Lue keskustelun säännöt.
Kun kaikki ei vain tunnu oikealta (parisuhdeasiaa)
29.06.2013 |
Olen parisuhteessa joka on päällisin puolin ihan tavallinen, ns. tavallisen onnellinen. Mutta pinnan alla sekä minä että mies olemme epävarmoja, ja välillämme on ihan selvä kuilu. Olemme toistemme ensimmäiset seurustelukumppanit, yhdessä oltu jo täysi-ikäisyyden kynnykseltä, ja tässä vaiheessa kun muut alkavat asettua aloilleen, on meillä vaikeaa.
Asiaa on todella vaikea selittää niin ettei se kuulostaisi hömpötykseltä, mutta jotenkin meillä ei täysin kolahda. Olemme kovin erilaisia, ja yhteisten harrastusten ja kiinnostuksen kohteiden puute on todellinen ongelma. Kaikki mitä teemme on aina kompromissia; emme koskaan aidosti innostu samoista asioista. Lisäksi minä tunnen olevani enemmän vetovastuussa suhteemme jatkumisesta. Silloin kun minä olen tyytyväinen, on mieskin, ja jos ilmaisen vähänkin epäilyksiä, niin mies on heti samaa mieltä.
Minulla on aika turvaton olo näiden asioiden takia. Pelkään etten pysty pitämään mieheni mielenkiintoa yllä, ja samalla hän ei pidä minun mielenkiintoani yllä. Haluaisin lisäksi hänenkin panostavan vähän enemmän, sillä usein vaikuttaa siltä että hänen puolestaan minä saan päättää olemmeko yhdessä vai emme. Tiedän kokemuksesta, että jos kysyn häneltä onko meidän hyvä olla yhdessä, on hänen vastauksensa "en tiedä".
Kuulostaako tämä aivan tuhoon tuomitulta vai ovatko tällaiset tuntemukset tavallisia vakiintuneissa suhteissa? En siis ole aina onneton, mutta kieltämättä ajattelen näitä asioita usein. Olen 25-vuotias enkä haluaisi enää lähteä etsimään jotain muuta, mitä ei välttämättä koskaan edes löydy, varsinkin kun muut saman ikäiset alkavat suunnitella häitä ja perhettä, ja mieheni kuitenkin kohtelee minua aina hyvin...
Kommentit (13)
[quote author="Vierailija" time="29.06.2013 klo 19:28"]
oletteko yhdessä vaan tottumuksesta?
[/quote]
Tavallaan kyllä kai, vaikka vuosien aikana olemme tietenkin kiintyneet todella syvästi toisiimme. Voin rehellisesti sanoa että rakastan miestäni, enkä lakkaisi välittämästä vaikka eroaisimme. Mutta entä jos rakkaus loppujen lopuksi onkin juuri tätä? Mies ei vastaa ihanteitani läheskään täydellisesti, mutta ei meillä hirveän huonokaan ole olla yhdessä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vielä sopivan nuori löytämään oikean kumppanin. Mielestäni ei kannata jatkaa kertomaan perusteella! Pitäkää tauko ja miettikää tahoillanne. avioliitto ja lapset eivät ainakaan tule helpottamaan asiaa jos intohimo puuttuu.
Olet vielä sopivan nuori löytämään oikean kumppanin. Mielestäni ei kannata jatkaa kertomaan perusteella! Pitäkää tauko ja miettikää tahoillanne. avioliitto ja lapset eivät ainakaan tule helpottamaan asiaa jos intohimo puuttuu.
Mieshän on rehellinen. Mistäs sitä tietäisikään, kun ei ole muista suhteista kokemusta.
"ei meillä hirveän huonokaan ole olla yhdessä"
Onko tämä ei niin hirveän huonoa tavoitteena muussakin elämässäsi, töissä, harrastuksissa, ystävien kanssa? Haluatko tyytyä tähän ja kun lapsenlapsenne kysyvät, rakastitteko toisianne, vastata että ei meikkä hirveän huonoa ollut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mulla olisi sama tilanne olisin eronnut jo aikaa sitten...
