Lue keskustelun säännöt.
Juhannus anoppilassa ahdistaa :(
19.06.2013 |
Joo anteeks jo valmiiksi että tuun tänne purkaan. Ei oikeesti vaan halua enää enempää riitaa aiheesta miehen kanssa niin pakko koittaa selvittää ajatuksia. Eli tarkoitus olis lähteä ensimmäistä kertaa tyttären synnyttyä anoppilaan. Miehen vanhemmat on iäkkäitä, yli seitenkymppisiä. Olot on jokseenkin alkeelliset, ollaan yötä pihamökissä jossa on sähköt mutta ei vettä. Tuossa ei ole vikaa, sen kyllä kestää- mutta en kestä sitä kommentointia. Myönnän, että olen vähän herkistynyt, odottaessa hormonit vaikutti ja silloin esim appiukon kommentti "kaksiko niitä tuleekin" mun raskausmahaan liittyen sapetti niin että en sille reissua pystynyt sille puhumaan. Kun heille ei voi sanoa vastaan. Mies loukkaantuu jos sanon heille vastaan. Heillä on sellainen kulttuuri että vanhempia kunnioitetaan, eikä heille sanota vastaan tai rumasti. Ja eikä siinä mitään, alussa ihailin sitä miten heillä on sopuisaa ja kaikki lapset kunnioittaa vanhempiaan. Itse kyllä sanon omalle äidille suoraan jos sen mielipiteet minun elämästä ei miellytä, mutta anoppilassa on pidettävä suu kiinni. Ja tulee jotenkin epäkelpo olo, että edes tekis mieli sanoa vastaan, ymmärrättekö. Ja vähän pelottaa että pystynkö olemaan sanomatta. Jotenkin sitä on itsekin muuttunut, että ei ole tarve olla se kiltti hiljainen miniä ja yrittää miellyttää. Pelkään että saan siellä riidan aikaiseksi, jos he kommentoi minun lapsen hoitotapoja tms.
Nyt illalla sain aikaan riidan miehen kanssa, kun sanoin että pystynköhän olemaan sanomatta jos tulee kommentointia. Kaikki lähti siitä että soitin miehen vanhemmille kysyäkseni onko siellä pimennysverhoja että saadaan (ja vauva saa) nukuttua. Ensin puhuin appiukon kanssa puhelimessa. Kysyi kuulumiset ja onko vauva ollut terve. Kerroin että on muuten mutta kun hampaita tekee niin vähän itkuinen ja kiukkuinen. Appiuko ehti tokaista vain että "lääkäri sanoi että ei ne hampaat lasta kipeäksi tee" ennenkuin ehdin sanoa mitään, kun anoppi jo tuli puhelimeen. Ja taas sama homma, anoppi ihmetteli että sekö on oppinut pimeässä nukkumaan, että kyllä heillä lapset nukkui valoisassa. Ja ei ole pimennysverhoja. Joopa joo.
Olen oikeasti aika temperamenttinen ja sanon asiat aika suoriksi. Tuolla sitä on vaan sitten pidettävä turpansa kiinni ja kuunneltava kunnioituksella vanhan kansan viisauksia. Mutta epäilen että pystynkö. Nuo omaan lapseen liittyvät asiat on mulle tasan sellaisia, että teen itse niinkuin parhaaksi katson, eikä siihen paljon appivanhempien mielipiteet paina. Oikeastaan loukkaa että jos tulevat liikaa ohjeistamaan. Vaikka ollaan aikoinaan otettu oman äidin kanssa aika rankastikin yhteen, niin siinä häntä nyt osaan arvostaa, että ei ole pienellä sanallakaan puuttunut minun tapaani hoitaa lastani. Mulla on myös vaihtoehtona jäädä tänne, mutta sitten mies joko lähtee ilman meitä tai sitten jää marttyyrina tänne ja ollaan joka tapauksessa juhannus riidoissa.
Onko mielipiteitä? EI kiitos sellaisia että itepä olet sukus valinnut tai ole itkemättä tyhmä ämmä, vaan jotakin rakentavaa, jos jollain vaikka samantapaisia kokemuksia!!??
