usko, että se työnantajaa vakuuttaa.
Aina voi kouluttautua uudelleen, mutta mitä enemmän on ikää, sen hankalampaa on löytää töitä.
[/quote]
Annatko useinkin pelon estää sinua toteuttamasta unelmiasi?
Totta kai mitä vain voi sattua, ja kukaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Kukaan ei edes voi tietää elipäiviensä määrää. Tietenkin on fiksua jollain tavalla varautua tulevaan, "pahan päivän varalle", eikä nyt aivan suinpäin tule tehdä mitä mieli haluaa, ilman että asiaa on yhtään funtsittu. (Toisaalta, kuka sanoo että mitään eläkkeitäkään edes on sitten kun minä olen eläkeiässä?)
Olen kuitenkin sitä mieltä, että esim. tässä minun tilanteessani olisi turhaa jättää koko perhettä hyödyttävä, oma unelmani toteuttamatta, koska takaraivossa jyskyttäisi pelko siitä, että mies kuolee tai jättää minut tms. Voihan sitä elää elämäänsä peläten, mutta mitä se hyödyttää?
Mä uskon, että heittää elämä eteen mitä tahansa, kyllä siitä selviää, kun löytää keinot ja omaa jonkinlaista tukiverkkoa. Täällä Suomessa asiat ovat ainakin vielä ihan hyvällä tolalla, kenenkään ei nälkään tarvitse kuolla tai asua pahvilaatikossa.
ap
Go, ap, go! Follow your dream! Anna palaa ja toteuta unelmasi. Kuulostaa hyvältä ja järkevältä. Miksi elämä pitäisi tuhlata ankeaan työntekoon, jos todella on mahdollisuus jäädä kotiin ja tehdä sitä, mistä nauttii?
Toivon, että paranen syövästäni ja saan elää normaalia elämää. Lääkärin mukaan elinaikaennusteeni on muutama vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 10:13"]
[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 00:55"]
[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 00:47"]
Kova oli taistelu sen puolesta, että naiset olisivat taloudellisesti riippumattomia miehestä. Näemmä se ei sitten ollutkaan se, mitä naiset oikeasti halusivat.
[/quote]
Voihan asian noinkin sanoa. Toisaalta, nyt naisilla on valinnanvaraa. Kotiin ei ole pakko jäädä jos ei halua.
Minulle tuo ap:n unelma olisi suorastaan painajainen. En haluaisi olla miehen rahoista riippuvainen kotihengetär. Haluan tienata omat rahani, sillä mikään ei ole varmaa. Mitä vain voi sattua. Mistä tietää, jos ap:n mies löytää toisen ja häviää kuin pieru saharaan. Vähintäänkin "vaatisin" tietyn summan kuukaudessa, josta laittaisin osan sivuun pahan päivän varalle. Eläkkeeseen kotona olo tekee myös ison loven. Ei voi luottaa, että puoliso olisi siinä vaiheessa hengissä tai muutoin kuvioissa auttamassa taloudellisesti.
Ei se työllistyminenkään ole mikään varma juttu. Oletetaan, että ap olisi kotona vaikkapa 15 vuotta jonka jälkeen olisi mentävä töihin. Cv:ssä on noin monta vuotta pelkkää tyhjää. En usko, että se työnantajaa vakuuttaa.
Aina voi kouluttautua uudelleen, mutta mitä enemmän on ikää, sen hankalampaa on löytää töitä.
[/quote]
Annatko useinkin pelon estää sinua toteuttamasta unelmiasi?
Totta kai mitä vain voi sattua, ja kukaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Kukaan ei edes voi tietää elipäiviensä määrää. Tietenkin on fiksua jollain tavalla varautua tulevaan, "pahan päivän varalle", eikä nyt aivan suinpäin tule tehdä mitä mieli haluaa, ilman että asiaa on yhtään funtsittu. (Toisaalta, kuka sanoo että mitään eläkkeitäkään edes on sitten kun minä olen eläkeiässä?)