Olet 25 vuotias... sinulla on vielä vaikka kuinka paljon aikaa löytää se ihan oikeasti kiinnostava ja mukava mies.
Erotkaa. Itse jatkoin avioon asti vastaavassa suhteessa, eikä se siitä parantunut. Se tunne mikä itsellä on = tämä ei ole oikein sitä mitä haluan, on oikea. Kyllähän se ero kirpaisee, mutta sitä pahemmin se kirpaisee, mitä kauemmin jatkatte. Ei tuosta mitään tule, älä tuhlaa elämääsi ja samalla myös miehesi elämää. Olette vielä todella nuoria ja maailma on ihmisiä täynnä. Hukkasin itse 16 vuotta tuhoon tuomitussa suhteessa ja vaikka niissä vuosissa oli ihan ok aikojakin, se kaihertava ttunne, ettei kaikki voi olla tässä ei koskaan poistunut. Onnea elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.06.2013 klo 20:34"]
Erotkaa. Itse jatkoin avioon asti vastaavassa suhteessa, eikä se siitä parantunut. Se tunne mikä itsellä on = tämä ei ole oikein sitä mitä haluan, on oikea. Kyllähän se ero kirpaisee, mutta sitä pahemmin se kirpaisee, mitä kauemmin jatkatte. Ei tuosta mitään tule, älä tuhlaa elämääsi ja samalla myös miehesi elämää. Olette vielä todella nuoria ja maailma on ihmisiä täynnä. Hukkasin itse 16 vuotta tuhoon tuomitussa suhteessa ja vaikka niissä vuosissa oli ihan ok aikojakin, se kaihertava ttunne, ettei kaikki voi olla tässä ei koskaan poistunut. Onnea elämääsi!
[/quote]
Kiitos kaikille vastanneille! Erityisesti tämä viimeisin viesti puhutteli, sillä minulla on melkein koko tämän suhteen ajan ollut juuri se kaihertava tunne siitä, että kaikki ei voi olla tässä. Kaipaan niin paljon enemmän, en halua epäillä koko ajan. Haluaisin myös tuntea olevani puolisolleni se täydellinen valinta, josta ei koskaan haluta päästää irti...
ap
Olin tuonlaisessa suhteessa 20 v kunnes erottiin. Jälkeenpäin harmitti ettei erottu jo 10 vuotta aikaisemmin. Ja kyllä 20 vuodessa kiintyy ihmiseen, mutta olisiko jaksanut vaikka vielä 40 vuotta lisää? Ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin samanlaisessa suhteessa. Miehessä ei mitvonkaaja ja yhdessä oli ihan mukavaa, mitta tuntui että itse tekee kokoajan töitä ja pohtii asioita.. Kun vihdoin kysyin mieheltä mitämieltä hän on niin ei osannut vastata mitään. Siinä kohtaa sitten sanoin, että parempi erota. Niin me teimme. Kyllä siitä pientä jälkidraamaa saimme aikaiseksi ja keskusteltiin yhteenpalaamisesta vuotta myöhemmin kun mies päätti vihdoin vastata kysymykseen jonka eron hetkellä kysyin. palattu yhteen. Sitten löysin uuden miehen ja tajusin ettei suhde ole oikea jos pitää kokoajan miettiä mitä tästä tulee ja mitä tuntee. Ei parisuhteiden tarvitse olla vaikeita, voi myös vaan olla.
"Tiedän kokemuksesta, että jos kysyn häneltä onko meidän hyvä olla yhdessä, on hänen vastauksensa "en tiedä"."
Anteeksi, mutta tämä kohta ei ainakaan kuulosta rohkaisevalta. Minun mieheni kyllä osaa kertoa mulle että olet hänelle se ainut oikea, kaikkein tärkein. Yhteisistä harrastuksistakaan ei ainakaan haittaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oletteko yhdessä vaan tottumuksesta?
Aivan kuin omat vanhempani. Tulivat vuosien myötä katkeriksi ja alkouvat halveksimaan toisiaan kun kumpikaan ei vastannut toisen odotuksia. Kun vihdoinkin saivat erotuksi, ihmettelivät, miten ihmeessä jäivät toisiinsa jumiin 25 vuodeksi.