Mielenterveysopusten lukeminen on masentavaa hommaa

Niitä lukiessa tahtomattaankin käy läpi omaa itseään ja tajuaa olleensa jossain määrin käki, jolta on kukkulatkin kadoksissa.  Samoin herää harmi epäonnistumisista, harmi huonoista kokemuksista, harmi pelosta että käen munat vielä kuoriutuu poikasiksi. Voidaan puhua tasapainosta nyt ja mahdollisesta tasapainottomuudesta joka on kenties uinuvassa tilassa. Ei siis nujerrettu, vaan piilossa. Eli jos se mielenterveys katoaa salakavalasti kaikesta saadusta opista huolimatta. En koe olevani aina ihan vakaimmasta päästä ajatuksieni kanssa ja toiminnallisesti