Olen kuitenkin sitä mieltä, että esim. tässä minun tilanteessani olisi turhaa jättää koko perhettä hyödyttävä, oma unelmani toteuttamatta, koska takaraivossa jyskyttäisi pelko siitä, että mies kuolee tai jättää minut tms. Voihan sitä elää elämäänsä peläten, mutta mitä se hyödyttää?
Mä uskon, että heittää elämä eteen mitä tahansa, kyllä siitä selviää, kun löytää keinot ja omaa jonkinlaista tukiverkkoa. Täällä Suomessa asiat ovat ainakin vielä ihan hyvällä tolalla, kenenkään ei nälkään tarvitse kuolla tai asua pahvilaatikossa.
ap
[/quote]
Hyvin vastattu, samaa mieltä ! Ei voi elää elämäänsä peläten koko ajan pahinta ! Tai voi, muttei voi nauttia mistään !
[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 10:19"]
Toivon, että paranen syövästäni ja saan elää normaalia elämää. Lääkärin mukaan elinaikaennusteeni on muutama vuosi.
[/quote]
Tsemppiä..kaikkea hyvää sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 23:31"]
Kuvailit mun kauhuelämäskenaarion.
[/quote]
:D jep
[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 10:29"]
[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 23:31"]
Kuvailit mun kauhuelämäskenaarion.
[/quote]
:D jep
[/quote]
Kyllä mä ymmärrän, että minun unelmani ei ole kaikkien unelma. Eikä tarvitse ollakaan. Teidän unelmanne saattaa taas olla minun "kauhuelämäskenaarioni". Me ihmiset olemme erilaisia :) Toivotaan kuitenkin, että jokainen löytää ja voi toteuttaa ainakin jossain määrin niitä OMIA unelmiaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elin vähän tuon tapaista elämää kahdeksan vuotta ja kyllä olin onnellinen kun aloitin työt! Enää en tuohon rumbaan lähtisi ja niin ei onneksi tapahdukaan. Tuo aika riitti kotona oloon mainiosti, eläkeläisenä mietin sitten jotakin muuta.
Olen onnellisena elänyt unelmaasi usean vuoden ajan. Tiedoksi vain että kotirouvuus ei tarkoita oman tahdon menettämistä. Mies on vuosien aikana tullut enemmän riippuvaiseksi minusta vaikka on se joka rahan tienaa. Se minne raha jakautuu sen jälkeen on minun heiniäni. Lapset ovat kohta kaikki koulussa jolloin ajattelin aloittaa omaa pientä bisnestä.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 00:47"]
Kova oli taistelu sen puolesta, että naiset olisivat taloudellisesti riippumattomia miehestä. Näemmä se ei sitten ollutkaan se, mitä naiset oikeasti halusivat.
[/quote]
Voihan asian noinkin sanoa. Toisaalta, nyt naisilla on valinnanvaraa. Kotiin ei ole pakko jäädä jos ei halua.
Minulle tuo ap:n unelma olisi suorastaan painajainen. En haluaisi olla miehen rahoista riippuvainen kotihengetär. Haluan tienata omat rahani, sillä mikään ei ole varmaa. Mitä vain voi sattua. Mistä tietää, jos ap:n mies löytää toisen ja häviää kuin pieru saharaan. Vähintäänkin "vaatisin" tietyn summan kuukaudessa, josta laittaisin osan sivuun pahan päivän varalle. Eläkkeeseen kotona olo tekee myös ison loven. Ei voi luottaa, että puoliso olisi siinä vaiheessa hengissä tai muutoin kuvioissa auttamassa taloudellisesti.
Ei se työllistyminenkään ole mikään varma juttu. Oletetaan, että ap olisi kotona vaikkapa 15 vuotta jonka jälkeen olisi mentävä töihin. Cv:ssä on noin monta vuotta pelkkää tyhjää. En usko, että se työnantajaa vakuuttaa.
Aina voi kouluttautua uudelleen, mutta mitä enemmän on ikää, sen hankalampaa on löytää töitä.