Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Hänelle se tarkoittaa samaa kuin "en halua olla kanssasi". Samasta asiasta on vuosia riidelty ja olen yrittänyt asiaa selittää hänelle niin hyvin kuin vaan osaan, ei apua. Esimerkiksi tällä viikolla hän on ollut töissä ja minä olen ollut lasten kanssa kotona ja lasten kanssa reissussa. Olisin tänään lauantaina kaivannut omaa aikaa, ehdotin että huomenna sunnuntaina hän voi tehdä jotain itsekseen tai voidaan tehdä jotain perheenä. Jos en saa omaa aikaa en saa akkujani ladattua, minusta tulee väsynyt ja hermostunut. Kaipaisin sitä että saisin olla ihan hiljaisuudessa ja yksin. ja kun tämä sama on nyt jo jatkunut vuosia niin ei tunnu että mikään pari tuntia enää riittäisi. Olen miettinyt tämän takia jopa eroa, ja myös esimerkiksi omaa yksiötä. Suurimmalla osassa tuttavistani mies on se joka kaipaa omaa aikaa ja vaimot on lasten kanssa kotona enkä koe saavani ystäviltäni ymmärrystä tai tukea tässä oman ajan kaipuussani. Etenkin kaikenlainen pakkososiaalisuus väsyttää minut.

Sivut

Kommentit (37)

Vierailija

Jos mies ei ymmärrä, ei kuuntele tai ei hyväksy, sinä teet oman pääsi mukaan. Jos tarvitset tilaa, ota sitä. Jos miehesi ei sitä kestä, sitten täytyy erota. Olet yrittänyt saada asiaa perille parhaasi mukaan, ja jos se ei riitä, ei asialle voi muuta tehdä.

Vierailija

Ero on ok jos toinen ei kuuntele yhtään. Auttaisiko jos joku parisuhdeterapeutti selittää miehelle asian. Jos eroat, ota huomioon että lapset saattavat haluta asua kanssasi tai olla siellä, jolloin asunto ei voi olla kolkko yksiö.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minä minä minä

Etkö tajua mitään? Miksi pitäisi pakolla olla huonotuulisena ja väsyneenä puolison kanssa joka minuutti?

Ap, jos mies ei halua tajuta, eroaisin. En kestäisi tollasta.

Vierailija

Lasten kanssa olo ei väsytä minua samalla tavalla kun miehen, ehkä tämäkin kertoo jotain. Lapset ovat siis jo kouluikäisiä, on kiva puuhailla ja välillä kun lapset nyt lomalla (ja toki muutenkin) leikkivät keskenään tai katsovat jotain ohjelmaan saan oltua itsekseni. Eli kyse ei myöskään ole siitä että haluaisin olla nimenomaan aina yksin ja miehen pitäisi olla lasten kanssa, ei, vaan yritän saada miestä tekemään jotain omaa, tapaamaan kavereitaan, harrastamaan, ihan mitä vaan. mutta hän haluaa olla vaan kotona. Tuota yksiötä mietin siis niin että voisin sinne mennä olemaan yksin kun en kestä miehen tarvitsevuutta. Tottakai siis välillä haluaisin myös olla yksin ja mies lasten kanssa, mutta myös se että olen lasten kanssa on parempi kun se kun mies myös on kotona. Hän on kovin ekstrovertti ja kaipaisi jutteluseuraa, jaaritteluseuraa, ei ymmärrä että haluan lukea/katsoa tv-ohjelmaa/ajatella/hoitaa pihaa tms kotona tehtävää puuhaa RAUHASSA KESKEYTTÄMÄTTÄ, Vaan hän käy jatkuvasti juttelemassa jotain. Ja vaikka sanon että onko pakko kokoajan keskeyttää niin jatkaa sitä silti. En pysty ymmärtämään miestä lainkaan.

