Täytän syksyllä 40v enkä haluaisi enää elää.
Ei mua tuo vanheneminen haittaa. Mutta 20v laitoin elämälleni tavoitteita kuten että oppimisvaikeuksista ja heikkolahjaisuudesta huolimatta mulla olisi 40v ammatti ja työ ja niin ei ole. Tuskin koskaan tulee olemaan koska fyysiset sairaudet estävät esim.siivoojan yms työt. Minun on erittäin vaikea työllistyä. Nyt joudun piilottelemaan näitä asioita esim.miehen suvulta koska mies ei halua että näistä kenelläkkään puhutaan. Ystäviä ei ole yms. En vaan pääse näiden asioiden yli.
Kommentit (10)
Oletko käynyt mielenterveysasioista juttelemassa jonkun asiantuntijan kanssa? Se on nyt ihan ensimmäinen asia elämässäsi. Mene sinne työkkäriin ja sano, että sulla hajoo pää kotonaoloon. Kyllä niiden on pakko hommata sulle jotain työtä; koluavustaja, päiväkotiapulainen ym ym. Ei niihin välttämättä tarvi ammattitutkinota, ja enusko, että se tuettuna opiskeluna olisi sulle ylivoimasta. Avaa plikka suusi!!!!
Oletko se sama henikilö, joka ei halunnut mennä miehen suvun yo-juhliin?
usko pois tässä maailmassa on vielä paaaljon tekemistä sinullekkin, jos nyt palkkatyön saaminen tuntuu vaikealta niin kysyt työvoimatoimistosta sellaista sopimusta että voit mennä harjoittelemaan, työkokeiluun. Hakeudu vapaaehtoistoimintaan.
sen sijaan että miettisit omia vaikeuksiasia ja puutteitasi todistaaksesi itsellesi ettei sinusta ole mihinkään, mieti ja keskity niihin asioihin joita sinulla on ja joissa osaat ja olet jo hyvä. Jo pelkän tekstisi perusteella voisin sanoa että et sinä järin heikkolahjainen ole, kirjoitat hyvää ja selkeää tekstiä..
tosiasia on että mikäli jumittaudut piilottelemaan kotona neljän seinän sisällä et tule saamaan ystäviä tai mielekästä tekemistä palkkatyöstä puhumattakaan, mutta kuten muillekkin ne ovat sinulle mahdollisia kun vaan lähdet liikkeelle.
[quote author="Vierailija" time="30.06.2013 klo 09:10"]
Oletko käynyt mielenterveysasioista juttelemassa jonkun asiantuntijan kanssa? Se on nyt ihan ensimmäinen asia elämässäsi. Mene sinne työkkäriin ja sano, että sulla hajoo pää kotonaoloon. Kyllä niiden on pakko hommata sulle jotain työtä; koluavustaja, päiväkotiapulainen ym ym. Ei niihin välttämättä tarvi ammattitutkinota, ja enusko, että se tuettuna opiskeluna olisi sulle ylivoimasta. Avaa plikka suusi!!!!
[/quote]
Olen mä käynyt psykologilla vaikka kuinka kauan ei apua ja olen mä työkkärissäkin käynyt mutta paljon terveitä työttöminä ja kuulemma edes työllistämistukipaikkoja ei ole.
Ei sulla ole sellaista sairautta, ettet sopisi mihinkään työhön. Mene koulutussuunnittelijan pakeille tai vajaakuntoisista työnhakijoista huolehtivan virkailijan puheille. Älä korosta puutteitasi, vaan vahvuuksiasi.
[quote author="Vierailija" time="30.06.2013 klo 09:54"]
Ei sulla ole sellaista sairautta, ettet sopisi mihinkään työhön. Mene koulutussuunnittelijan pakeille tai vajaakuntoisista työnhakijoista huolehtivan virkailijan puheille. Älä korosta puutteitasi, vaan vahvuuksiasi.
[/quote]
Olen käynyt molemmilla.
Siinä tapauksessa teet valituksen syrjinnästä. et voi olla niin onneton tapaus, että sua ei voi työllistää, palkata tai kouluttaa mihinkään. Teet sitten vaikka valituksen ent lääninhallitukselle tuosta syrjimisestä. Eiköhän rupea jotain tapahtumaan.
Siinä tapauksessa teet valituksen syrjinnästä. et voi olla niin onneton tapaus, että sua ei voi työllistää, palkata tai kouluttaa mihinkään. Teet sitten vaikka valituksen ent lääninhallitukselle tuosta syrjimisestä. Eiköhän rupea jotain tapahtumaan.
Mitä työtä haluaisit tehdä? Kuten se virkailija sanoi, monella terveelläkään ei ole töitä, joten varmasti paremmassa taloustilanteessa sinäkin saisit jotain työtä
Oletko käynyt mielenterveysasioista juttelemassa jonkun asiantuntijan kanssa? Se on nyt ihan ensimmäinen asia elämässäsi. Mene sinne työkkäriin ja sano, että sulla hajoo pää kotonaoloon. Kyllä niiden on pakko hommata sulle jotain työtä; koluavustaja, päiväkotiapulainen ym ym. Ei niihin välttämättä tarvi ammattitutkinota, ja enusko, että se tuettuna opiskeluna olisi sulle ylivoimasta. Avaa plikka suusi!!!!