Lue keskustelun säännöt.
Saatuani pojan olen alkanut miettiä miesten ongelmia
Kommentit (33)
Minä olen nainen, mutta minut on selvästikin kasvatettu mieheksi, koska olen huomattavasti kovempi, kovapintaisempi ja analyyttisempi kuin mieheni. Olen myös suurpiirteisempi kuin oma mieheni, joka ei myöskään ole miehistä kaikkein nörteimpiä. Olen aina sympatiseerannut miehiä (jo ennen kun sain pari poikalasta), koska he ovat usein lapsenomaisempia kuin naiset ja tarvitsevat sääntöjä ja periaatteita. Nainen osaa ajatella itsenäisemmin eikä jää niin helposti muiden asettamiin muotteihin. Ehkä tämä johtuu siitä, että tytöille korostetaan itsenäisen ajattelun tärkeyttä tasa-arvon mahdollistajana. Valitettavasti miesten kohdalla ilmeisesti ajatellaan, että he osaavat automaattisesti väistää stereotyypit ja kahlitsevat sukupuoliasetelmat. Tosiasiassahan näin ei kuitenkaan ole. Tasa-arvokasvatuksessa pitäisi ottaa huomioon myös pojat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai, minusta taas (omien ;) ) poikien kasvattaminen on rentoa ja kivaa! Yhtä lailla tytöillä on ongelmia ja kasvukipuja ja nykyään esim. huostaanotoista melkein puolet on tyttöjen. Kannattaa vaihtaa ongelmalähtöinen ajattelu ratkaisukeskeiseen ja positiiviseen. Meneehän suurimmalla osalla aikuisista miehistä hyvin, jopa paremmin kuin monilla naisilla. Naisilla on myös vähintään yhtä paljon masentuneisuutta jne. Kun antaa hyvät eväät kotona ja kehittää läheisen suhteen poikiinsa (myös isä!), on ainakin tehnyt parhaansa ja harvemmin täysin pieleen menee. Kyllä niiden pahiten syrjäytyneiden taustalla on usein surullisia tarinoita, millaista lapsuus on ollut.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2013 klo 23:47"]
Muita joille on käynyt samoin?
[/quote]
Minä ainakin olen. Heti rakenneultrasta lähtien, ja poika on nyt 7kk. Pitkä lista on asioita, ensimmäisenä väkivalta, johon törmääminen on ilmeisesti suomalaismiehille selvää jo päiväkodista lähtien. Ja se pitää kuulemma vain kestää. No tytön kohdalla olisin miettinyt esim. "kauneus- ja laihuuspakkoa". Yhteiskunta on sairas, eikä näistä asioista saa edes puhua.
No täällä yksi, jolle on käynyt samoin. Voisi kait sanoa, että minusta tuli "lassukka", ainakin jollakin tasolla.
Kyllä tosiaa pojan saaminen avasi silmiä ja laittoi pohtimaan myös miesten ja poikien asemaa nimenomaan Suomessa.
Minulla on myös tytär, mutta kyllä tässä vuosien varrella on alkanut tuntua siltä, että eihän noilla (meillä) tytöillä ole hätää. Ongelmat tiedostetaan paljon paremmin ja niitä epäkohtia parannetaan myös herkemmin.
Opeta sille omien eväiden syöminen huvipuistossa, niin siitä tulee varmasti varakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen joutunut ajattelemaan miesten ongelmia opiskeluajoista lähtien, sillä opiskelin ja olen töissä miesvaltaisella alalla. Ja niitä ongelmia on paljon!
Tosin, lohdutukseksi on sanottava se, että vaikka kuinka olisi poika ja mies, on mahdollista olla ihan täysipäinen ja ongelmaton henkilö ja näitä suuri enemmistö onkin.