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minä minä minä

En koe sitä vääräksi että pystyn ymmärtämään omat tarpeeni ja myös kommunikoin niistä parisuhteessa oman hyvinvointini parantamiseksi/säilyttämiseksi. Eikä se pitäisi olla liikaa vaadittu että saisi omassa kodissa olla välillä myös rauhassa.

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Älkää vääntäkö niitä kakaroita kun ette sitten jaksa. Jättäisi mies tuollaisen ruikuttajan.

Kuten kirjoitin, lasten kanssa olo ei ole ongelma kun heidän kanssa on mukavaa (vaikka toki se on myös sitovaa) eikä se ole väärin että välillä kaipaa myös yksinoloa. Ongelma on mies, joka on kotona kokoajan juttelemassa, haluaisi olla kokoajan yhdessä, tehdä kaikkea yhdessä eikä ymmärrä että välillä haluaisin olla myös yksin.

Vierailija

Ihmiset jotka eivät ymmärrä toisen oman ajan tarvetta ovat raivostuttavia. Nyt myöhemmin olen tajunnut miksi olin nuoruusajan poikakaverille niin veemäinen välillä - se oli jatkuvasti meillä, tai oltiin yhdessä niillä, tai yhdessä jossain. Yhdessä yhdessä yhdessä. Myöhemmin, kun asuin monta vuotta yksin ja sitten tapasin mieheni, tajusin että tarvitsen sen hiljaisen iltapäivän tai mielellään VIIKON että olen hyvää seuraa.

Ap, yritä järjestää niin että sulla on oma huone, ja sinne ei tulla häiritsemään. Muuttakaa isompaan asuntoon, tai osta se yksiö tai joku mummonmökki jossa saat olla rauhassa. Siirtolapuutarha vaikka.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä minä minä

En koe sitä vääräksi että pystyn ymmärtämään omat tarpeeni ja myös kommunikoin niistä parisuhteessa oman hyvinvointini parantamiseksi/säilyttämiseksi. Eikä se pitäisi olla liikaa vaadittu että saisi omassa kodissa olla välillä myös rauhassa.

ap

Mies on täysin pihalla kun ei ymmärrä sua. Väännä vielä kerran rautalangasta ja jos ei tajua niin muuta erilleen. Ei tarvitse erota, asutte vai erillään.

Ongelma tässä on se mies joka ei osaa olla yksin, ei ap.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Asukaa tollot yksin, älkää etenkään lisääntykö.

Miksi pitää kommentoida tällasta, et selvästikään ymmärrä mistä on kyse.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä minä minä

Etkö tajua mitään? Miksi pitäisi pakolla olla huonotuulisena ja väsyneenä puolison kanssa joka minuutti?

Ap, jos mies ei halua tajuta, eroaisin. En kestäisi tollasta.

Eihän ap ole ollut puolison kanssa joka minuutti. He ovat hädin tuskin nähneet koko viikolla. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää vääntäkö niitä kakaroita kun ette sitten jaksa. Jättäisi mies tuollaisen ruikuttajan.

Kuten kirjoitin, lasten kanssa olo ei ole ongelma kun heidän kanssa on mukavaa (vaikka toki se on myös sitovaa) eikä se ole väärin että välillä kaipaa myös yksinoloa. Ongelma on mies, joka on kotona kokoajan juttelemassa, haluaisi olla kokoajan yhdessä, tehdä kaikkea yhdessä eikä ymmärrä että välillä haluaisin olla myös yksin.

Lapset eivät ole ongelma ja heidän kanssa olet valmis touhuamaan päivät pitkät ja lähtemään reissuun. Mutta mies on sinulle ongelma, kun on "koko ajan juttelemassa" (vaikka on ollut koko viikon töissä eikä siellä reissussakaan ollu teidän kanssa)?