Kommentit (21)
Sä pystyt olemaan hiljaa ja kunnioittamaan ihmisiä, jotka on on ratkaista sun miehellesi. Mäkin pystyn. Aina ennen anoppilavierailua oikein mietin sanon takaisin vanhoistakin jutuista, joita vieläkin mielessäni pyörittelen. Siellä olen kuitenkin ihan hiljaa ja juttelen kauniisti ja annan tarvittaessa appivanhempien kommenttien mennä toisesta kotiavustaja sisään ja toisesta ulos.
Varaa mukaan ylimääräinen iso pyyhe tai tumma lakana ja maalarinteippiä ja tarvittaessa teippaa se ikkunan eteen. Tai nukuta vauva aina vaununkopassa ja siihen harso tms.
ota mukaan myös iso paketti vauvan pyllypyyhkeitä, niin voit pihamökissä vaihtaa vaipat yölläkin ilman, että tarvii mennä taloon pyllypesulle. Ota mökkiin jo kotoa itsellesi juotavaa ja jotain herkkua yms.
Älä stressaa vaan muista, että ne on sun miehen vanhempia. Ehkä ihan eri sukupolvea ja elävät ihan toisessa maailmassa kuin sinä, mutta lapsesi isovanhempia.
ps. En ole koskaan kuullut mieheni sanovan vanhemmillensa "vastaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, että sua sieppaa noi kommentit, ja varmasti on hormoneilla osuutensa. Koeta silti kestää ja pidä mölyt mahassasi. Ajattele vaikka, kuinka hyvät jutut saat tulla meille kertomaan pyhien jälkeen, mä ainakin haluun kuulla : ).
Nyt kun tiedät, että pimennysverhoa ei ole, niin varaa mukaasi jokin sopivan paksu viltti tai pussilakana siihen ikkunaan. Jollei sitä saa ripustettua, niin hakkaat sen pirulauta nauloilla seinään, ellei miehesi saa mitään tehtyä.
Hei. Onpas tuttu tilanne. Pimennysverhoja myöten. :D
Niihin verhoihin nyt ensin: ota joku tumma viltti mukaan, minkä sitten ripustat ikkynan eteen.
Muuhun: kommentit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja hymyilet kauniisti. Älä san mitään vastaan, mutta tee niinkuin parhaaksi näet.
Hyviä vinkkejä on ap saanut. Itse en kyllä ymmärrä, miksi sinne on pakko mennä ja miksi mies siitä kiukuttelee. Meidän perheessä on toiminut vallan hyvin se, että minä käyn lasten kanssa keskenään vsnhempieni luona, mies käy ehkä kerran vuodessa. Juhlapyhät vietetään kotona oman perheen kesken.
Minusta vaikutat vähän vaativalta persoonalta. Ei kaikesta sanomisesa ole pakko ottaa itseensä. Eikä kyllä itselläni tulisi mieleen vaatia kyläpaikassa pimennysverhoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7, itse ymmärsin, että AP vain kyseli, onko pimennysverhoja olemassa sen kummemmin syyttelemättä. Anopin ajattelematon ja jokseenkin (piilo)arvosteleva kommentti on tässä se, mikä anoppi-miniä -suhdetta rapistuttaa.
Tiedän ap, mitä tarkoitat. Omat appivanhempani laukovat kommentteja tyyliin "kyllä se on niin autossa kuin elämässäkin miehen paikka ratin takana ja nainen voi olla apukuski". Ja ovat siis ihan tosissaan. Miehen mielestä kommenttien pitäisi antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, eikä vastaan saisi väittää. Se nyt on vaan helpommin sanottu kuin tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paksu fleecepeitto tms.mukaan, minkä virität ikkunaan etkä puhu asiasta appivanhemmille mitään. Tuskin he huoneeseenne tulevat kyttäämään.
Muuten on tuttua, ei appivanhemmille voi sanoa mitään takaisin. Mies ei kyllä meillä loukkaannu vaan appiukko itse on myrtsinä jos hänelle sanoo vastaan. Yritän ottaa niin että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Kiitos kommenteista. Pitää heti sanoa että en ole mikään anoppihullu joka jatkuvasti tänne kommentoisi, ekaa kertaa avaan keskustelun. Ja juu, jos valmennan itseäni jo etukäteen, kohtelias nyökyttely/hymistely onnistuu ja antaa heidän puhua omassa kotonaan mitä haluaa. Siellä on kuitenkin niin kivaa kun saadaan olla maalla, niin en siksikään tänne kaupunkiin halua yksin jäädä, mies on hyvä hoitoapu eikä olla vauvan kanssa kaksisteen oltu yötä kotona niin ennemmin niin että koko perhe ollaan yhdessä. Ja saan otettua omat verhot mukaan, ei häiritse aurinko. Ennemmin niin kuin paikan päällä alkaa ihmetellä ongelmaa. Mun mies on oikeesti tosi lempeä ja rauhallinen ihminen, on sillä kestämistä minussa, myönnän sen että osaan olla aika vaativakin tyyppi niinkuin yksi tässä ketjussa sanoi. Olen sitten kotonani mutta anoppilassa ollaan ihmisiksi. /ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 00:31"]
Paksu fleecepeitto tms.mukaan, minkä virität ikkunaan etkä puhu asiasta appivanhemmille mitään. Tuskin he huoneeseenne tulevat kyttäämään.
Muuten on tuttua, ei appivanhemmille voi sanoa mitään takaisin. Mies ei kyllä meillä loukkaannu vaan appiukko itse on myrtsinä jos hänelle sanoo vastaan. Yritän ottaa niin että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
[/quote]
Sormi lipesi puhelimen näytöllä ja vahingossa epätykkäsin!
Taas niita vanhan polven edustajia jotka eivat voi jattaa kayttamatta jokaikista tilaisuutta jolla voi pistaa miniaa matalaksi. Jos olisin tuossa tilanteessa niin karkailisin aina kun mahdollista pitkille retkille vauvan kanssa tai antaisin vauvan isalleen ja menisin uimarannalle rusketusta hankkimaan tai johonkin muuhun kivaan paikkaan, maalla loytyy paikkoja ja tekemista. Marisijat saavat vaikka viettaa laatuaikaa poikansa kanssa, ei niita ole pakko katsella, sinahan teet miehellesi palveluksen kun annat hanen olla vanhempiensa kanssa. Ota paljon lukemista ja haivy johonkin syrjemmalle vapaa-aikaa viettamaan. Jos marisijat marisevat, niin sinullahan on vaikka selkavaiva, anna niiden passata itseasi niin miettivat kehteen kertaan ennenkuin kutsuvat seuraavan kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taskumatti. Tarpeeksi iso tai tarpeeksi monta.
Taskumatti. Tarpeeksi iso tai tarpeeksi monta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kun alkavat syytaa sontaa suustaan, mene vaikka kavelemaan tai juoksulenkille. Kesalla voi nauttia luonnosta eika tarvitse jumittua sisatiloihin vanhojen korppujen kanssa. Siella maallahan voi harrastaakin kaikenlaista. Jos siella on paljon muitakin vierailemassa, on helppo pujahtaa sielta huomaamatta. Hankalissa keskusteluissa voi kayttaa pallottelutaktiikkaa, kun sinulle sanotaan jotakin, heita pallo jollekin toiselle. Esimerkiksi kun sanovat sinulle vaikka etta nykyajan miniat ovat laiskoja, heita vaikka :"mita mielta sina xxxxx olet?" Elikka muut saavat hoitaa vaittelyt, sinun rauhaasi ne eivat paase rikkomaan.
Unohdapa tällä kertaa temperamenttisi kotiin ja ota mukaan huumori! Niin minäkin tein aikoinani kun appivanhempien mökille lähdettiin. Kyllä päivä tai pari menee helposti kun kipaiset välillä vaikka kärryttelemään vauvan kanssa. Anna turhien kommenttien mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos ja hymyilet vaan, jopa jatkat juttua jos sieltä alkaa oikein neuvoa tulla!
Oma äitini on tuollainen, muutenkin haastava persoona. Nyt 60- vuotias ja vetoaa jo ikäänsä! Ei siis vain minun takia vaan vaikka siksi että liikunnan harrastaminen on vaikeaa, roskaa: itseaiheutettua, ei ole liikkunut koskaan. Aikaisemmin oli syynä kun me lapset oltiin olemassa, sitten oli töitä, sen jälkeen ikää kertyy.
Ihmisiä ne mummot ja vaaritkin on. Ja heillä on omat vikansa, omat kurjat lapsuusmuistot. Oli oma esikoinen ja anoppi joka oli häntäkin kurjempi. Hänen on pitänyt olla myös yksin äitinä ja nyt tulee nuoremmat joilla on paremmin..
Minusta kolmoselta tuli ihan loistava vastaus! Ja siitä sitten seuraavia jatkojalistusta: valmistaudu asioihin, muista ottaa omia herkkuja laukkuun huoneeseen joita napostelet kun olet "paossa". Voit ottaa mukaan myös kuulokkeet ja kuunnella musiikkia, kirjan niin luet (tai lehtiä selattavaksi).
Kaikki lastenhoitoon sopivat seikat kannattaa ottaa huomioon: rasvaa (silläkin siivoaa kakkaa, opin tämän sairaalasta), kosteuspyyhkeitä.
Ja tuota verhon paksuntamista en olisi itse keksinyt. Käytä ihmeessä! Ei sitä tarvitse edes kertoa muille että peittää ikkunaa!
Pakkaa mukaan särkylääkettä ja muista riittävästi myös lämmintä vaatetta, jos vauva aivastaa niin hän on saanut kylmää vetoa. Oma äitini ei tajunnut että lapsi pärskii vauvana pitkään lapsivettäkin. On se vaan katsokaa ihmeellistä kun tulee uutta tietoa niin niiden päivitys EI VAAN ONNISTU!
Koitan muistaa tämän itsekin kun omat lapset saa lapsia..
Mutta siis koita jaksaa: puhu jo etukäteen miehelle että SINUT TUNTIEN on varmaan hyvä että hänkin tukee asiassa, antaa sinun olla rauhassa ja patistelee vaikka lenkille kun huomaa että alat kiehumaan.
Tai keksit että sinua nyt vähän väsyttää, oletkohan tulossa kipeäksi (siihen varmaan tulee saarna miten ennen joutui kipeänäkin hoitaa lasta) niin kehitä tälläsiin kohtiin vaikkapa jotain anoppia kehuvaa; ihan vaan jotain huuhaata kuten: "Olet oikeassa, ja silloin kun ei ollut tiskikoneitakaan apuna!" Ja sitten muista kehua miestäsi että mies on ihana auttava käsi ollut, hyvin olet kasvattanut -vinkkaat ja menet omaan soppeesi syömään jotain hyvää.
Minulla on meinaan itselläni 4 lasta ja kaikkien kanssa on saanut vääntää ties mistä: ymmärrän täysin sinua ja itsekin olen temperementtinen, kurjaa on jos siitä joku ajattelisi että minut on kasvatettu huonoksi.
Itse näen asiat niin että kunnioittaa pitää myös muita; ikään katsomatta! Mutta ehkä tuo ajattelutapa on tulossa meidän 3-kymppisien myötä.
Oikeasti tuo että kiinnitätte huomion etukäteen mahdollisiin ongelmiin ja siihen että voit halutessasi lähteä pakosalle on iso juttu. Koita ajatella tulevaisuuttakin: 10 vuoden päästä ei tälläisiä lomia varmaan enää tule, koita pitää ajatus siinä että teillä on ihana vauva ja isovanhemmat saavat myös nauttia hänen seurasta.
Viekää jotain juhannusviemistä, koita olla avuksi (tarjoudu auttamaan) mutta anna heille myös tilaa. He ovat "aina tehneet näin".
Tsemppiä kamalasti!
Juu, juu, siis me herkkähipiäiset hormoonihöyry hermoilijat voidaan viettää juhannus huumorilla! :D
Ota sun jussi nyt ihan letkeästi, sieltä tulee varmasti näitä hyviä neuvoja. Ota ne vastaan kiitellen, ei ne silti teille sovi tai neuvo voi olla ihan naurettava mutta kiittele siitä ja hymyile. Ei ne vaan tajua että on vähän höpsöjä.
Heittäydy tuohon juttuun mukaan. Kysele vaikkapa ohjeita. Mutta varaa itsellesi omasta sopesta turvasatama.
Voi voi, kyllä ihmiset on herkkähipiäisiä. Mä en ikinä ottaisi nokkiini ap:n mainitsemista appivanhempien sanomista kommenteista. Ei ihme, että kaikki anopit on "kamalia"... Todellakin vanhempia ihmisiä pitää kunnioittaa, eikä suoraan sanominen ole todellakaan mikään hyve, vaan yleensä huonoa käytöstä!
Olenn kyllä miettinyt joskus tämän anoppihullun mielenterveyttä. Tyylistä jo tuntee, että sama tyyppi suoltaa päivittäin näitä anoppijuttuja tänne.
Jotain täytyy kyllä olla päästään vialla, kun jaksaa tällaisia tarinoita kehitellä joka päivä