Itselläni on nyttemmin kaksi tytärtä.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 00:02"]
No minä olen osannut ajatella miestenkin ongelmia jo paljon ennen kuin sain oman pojan. Toiset nyt vaan osaa ajatella laajakatseisemmin. Ei äitiys ole mikään silmienavaaja kaikille. Hyvä kun sulle oli.
[/quote]
Sama täällä. Mutta hyvä tietenkin, että ne silmät avautuvat joillakin edes äitiyden myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 14:48"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 00:02"]
No minä olen osannut ajatella miestenkin ongelmia jo paljon ennen kuin sain oman pojan. Toiset nyt vaan osaa ajatella laajakatseisemmin. Ei äitiys ole mikään silmienavaaja kaikille. Hyvä kun sulle oli.
[/quote]
Sama täällä. Mutta hyvä tietenkin, että ne silmät avautuvat joillakin edes äitiyden myötä.
[/quote]
Ennen omaa lasta ihmetytti, nyt ahdistaa. Mitä asialle voisi tehdä? Yhdenmukaisuuden pakko on yksi ahdistavia asioita. Kun menee vaikka lastenvaateostoksille, kysellään heti: Poika vai tyttö? Ja sen takia vain, että poika pitäisi pukea niihin myrkynvärisiin vaatteisiin. Säälittää tosin tytötkin; tarjotaanko heille enää muuta kuin vaaleanpunaista?
Vasta kun sain omat pojat, havahduin käyttäytymismalliin, joka omassa suvussani on; otetaan mies, joka ei ole aivan sieltä empaattisimmasta päästä, ja tehdään lapset vaikka mies ei ole asiasta kovin innostunut. Sitten, sen jälkeen, mies vetäytyy kaikesta hoivavastuusta vedoten siihen, että nainenhan ne lapset halusi, ei mies. Ja nainen sekä syyllistyy tästä niin, ettei vaadi miestä luomaan lapsiinsa kunnon suhdetta, että toisaalta tykästyy siihen valtaan, että hän tietää ainoan oikean tavan olla lastensa kanssa, eikä halua sitä jakaa.
Olen alkanut nykyään miettiä, kuinka vahingollinen tämä malli on nimenomaan poikalapsille. Ensin saa koko lapsuuden ja nuoruuden katsella isää, joka on oikeastaan aika lailla pettymys sekä lapsille että äidille, ja johon ei oikein voi luottaa, koska isälle kaikki muu on tärkeämpää kuin lapsen kanssa oleminen. Ja sen jälkeen, kun hän on aikuinen, hänellä ei itsellään ole mallia, miten löytää yhteys omaan kumppaniin ja omiin lapsiin ja olla joku muukin kuin kotona pikaisesti piipahtava vieras. Se on aika surullista.
Onneksi näyttää siltä, että nykyään miesten kulttuuri on muuttunut parempaan päin. Siinä miehen ensisijainen tavoite ei ole haikaille koko ajan vapautta ja itsekeskeistä elämää, ja samalla kuitenkin hän on sosiaalisen painostuksen vuoksi mennyt naimisiin ja hankkinut lapsia ja on siitä sitten katkera kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostava avaus! Varmasti on olemassa myös paljon isiä, jotka tyttären saatuaan ovat alkaneet ymmärtää naisten ongelmia ja paineita ja valvoneet tämän takia öitään.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 20:33"]
Hepillä ajattelua ei voi estää kun se on niiden testosteronissa. Mutta seksihän on vaan mukavaa....Mutta joo, muistat vaan, että kun se haluaa leikkiä "tinasotilailla sotaa" niin se on ok, eikä pojasta ole tulossa sotahullua. Pojilla on jotain poikainjuttuja mitkä naisten pitää opetella, eikä vaan kieltää.
