Vierailija

Kärsin siis opintojen aikana vaihtelevasti masennuksesta ja ahdistuksesta. Ainakin kaksi ensimmäistä vuotta opinnot suijuivat ongelmieni takia todella huonosti mutta sain kurssit silti ihme kyllä läpi, keskiarvolla 2. Mutta en muista kurssien sisällöistä mitään. Lähes kaikki opiskelijatapahtumat jäivät välistä. En tunne alaltani oikein ketään, minulla ei ole yhtään kavereita tällä paikkakunnalla paitsi poikaystävä, joka saattaa jossain vaiheessa muuttaa opintojen perässä toiseen kaupunkiin.

Tällä hetkellä mielenterveyden kanssa menee kuitenkin hyvin ja tuntuu että jaksan panostaa opiskeluunkin. Mutta hävettää jatkaa maisteriksi olemattomilla tiedoilla ilman mitään suhteita ja kavereita. Tekisi mieli aloittaa ns. puhtaalta pöydältä jollain toisella alalla. Toisaalta nykyinen ala tuntuu ihan oikealta valinnalta, kunpa olisin vain kyennyt panostamaan siihen alussa enemmän.

Monesti kyllä kuulee, ettei niillä opinnoilla ja arvosanoilla ole väliä, mutta en usko että tämä pätee joka alalla, tuskin myöskään omallani. Kuvitelkaa vaikka asianajaja, joka sanoisi "sori, ei pysty, en millää osaa lukea näitä lakitekstejä"

Kommentit (13)

Vierailija

Lakialalla niillä arvosanoilla ei ole oikeasti väliä, paitsi auskultoimaan hakiessa. Muuten kukaan ei kysy kuin ehkä korkeintaan gradun arvosanan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Sä ehdit hyvin tsempata maisterivaiheessa. Sinulla on jo tutkinto ja voit hyvin hakeutua alan töihin verkostoitumaan. Arvosanoilla ei ole mitään väliä ja voit tarvittavia juttuja sitten kerrata. Työelämä on muutenkin todella kaukana opinnoista ja työssä sulle sit selviää mitä pitää osata.

Vierailija

En suosittele tekemään maisteria ellei kiinnostus ja motivaatio ole 100%.  Itsellä meni päin helvettiä koska kiinnostus oli ehkä vaan jotain 70% luokkaa. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miksi koulutetaan miljardi ihmistä jos kaikilla on oltava täydellinen keskiarvo?

Toisaalta kun koulutetaan miljardi ihmistä, ja työpaikkoja on vain muutama niin se työnantaja varmaan valkkaa mieluummin sen, jolla on parhaat arvosanat? Jos on siis kaksi hakijaa jotka muuten samanlaisia, mutta toisella ollut arvosana 2 ja toisella 5, niin kummankohan se valitsee??

Vierailija

Jos ala edelleen kiinnostaa, niin voithan kertailla vanhoja kursseja omaan tahtiin esimerkiksi kirjoja lukemalla ja ehkä käymällä uudestaan luennoilla ilman että tarvitsee erikseen tenttiä. Suoritusmerkinnäthän sinulla jo on, joten jatkon kannalta oleellisinta on riittävä tietomäärä. Tsemppaat sitten maisteriopintoihin kunnolla. Uskon että keskinkertaisesti suoritettujen opintojen kertaaminen tulee olemaan paljon helpompaa kuin kokonaan uuden tutkinnon aloittaminen.

Vierailija

Itse tajusin vasta myöhemmin, että vaikka ala kiinnosti ja vaikka miten olisin halunnut, niin en vaan ole lukevaa/tutkivaa tyyppiä. Olen käytännön tekijä. Ihmettelin kun muut kurssilaiset luki innoissaan tieteellisiä artikkeleja itse aina luin niitä ihan pakkopullana ja inhosin yli kaiken esseiden ja raporttien kirjoittamista. Olin ympäristön painostuksesta mennyt sekä lukioon että yliopistoon kun koko perhe on akateemisia. Itse en ole, siksi päätinkin nyt suorittaa jonkun ammatillisen tutkinnon. Uskon, että amiksessa voisin olla oikeasti hyvä. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mulla meni kandi huonosti ja maisteria en ikinä päässyt läpi.  Nyt olen menossa ihan vaan ammattikouluun..

Miten pääsit opiskelemaan? Läpäisitkö pääsykokeet?

Vierailija

Omasta mielestäni se, että menee maisteritasolle ei tarkoita sitä että päässä pitää olla ne kandivaiheen tiedot ja taidot. Alasta riippuu toki mutta esim . itse kun tein maisteria niin siellä oli porukkaa ihan erilaisista taustoista, ei siis mitenkään voinut kaikilla olla samat tiedot ja taidot päässä. Yliopisto-opiskelu ei ole sitä, että muistaa kaikki asiat ulkoa vaan sitä että osaa etsiä tietoa ja soveltaa sitä.

Vierailija

Mulla on yksi huono kandi ulkomailta. Olisin jatkanut opiskelua sillä alalla, mutta en päässyt mihinkään järkevään yliopistoon jatkamaan eikä siellä ollut samaa systeemiä kuin täällä, että pääsee jatkamaan automaattisesti.

Palasin siis opiskelemaan Suomeen toista aihetta, jonka siis aloitin nollasta ja nyt teen gradua. Kandiopinnot sain valmiiksi kolmosen keskiarvolla, vaikka pääaineeni perusopintojen keskiarvo oli 2. Maisteriopinnot ovat menneet hieman paremmin, vaikka minulla on sielläkin kakkosia.

Olen käynyt useissa työhaastatteluissa eikä tähän mennessä ketään ole kiinnostanut katsoa todistuksiani. Ainoat työpaikat, joihin on pitänyt lähettää jotain todistuksia, ovat kuuluisia konsulttifirmoja, mutta tuskin olet hakemassa sellaisiin.

Alan vaihtaminen ei välttämättä ole mikään avain onneen ja kun pidät valitsemastasi alasta, kannustan sinua jatkamaan sillä. Tee niin kuin toinen kommentoija neuvoi ja lue jotain vanhoja kurssikirjoja tai tutustu vaikka maisterivaiheen kurssivaihtoehtoihin, jotta tiedät mihin sinun kannattaa keskittyä. Todennäköisesti huomaat, että muistat paljon enemmän kuin uskoitkaan ja ne vanhat asiat palautuvat mieleen. Lisäksi kannattaa muistaa, että kukaan ei tiedä kaikkea. Mieheni on tohtori ja hän on tehnyt monta vuotta tutkijan töitä. Silti hän ei tiedä kaikkea opiskelemastaan aiheesta ja hän kokee välillä painetta siitä, ettei hän osaa vastata johonkin kysymykseen, joka jotenkin liippaa aihetta.

Jos opiskelet esimerkiksi historiaa, voivat ihmiset kysyä sinulta mitä tahansa historiasta. He voivat kysyä vaikka jotain toisesta maailmansodasta, mutta sinua on kiinnostanut enemmän keskiaika. Silloin ei ole mikään häpeä, ettet muista toisesta maailmansodasta melkein mitään. Ei sinun kaikkea tarvitse tietää.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla