Lue keskustelun säännöt.
Kun menet kylään vanhempiesi luokse, vietkö ruokaa tms. tuliaisiksi?
27.06.2013 |
Kysymys:
Kun menet näin aikuisena vanhempiesi luokse kylään (vaikkapa vain kahville tai vaihtoehtoisesti myös yökylään pidemmäksi ajaksi), odotetaanko sinulta, että ostat ja tuot syömäsi ruoat ja juomat mukanasi?
Vietkö ruokaa tai muita ns. tuliaisia ja mitä ne yleensä ovat?
Kommentit (19)
Meitä on 5 joten yleensä käydään kaupassa kun mennään lomalla mun vanhempien luo. Välimatkaa on 1000km joten ihan kahvilla siellä ei piipahdeta :) Toki heillä on aina pakastin täynnä hirven ja poronlihaa ja niitä syödään pääsääntöisesti ja kalastetaan mutta kaikki maidot, leivät, rahkat ostetaan ja ovat sitten kaikkien käytössä. Viedään myös aina jotain ihan tuliaisiksi, yleensä muuta kuin ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vie ruokia ellen itse ole tehnyt jotain "erikoista" esim.leiponut tai tehnyt leipää. Yleensä vien kukkia.
Jotain perustuliaista vien, en ruokia. Joskus mökkille vien juotavia ja muuta ihan tarpeeseenkin. Mutta en rahan takia vaan kulkemisen helpottamiseksi
Asutaan naapurikunnassa ja pistäydytään usein ihan ilmoittamattakin, en vie tuliaisia. Mökille sen sijaan ostetaan pääsääntöisesti ruokia ja kahvileipää jos ollaan yötäkin. Tosin äitini haluaa silti tarjota meille omistaan.
En ja uskoisin vanhempieni pitävän outona jos tulisIn ruokakassin kanssa. Sen sijaan joskus vien kukkia tai esim kirjan, josta arvelen äitini tai isäni pitävän. Me ei sääntönä viedä tuliaisia lähisuvun kesken kun näemme usein joka tapauksessa. Vanhempani eivät tuo tuliaisia meilläkään tullessaan ellei nyt erikseen juhlita jotain.
Perheissä on kuitenkin eri tapoja. Mieheni äiti on vähävarainen, pitkään kotiäitinä, avioero ja nyt huono eläke. Hänelle annamme silloin tällöin ihan rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vie mitään. Ei odoteta että vien mitään.
Otan aina oman maitopurkin ja lapsille ruuat mukaan. 70v äitini kulkee pyörällä kaupassa, enkä edes oleta, että hän raahaisi mitään maitoja sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, tuon tuliaisina nykyisestä kotimaastani parmesania, mozzarellaa, salamia, prosciuttoa, yms. jotka täällä ovat halvempia ja laadukkaampia. Kerran jopa tuotiin pari kiloa jäihin pakattuna samana aamuna kalastettuja katkarapuja ja scampia.
Kun vielä asuin Helsingissä, saatoin silloinkin joskus tuoda ainekset esim. yhdelle aterialle ja kokkasin sen yhden lounaan/päivällisen viikonlopun aikana.
Nyt kyllä vähän "odotetaan", että sitä parmesania tai oliiviöljyä tulee, eivät enää itse osta näitä ollenkaan. :)
Tässäpä kiperä kysymys.
Jos ajattelen asiaa omalle kohdalleni ja että aikuiset lapseni tulisivat kylään luokseni (yöksi tai vaan nopeasti piipahtaisivat), en tosiaankaan olettaisi heidän tuovan yhtikäs mitään muuta kuin itsensä tuliaisiksi. Mulle olisi lähes kunnia-asia saada vieraani kestittyä ihan omin varoin.
Omassa lapsuudenperheessäni tilanne taas on ihan toinen. Äidille mielelläni vienkin tuliaisia: monesti se on joku koriste-esine, kosmetiikkaa, kirja, astia jne. muisto, joka on äidille mieleinen. Ruokapussien kantaminen minusta olisi omituista.
Kaikilla tavoilla p*skamainen isäni olettaa meidän kantavan kyläillessä omat ruokamme ja juomamme mukanamme. Eli kun istumme kahvipöydässä, tämä kyseinen "isä" esim. laskee jokaisen syömämme ruisleivän palasen ja luettelee ÄÄNEEN (!), mitä olemme syöneet ja mitkä syömisistämme on "hänen rahoillaan ostettua". Äitiä hävettää ja nolottaa moinen moukan käytös, ja pahoittelee isän henkistä sairautta aina jälkeenpäin. Voitte varmaan kuvitella, ettei halua olla tuon ihmisen kanssa missään tekemisissä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen vanhempien luona käydessä (asuvat 400 km päässä, käydään siellä 3 kertaa vuodessa) viemme aina jotain tuliaisia, kukkia, suklaarasian, joskus jotain vähän erikoisempia ruokatarvikkeita.
Mun vanhemmille emme vie koskaan mitään ;) asuvat 5 km päässä, ja käydään usein pistäytymässä. "Vierailut" on niin erityyppisiä kuin anoppilaa. Äiti varmaan sais sydärin, jos jotain tuotaisiin :)). Meille tullessaan tuo aina kassillisen ruokaa, kun tulee lapsia hoitamaan.
En siksi, että pitäisi tai siksi, että minun oletettaisiin ruokkivan oman poppooni. Mutta satun pitämään leipomisesta, mitä taas vanhempani eivät ole enää pitkään aikaan jaksaneet tehdä, joten usein vien pullaa tai jonkin piirakan ihan vain heitä ilahduttaakseni. Samoin laitan monesti heillä vieraillessani jotain vähän erikoisempaa ruokaa tai iltapalaa ihan omaksi ja muiden iloksi (ja tämä tietysti sisältää sen, että käyn ostamassa ainekset). Rahakysymys tämä ei ole kumminkaan päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joitain erikoisruokavaliotuotteita allergiselle lapselleni otan yleensä mukaan, vaikkakin niitäkin yleensä löytyy aika hyvin vanhemmiltani. Kun taas vanhempani tulee meille, yleensä tulevat kauppakassin kanssa. Lasten synttäreille kun tulevat, tuovat limsaa, mehua, keksejä ym tarjottavia ihan pyytämättä. Kauppaan jos menen äitini kanssa samaan aikaan, hän yleensä "varastaa" ostokseni joko kokonaan tai osittain maksettavakseen, tyyliin minä voin maksaa kun noi vaipat ja tuon kahvin ja pojan ale-kengät...
Vien aina ruokaa mennessäni äitini luokse.
Vaikka hän kutsuisi minut ja perheeni luoksensa syömään, ei hänellä koskaan ole yhtään sellaista ruokaa mitä pystyisin syömään. Hän tietää kyllä allergiani varsin hyvin, mutta ei vaan halua ottaa niitä huomioon. Siispä vien sinne aina sellaista ruokaa mitä pystyn syömään.
Ruokavalioni ei oikeasti edes ole kovin vaikea. Vain maitoproteiini, tomaatti ja kiivi ovat sellaisia joita en voi syödä ollenkaan. Äitini kuitenkin tykkää tehdä maitopohjaisia ruokia, joihin käyttää oikeaa voita, ja ainoa vihannes jota edes ostaa kotiinsa on tomaatti.
Missään muualla ruokavalioni ei ole ongelma kuin äitini luona. Onneksi siitä ongelmasta selviää helpolla kun ottaa omat ruoat matkaan. Vien sinne mennessäni ruokaa aina niin paljon että siitä riittää hyvin muillekin jos vaikka joku haluaisi sitä syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun isäni vielä pystyi asumaan kotonaan niin vein hänelle aina käydessäni (n 3-4 krt vuodessa) noin kuukauden valmiit itsetehdyt ruoka-annokset pakkaseen ja lisäksi kassillisen normaaleja pesuaineita tms tarpeellista. Isäni oli todella vähävarainen ja sairas. Mitään hän ei ikinä kuitenkaan pyytänyt minulta, mutta vaikutti onnelliselta.
En tietenkään vie. Kun menen vanhemmilleni, en mene "KYLÄÄN" vaan "KOTIIN".
[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 11:40"]
En tietenkään vie. Kun menen vanhemmilleni, en mene "KYLÄÄN" vaan "KOTIIN".
[/quote]
Mä olen tuo jonka perheessä on 5 ja vaikka menenkin kotiin niin en odota että äitini ja isäpuoleni kustantavat meidän syömiset ja juomiset koska ollaan monesti heillä parikin viikkoa kerrallaan. Meille taas kun tulevat niin tarjotaan ruoat, vaikka tuovat yleensä poroa ja hirveä tullessaan pakkaseen. Minusta tää systeemi on meillä ok.
En vie ruokia mukana, jos on kutsuttu kylään syömään tai kahville. Jos menemme pidemmäksi ajaksi "maalle", niin ostan kaupasta meidän tarvitsemiamme ruokia (jugurtit, mehut ym.), laitan myös ruokaa siellä.
Ei olla viety. Mutta nyt kun anoppipuoli delasi ollaan papan luona käydessä (matkaa700km) otettu vastuuta kaupassa käynnistä ja ruuanlaitosta. Lähinnä siksi ettei tarvitse syödä vanhenemassa olevia maitotuotteita ja saa kasvikset lihan/kalan ja perunan kaveriksi. Vastavuoroisesti saadaan karpaloita/lakkoja/hirveä kotiinviemisiksi.
No en todellakaan vie. Eivät hekään tuo meille tullessaan. Kaikilla on varaa kestitä vieraansa.