Tajusin juuri, että olen muuttunut todella paljon!

  Esikoisen syntymänaikoihin olin vasta 18v, tein kuitenkin itse pojalle soseet, käytiin vaunulenkkeilemässä, imetys ei onnistunut ja se minua harmittaa vieläkin. Maidon tulo vain lakkasi ja itkien annoin korviketta, juttelin asiasta neuvolassa ja siellä sitten lopulta sanoivat, että pääasia on, että lapsi saa ruokaa. Kukaan ei neuvonut minua imetyksen kanssa. Tilanne oli muutenkin huono, lapsen isä kävi kotona suunnilleen vain syömässä ja riitelemässä. Lopulta puolen vuoden jälkeen potkaisin miehen pihalle ja jatkoin pojan kanssa yksin.

   Palasin kouluun, hoidin pojan ja kävin kouluni loppuun. Olin työharjoittelussa, kun löysin nykyisen kumppanini. Hän oli työparini ja rehellisesti, koskaan en ollut tuntenut samanlaista vetovoimaa keneenkään ikinä! Rakastuin korviani myöten ja ensi tapaamisesta menikin viikko, kun jo seurustelimme. Mies hoitaa poikaani ihan kuin omaansa ja kutsuukin häntä pojakseen. Poikani biologinen isä ei ole kiinnostuntu tapaamaan poikaansa eikä ole kertaakaan ottanut yhteyttä. Tänä vuonna tulee 3 vuotta täyteen, kun viimeksi tuli käymään katsomaan poikaansa, sekin oli pian eron jälkeen, kun haki viimeisiä tavaroitaan ja minä jouduin houkuttelemaan hänet, että viettäisi hetken poikansa kanssa. Hetki, jep, miehen hetki oli 15 minuuttia, katsoi kun poika leikki leluilla lattialla, silitti selkään ja lähti pois.

    Pääsenkin tarinani loppuun, minulla on n. 5 kuukautta vanhat kaksoset joiden imetys on ihanasti lähtenyt käyntiin! Kummatkin ovat kasvaneet todella hyvin pelkällä rintamaidolla. Siinä missä esikoisen kohdalla halusin käydä myös kavereiden kanssa kahvilla, nyt minua ei tunnu saavan kotoolta mihinkään! Passitan miestäni käymään kahvilla, kaljalla, pelaamassa biljardia yms. kavereiden kanssa, hän joutui niin paljon raskausaikana passaamaan minua ja hoitamaan kotiamme, että minusta on kivaa, kun hänellä nyt olisi aikaa käydä moikkaamassa kavereita, mutta eipä tuokaan suostu paljoa menemään :D

    Mä joskus ajattelin, ettei musta tule sellaista äitiä, joka vain on kotona ja päivän polttavin puheen aihe on vaipan tuotos, uusi äänähdys, kyljelleen kääntyminen yms. mutta niin minusta vain tuli äiti, joka ei ilman lapsia halua kotiovesta poistua! :D

   Niin ja ikää nyt minulla on 22v. JA kyllä, pidän itseäni hyvänä äitinä, virheiden kautta oppii. En tiedä miksi minun piti tämä jakaa teidän kanssa, mutta kerroinpa nyt kuitenkin tarinani.