Vierailija

Täytyy omaa aikaa tottakai saada jokaisen.
Ymmärränkö oikein Ap:n tekstistä, että hänen miehensä on päivät töissä, ja olet itse lasten kanssa kotona/reissussa?
Jospa se miehesi tykkää olla kotona raskaan työpäivän päätteeksi, eikä jaksa lähteä viipottelemaan.
Eli saadaksesi olla yksin kotona puuhailemassa, täytyisi miehesi painua jonnekin? Eikös se ole teidän yhteinen koti, eikä niin, että toisen täytyy välillä siitä hävitä jonnekin?
Ehkä kannattaisi hommata lapsille hoitaja, ja painuisitte kumpikin lomalle ilman toisianne.
Miehen naama tullut liian tutuksi, niin alkaa omaa aikaa kaipaamaan. Selvästikään tervettä "menettämisen pelkoa" sinulla ei miehestäsi ole, kun eroa harkitset.
Ota ero sitten ja sellainen uusi mies, joka ei kotona kuin kääntymässä. Valitatko siitäkin sitten, kun mies olisi liian vähän kotona?
Mikä on miehen optimaalinen sallittu kotonaolo aika sinulle?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä minä minä

Etkö tajua mitään? Miksi pitäisi pakolla olla huonotuulisena ja väsyneenä puolison kanssa joka minuutti?

Ap, jos mies ei halua tajuta, eroaisin. En kestäisi tollasta.

Eihän ap ole ollut puolison kanssa joka minuutti. He ovat hädin tuskin nähneet koko viikolla. 

On mies ollut kanssani kaikki illat yhtä lukuunottamatta (jolloin olin lasten kanssa muualla). Mies ei oikein viihdy töissäkään kun muut ovat etätöissä, vaan on toimistolla ehkä klo 10-14 ja tulee sieltä sitten kotiin. Ja kaipaa seuraani sitten joka päivä 14.30-23.

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Täytyy omaa aikaa tottakai saada jokaisen.
Ymmärränkö oikein Ap:n tekstistä, että hänen miehensä on päivät töissä, ja olet itse lasten kanssa kotona/reissussa?
Jospa se miehesi tykkää olla kotona raskaan työpäivän päätteeksi, eikä jaksa lähteä viipottelemaan.
Eli saadaksesi olla yksin kotona puuhailemassa, täytyisi miehesi painua jonnekin? Eikös se ole teidän yhteinen koti, eikä niin, että toisen täytyy välillä siitä hävitä jonnekin?
Ehkä kannattaisi hommata lapsille hoitaja, ja painuisitte kumpikin lomalle ilman toisianne.
Miehen naama tullut liian tutuksi, niin alkaa omaa aikaa kaipaamaan. Selvästikään tervettä "menettämisen pelkoa" sinulla ei miehestäsi ole, kun eroa harkitset.
Ota ero sitten ja sellainen uusi mies, joka ei kotona kuin kääntymässä. Valitatko siitäkin sitten, kun mies olisi liian vähän kotona?
Mikä on miehen optimaalinen sallittu kotonaolo aika sinulle?

Ei minua haittaa se että mies on kotona. vaan se että hän haluaa kotona kokoajan seuraani. En oikein saa silloin luettua, katsottua televisiota, pelattua lapsen kanssa tai tehtyä oikein mitään kotona rauhassa kun mies haluaa seuraani. Esimerkiksi se että laitan jonkun tunnin ohjelman pauselle 15 kertaa on ihan realiteettia minulle, ja sama siis toistuu ihan jatkuvasti. Teen myös opintoja eikä mies ymmärrä sitäkään että jotta saisin koulutehtäviä tehtyä minun pitäisi keskittyä eikä auta yhtään että hän keskeyttää ajatukseni jatkuvasti. Tai jos puhun puhelimessa hän silti keskeyttää moneen kertaan (vaikka asia ei olisi kovin tärkeä). Minusta ei tunnu siltä että hän yhtään kunnioittaisi sitä että teen jotain omaani vaan hänen kaipuu seuraan on tärkeämpää. Ymmärrän että hän haluaa olla töiden jälkeen kotona mutta sitä en ymmärrä että hänen pitää minua kokoajan keskeyttää. Jos saisin myös olla rauhassa haluaisin kenties olla myös hänen seurassaan, nyt hänestä tulee enemmän sellainen ahdistava olo enkä haluaisi olla hänen seurassaan lainkaan kun koen että hän painaa päälle eikä ymmärrä oman ajan tarvettani.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää vääntäkö niitä kakaroita kun ette sitten jaksa. Jättäisi mies tuollaisen ruikuttajan.