[/quote]
hepillä ajattelu on eri asia kuin voimakas seksivietti..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 13:15"]
Kiinnostava avaus! Varmasti on olemassa myös paljon isiä, jotka tyttären saatuaan ovat alkaneet ymmärtää naisten ongelmia ja paineita ja valvoneet tämän takia öitään.[/quote]
Ilmoittaudun tällaiseksi isäksi. Omasta puolestani voisin sanoa, että vasta nykyisin jo teini-ikään ehtineen tyttäreni kautta olen aidosti alkanut ajattelemaan maailmaa myös tyttöjen/naisten ongelmien kautta. Hyvin avartava kokemus, todellakin.
nukkumatti kutsuu jo lassukka. hyvää yötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lassukka? Ihan tavallinen perheen äiti olen. Eikö muille ole käynyt samoin, että ihan eri tavalla ajattelee vastakkaisen sukupuolen maailmasta ja siitä mitä he joutuvat kohtaamaan. Ihan luonnollista? No ehkä olen sitten poikkeus. Mutta nukkumatista olen samaa mieltä kanssasi kakkonen, se todella kutsuisi jo.
Lassukka? Ihan tavallinen perheen äiti olen. Eikö muille ole käynyt samoin, että ihan eri tavalla ajattelee vastakkaisen sukupuolen maailmasta ja siitä mitä he joutuvat kohtaamaan. Ihan luonnollista? No ehkä olen sitten poikkeus. Mutta nukkumatista olen samaa mieltä kanssasi kakkonen, se todella kutsuisi jo.
No mitä miesten ongelmia olet pohtinut?
No minä olen osannut ajatella miestenkin ongelmia jo paljon ennen kuin sain oman pojan. Toiset nyt vaan osaa ajatella laajakatseisemmin. Ei äitiys ole mikään silmienavaaja kaikille. Hyvä kun sulle oli.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2013 klo 23:57"]
No mitä miesten ongelmia olet pohtinut?
[/quote]
Esimerkiksi syrjäytymistä ja muutenkin että oppisi puhumaan asioista...Ettei jäisi asioiden kanssa yksin. Se tuntuu olevan vielä monille miehille vaikeaa. Lisäksi kun tuo poika on niin rämäpäinen, niin pelottaa kun muistaa omasta nuoruudestaan kuinka helposti pojat toisiaan yllyttävät ja mitä hullummin käyttäytyy, niin sitä parempi. Kaikki tuollainen.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 21:08"]
Minä en ennen omia poikiani tuntenut juurikaan empatiaa miehiä kohtaan. Esimerkiksi median kuvat sodassa olevista nuorista miehistä ympäri maailman eivät herättäneet mitään tunteita. Nyt ajattelen aina, kuinka siinä uhrataan nuori elämä, ja kenties parin seuraavan sukupolven mielenterveys, kun mies traumatisoidaan sodassa. Mietin aina, kuinka peloissaan ja väsynteitä kuvien sotilaat ovat, ja kuinka heidän paikkansa olisi koulussa, työssä, puolisona, isänä ja ennen kaikkea heidän tehtävänsä olisi säilyä hengissä ettei äidin sydän särkyisi.
Sama tilanne kaikessa muussakin, mietin usein kuinka kapea on miesten liikkumavara monissa asioissa, eikä siihen ole mitään muuta syitä kuin näköalaton kulttuuri, jota naisetkin ylläpitävät.
[/quote]
Niinpä. Loppujen lopuksi miehet ja pojat ovat monesti yhtä herkkiä kuin naiset, ja toisinaan vielä esim. romanttisempia kuin nykyajan karut naiset. Moni ei tule ajatelleeksi, että ihmisen sukupuolen määrää se yksi kromosomi, ja jokainen meistä naisista voisi olla syntynyt samalla geeniperimällä myös mieheksi.
Omista lapsista olen voinut huomata, ettei esim. herkkyys ole millään tavalla sukupuolisidonnaista, mutta sen tiedän, että pojilta odotetaan enemmän kovapintaisuutta ja heitä kohdellaan monesti kovemmin ottein koulussa ja päivähoidossa ym. kuin tyttöjä. Mikä on todella väärin.