Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin elää tällaista elämää:
14.07.2013 |
Haluaisin, että vuoden päästä meillä olisi yksi lapsi lisää. Mä jäisin töistä kotiin, ja pysyisin tällä kertaa kotona pitkään. Kenties saataisiin vielä tämänkin lapsen jälkeen yksi vielä. Kotona voisin olla ainakin siihen saakka, kunnes pienin lapsista menisi yläasteelle.
Mies kävisi töissä, ja huolehtisi siis taloudellisesta puolesta.
Minä kantaisin korteni kekoon olemalla nuuka ja taloudellinen. Hoitaisin kotia kuin 50-luvun kotirouva konsanaan, miestä odottaisi valmis ruoka, kun tulisi kotiin, koti olisi puunattu ja lapset siistitty.
Huushollaisin, laittaisin ruokaa, hoitaisin lapsia, tarkistaisin läksyjä, veisin heitä harrastuksiin, leipoisin.. toisinaan kutsuisin ystäviä lapsineen meille kylään kahville, itse olisin tietysti leiponut monensorttista tarjottavaa, ja kahvit juotaisiin näteistä kupeista, kauniisti katetulta pöydältä.
Huolehtisin ulkonäöstäni, aamuisin laittaisin tukan kondikseen, kevyen päivämeikin ja käyttäisin paljon hameita. ;)
Kyllä, tällaisesta mä ihan oikeasti unelmoin. :) Ja mikä parasta, sen toteuttaminen on (suureksi osaksi) vain minusta itsestäni kiinni!
Kommentit (32)
[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 23:27"]
Minä elän tuollaista elämää.
[/quote]
Oletko kauankin elänyt näin? minkä ikäinen olet, jos saa udella?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh! Kaksi kuukautta. Nelikymppinen.
Kuvailit mun kauhuelämäskenaarion.
Voi kuulostaa ihanalta! :) Ihana, että on haaveita.
Itse haaveilen, että meillä olisi puinen huvilatyylinen omakotitalo pääkaupunkiseudulta. Haaveilen että oltaisiin molemmat johtavissa hyvinpalkatuissa ja mielenkiintoisissa töissä ja saataisiin pari lasta. Vapaa-ajalla viikolla urheiltaisiin kovasti perheenä, tietenkin aina lasten ehdoilla, ja kokoonnuttaisiin joka ilta yhdessä syömään. Viikonloppuisin laitettaisiin kotia tai pidettäisiin ihanassa puutarhassamme kutsuja, purjehdittaisiin omalla veneellä aurinkoisella merellä tai vietettäisiin aikaa kesäpaikassamme puutarhaa hoitaen, marjastaen, sienestäen, lukien, saunoen. Pari kertaa vuodessa matkailtaisiin aina eri paikkoihin: Alpeille, Afrikkaan, Amerikkaan... Kaikki nämä terveinä ja onnellisina. Tämä olisi meidän unelmaa :)
minä elän kanssa tuollaista elämää, ja tulen aina elämäänkin..28 vee..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kutonen, oikein mukavalta kuulostaa sinunkin unelmasi! Toivotaan, että toteutuu :)
ap
6,noin me elettiin ennen tätä, mutta karu totuus oli, että ei ehditty mitään, kun molemmat teki vaativaa, oli se iso talo ja vene ja puutarha ja kaksi lasta. Yksi kesä meni niin, etten edes käynyt veneessä... Nyt ehditään tavata ystäviäkin, kun minä lopetin työnteon. 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin elän tuollaista elämää. Tosin en jaksa aina laittautua nätiksi, hamekin on päällä vain harvoin. Enkä leivo kovinkaan usein.
Eli en mä sittekään elä. No mutta melkein.
Minä elin lähes tuollaista elämää. Sitten heräsin, että minusta oli tullut pikkuvaimo, miehen marionetti. Oma vikahan se oli, mitäs annoin vallan miehelle, mutta ei ikinä enää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 23:37"]
Minä elin lähes tuollaista elämää. Sitten heräsin, että minusta oli tullut pikkuvaimo, miehen marionetti. Oma vikahan se oli, mitäs annoin vallan miehelle, mutta ei ikinä enää...
[/quote]
Mitä tarkoitat "vallan antamisella miehelle"?
Minä antaisin "vallan" ihan mieluusti miehelleni, sillä tavalla perinteisellä tavalla, en kuitenkaan ajattele että se olisi mitenkään nöyristellen tai alistettuna miehen marionettina olemista. Siksi kysyn, mitä sinä tarkoitat, kun ei varmaan ajatella ihan samalla lailla?
ap
Minä olen tehnyt ap:n unelman lailla eli kotoillut lasten kanssa, ja sitten olen ollut taas välillä ollut töissä. Kaikkeen kyllästyy, joten on ollut todella ihanaa vaihdella roolia kodin ja työn välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 23:56"]
Minä olen tehnyt ap:n unelman lailla eli kotoillut lasten kanssa, ja sitten olen ollut taas välillä ollut töissä. Kaikkeen kyllästyy, joten on ollut todella ihanaa vaihdella roolia kodin ja työn välillä.
[/quote]
Mäkin oon siis ollut esikoisen kanssa kotona aiemmin pari vuotta, sitten menin takaisin töihin. Toisaalta oli aluksi ihan virkistävää olla töissä, mutta melko pian tajusin, että se kotona oleminen, kodin hoitaminen ja lasten kanssa oleminen on enemmän minun juttuni. Miehenkään kanssa ei tarvitsisi "vääntää" kotitöistä, mä tekisin ne ihan mielelläni kaikki, kunhan mulla olisi enemmän aikaa, mies taas olisi mielellään tekemättä.. joka taas onnistuisi siis jos mä olisin jälleen kotona :) win-win.
ap
[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 00:04"]
[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 23:56"]
Minä olen tehnyt ap:n unelman lailla eli kotoillut lasten kanssa, ja sitten olen ollut taas välillä ollut töissä. Kaikkeen kyllästyy, joten on ollut todella ihanaa vaihdella roolia kodin ja työn välillä.
[/quote]
Mäkin oon siis ollut esikoisen kanssa kotona aiemmin pari vuotta, sitten menin takaisin töihin. Toisaalta oli aluksi ihan virkistävää olla töissä, mutta melko pian tajusin, että se kotona oleminen, kodin hoitaminen ja lasten kanssa oleminen on enemmän minun juttuni. Miehenkään kanssa ei tarvitsisi "vääntää" kotitöistä, mä tekisin ne ihan mielelläni kaikki, kunhan mulla olisi enemmän aikaa, mies taas olisi mielellään tekemättä.. joka taas onnistuisi siis jos mä olisin jälleen kotona :) win-win.
ap
[/quote]
Mitäs sitten kun miehei kuolee? Tai lähtee toisen matkaan? Elämää kun ei voi ennustaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuo olisi kauhuskenaario :D
Mä tulisin hulluksi, jos olisin aina kotona. Vuodessakin ehdin turhautua jo huolella. En erityisemmin tykkää ruoanlaitosta, leipomisesta tms., mutta toki niitä olosuhteiden pakosta joudun tekemään. Mies onneksi jopa tykkää ruoanlaitosta ja hoitaakin sen usein viikonloppuisin.
Mun ihanne-elämää olisi, että saisi olla aina kesät 3kk kesälomalla lasten kanssa. Muuten tykkäisin elää kuten nytkin. Lasten harrastuskuskausten, liikunnan ja perheen yhteisen ajan mukaisesti. Ehkä mun täytyisi harkita vuorotteluvapaata, jonka jakaisin monelle kesälle :)
[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 00:09"]
[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 00:04"]
[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 23:56"]
Minä olen tehnyt ap:n unelman lailla eli kotoillut lasten kanssa, ja sitten olen ollut taas välillä ollut töissä. Kaikkeen kyllästyy, joten on ollut todella ihanaa vaihdella roolia kodin ja työn välillä.
[/quote]
Mäkin oon siis ollut esikoisen kanssa kotona aiemmin pari vuotta, sitten menin takaisin töihin. Toisaalta oli aluksi ihan virkistävää olla töissä, mutta melko pian tajusin, että se kotona oleminen, kodin hoitaminen ja lasten kanssa oleminen on enemmän minun juttuni. Miehenkään kanssa ei tarvitsisi "vääntää" kotitöistä, mä tekisin ne ihan mielelläni kaikki, kunhan mulla olisi enemmän aikaa, mies taas olisi mielellään tekemättä.. joka taas onnistuisi siis jos mä olisin jälleen kotona :) win-win.
ap
[/quote]
Mitäs sitten kun miehei kuolee? Tai lähtee toisen matkaan? Elämää kun ei voi ennustaa...
[/quote]
No sitten varmaan kyyhötän kotona lapsineni ja näännyn nälkään? :D
...Jos mieheni kuolisi, tai lähtisi toisen matkaan, enköhän mä siinä vaiheessa tukiverkkoni avustuksella kasaisi itseni tietyn ajan kuluessa, ja lähtisi sitten tienaamaan lapsilleni elatusta.
On mulla kuitenkin työkokemusta ja ammatti, vieläpä alalta, joka varsin todennäköisesti työllistää hamaan tappiin saakka, kauemminkin kotona olleen.
ap
Jännä, miten naiset toisintavat asemaansa huonontavia toimintatapoja vapaaehtoisesti.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 00:23"]
Jännä, miten naiset toisintavat asemaansa huonontavia toimintatapoja vapaaehtoisesti.
[/quote]
Mä en ymmärrä, miksi asemani olisi huonompi, jos jäisin kotiin ja hoitaisin kotipuolen? Voisitko perustella?
En näe mitenkään parempana tätä nykyistä asetelmaa, että käyn töissä, jonka jälkeen väsyneenä hoidan kotityöt/mies hoitaa osansa nuristen, ja minä mietin ja stressaan missä lapsi menee/mihin hänet saisi hoitoon, kun olen iltavuorossa ja mies myös tms.
Tietenkin siis jokainen saa tehdä sen mukaan, mitä pitää itselleen ja perheelleen parhaana, mä näen että kotiinjäämiseni olisi meidän koko perhettä ajatellen hyvä asia. Ja yksi tai kaksi lisälasta myös :)
Mieheni tietysti on kunnollinen, fiksu tyyppi. Hoitaisi taloudellisen puolen mielellään, arvostaisi minun panostani ja rahaakin saisin (asiasta on keskusteltu). Ehkä jos minulla olisi miehenä joku epärehellinen ketku, joutuisin enemmän turvaamaan selustaani uskaltamatta jäädä työelämästä pois? Ymmärrän kyllä, että osa saa suurta tyydytystä työelämästä elämäänsä, minä en kuitenkaan kuulu heihin. Työssäkäynti on ok, mutta kotona huushollinen pyörittäminen tuntuu enemmän minun heiniltäni :) Miksi siis se olisi asemani huonontamista, että tekisin sitä, mistä nautin? Kun se samalla vielä hyödyttäisi koko perhettä?
ap
Kova oli taistelu sen puolesta, että naiset olisivat taloudellisesti riippumattomia miehestä. Näemmä se ei sitten ollutkaan se, mitä naiset oikeasti halusivat.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 00:47"]
Kova oli taistelu sen puolesta, että naiset olisivat taloudellisesti riippumattomia miehestä. Näemmä se ei sitten ollutkaan se, mitä naiset oikeasti halusivat.
[/quote]
Yleistäminen ei kannnata :) Ehkä jollekin on kova paikka olla taloudellisesti riippuvainen miehestään? Minulle ei. Ajattelen myös niin, että vaikka kotiin jäädessäni olisin taloudellisesti riippuvainen miehestäni, mies olisi muissa asioissa riippuvainen minusta. Ihan tasapuolista. Kumpikaan ei riistä toista, vaan kannetaan vastuu omista osa-alueista yhteiseksi hyväksi.
ap
Minä elän tuollaista elämää.