Kuten kirjoitin, lasten kanssa olo ei ole ongelma kun heidän kanssa on mukavaa (vaikka toki se on myös sitovaa) eikä se ole väärin että välillä kaipaa myös yksinoloa. Ongelma on mies, joka on kotona kokoajan juttelemassa, haluaisi olla kokoajan yhdessä, tehdä kaikkea yhdessä eikä ymmärrä että välillä haluaisin olla myös yksin.

Lapset eivät ole ongelma ja heidän kanssa olet valmis touhuamaan päivät pitkät ja lähtemään reissuun. Mutta mies on sinulle ongelma, kun on "koko ajan juttelemassa" (vaikka on ollut koko viikon töissä eikä siellä reissussakaan ollu teidän kanssa)?

Se että mies keskeyttää tekemiseni kokoajan ja haluaa jutustella joka ilta tuntikausia on minulle suuri ongelma. Se että mies on kotona samaan aikaan kun minä ei vaan toimi koska mies ei osaa olla omissa oloissaan. Miehen työpäivät ovat olleet lähiaikoina tosi lyhyitä mikä varmaankin on kiristänyt välejä (kuten korona-aika). Lapset ovat koululaisia eivätkä enää jatkuvasti niin tarvitsevia kuin pikkulapset (tai mieheni). Tosi vaikea tätä selittää. Ei kukaan tuttu oikein tunnu uskovan tätä että lapset antavat minun myös levätä, tehdä omia juttuja, mies ei. Jos sanon lapsille että teen nyt seuraavat 2h koulutehtäviä he eivät tule keskeyttämään. Ainakaan montaa kertaa.

ap

Vierailija

Ymmärrän sua, ap, vaikka itselläni ei noin laajaa ongelmaa olekaan.

Minä voisin jutustella miehen kanssa samalla kun pilkon salaattia, kuorin perunoita, laitan tiskejä ym ei-keskittymistä vaativaa, mutta silloin hänellä ei ole mitään asiaa mielessä, tai ei edes näy mailla ei halmeilla. Heti, kun istun alas, ja aloitan lukemisen, tai laitan Areenasta tmv pyörimään jonkun oman jutun, johon haluan keskittyä, mies on salamana paikalla! On kuin taivaasta tippuisi selostamaan, kyselemään ja vaatimaan huomiota. Ja olen vääntänyt tästä VUOSIA. Aivan todella, todella raivostuttava tapa ja ne asiat ovat 99 % sellaisia, että ne voisi odottaa tai jättää vaikka kokonaan kertomatta.

Ah, täytyypä vielä mainita tämän lisäksi toinen, joka tuli just mieleen: vessan oven läpi juttelu. Taas sama tilanne. Miehellä ei ole ollut yhtään mitään asiaa mulle, mutta kun menen vessaan, ilmestyy kahdessa sekunnissa kyselemään tai selostamaan jotain oven taakse. Ihan kuin ei voisi odottaa sitä paria minuuttia ja puhua sitten, kun tulen ulos. Jos erehdyn jättämään oven rakoselleen, avaa oven ja tulee oven pieleen nojailemaan ja selostamaan.

Heti kun katoan jotenkin "silmistä", syvennyn omiin juttuihini, niin miehellä on joku tarve "kaivaa" mun huomio esille. Ei ole muuten missään määrin määräilevä tai kontrolloiva.

Vierailija

Mulla on yksi lapsi, 12v poika. Nykyään mulla on valtavasti omaa aikaa. Kun hän oli pieni, ei ollut. Mies on hänen kanssaan nykyään jatkuvasti jossain. Jos sinullakin tilanne helpottaa kun lapset kasvavat.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla