Mitä tehdä 12 vuotiaan syöpön kanssa?

Laitoin eilen pojan asialle, että käy ostamassa ruokaan muutaman palon chiliä... Lähti kaverinsa kanssa ja huikkasin perään, että voivat ostaa pienet jätskit (tarkottaa meillä alle euron per nuppi) hakiaista.

Vasta äsken aloin kaipaamaan rahoja takaisin ja kassakuittia vilkaisin: chilipalot 1.13 JA  kaksi twix patukkaa, yhden omar suklaalevyn, yhden fasun sinisen levyn, yhden classic jäätelön ja 0,5 mountaindew limun!

Kahdeksan euroa palautti takaisin, että oli omilla rahoillaan ostanut nuo herkut. Olivat sentään yhdessä syöneet, tai ainakin sanoi niin. Mutta vuorokauden jälkeen ei ollut enää mitään jäljellä tuon kuitin ostoksista.

Mä olen asiasta alkanut huolestumaan noin vuos sitten.. kun lähes päivittäin hakee kaupasta jotain namia. Kielsin jo yhdessä vaiheessa, ettei omilla rahoilla osta herkkuja, kun kaikki menee kurkusta alas. Ei auta.

Otin terkkariin talven aikana yhteyttä, että jos se pystyisi lapselle puhumaan ja saisin vähän tukea, että miten mä voin lapselle puhua, ettei asia sitten mene saarnaamiseksi ja käänny itseä vastaan, että alkaa liikaa kyttäämään syömisiään. Terkka oli pojan kanssa keskustellut ja poika oli ymmärtävinään asiat. Painoa pituuteen nähden ei ole liikaa, mutta tää on kookas poika ollut aina, että yhä kiikkuu siellä käyrien ylärajalla. Sovittiin terkan kanssa, että hän jatkaa silmällä pitoa myös yläasteella.

Tää lapsi on hyvä syömään ollut aina, ruokaakin syö reippaasti. Ollaan saatu kehuja koulun keittiöstäkin, jos kaikki lapset söisivät noin hyvin mitä vaan, niin mikäs hätä tässä maailmassa olisin.

Kotona tehdään perusruokaa. Miehen kanssa tykätään tehdä ruokia ja lapsetkin ovat tässä usein mukana. Ruoka-ajat ovat suht säännölliset eli siis arkena jämptit ja viikonloppuisin höllätään.

Mä olen meillä "sokerikokki", että kotona on leipomusta/jälkkäriä tarjolla kolme neljä kertaa viikossa.

Pojalle maistuu kaikki! Se on avoin maistelemaan ja fiilistelee syömisiään. Että siinä mielessä olen onnellinen tästä ruuan suhteen avoimesta lapsesta.

Eli ei kyse voi olla siitä, että ruuan puutteen korvaan herkuilla tai sitten jättäisi syömättä oikean ruuan, kun on mättänyt herkkuja.

Nyt vaihtaa yläasteelle, niin siinä koulun vieressä on kaksi pitseriaa ja kauppa. Kun ei voi koko ajan vahtia missä menee ja rahaakin annan suht naftisti.. Poika on kova keräämään pulloja ja saa aika paljon isoisältään rahaa.

Muuta liikunnallista harrastustahan tällä ei ole kuin nämä kulmilla liikkumiset, scootti, tramppa ja uiminen (näin lomalla) Lopetti jaliksen vuosi sitten, se alkoi mennä hänen mielestään liian totiseksi.

Mä olen huolissani tuosta turhien hiilarien mättämisestä. Vaikkei nyt olekaan vielä ylipainoinen, niin tuollainen sokerimäärä useampana päivänä viikossa ei ole terveellistä muistakin lähtökohdista kuin lihominen. Hampaat ei tykkää tai sisuskalut jne.

Terkka vaan siis katsoi sitä paino vinkkelistä, muttei kysellyt, että mitä syö.. rauhoitteli mua lähinnä, että seurataan tilannetta. Saattaa olla ihan alkavaa murrosikääkin, että kerää energiaa. Ei  huomioinnut sitä, että jannu on aina ollut samanlainen, nyt hänellä on enemmän rahaa ollut käytössään ja liikkuma-alue laajentunut..

Huolehdinko liikaa? Mitä sanotte?