Kysymyksiä sijaisperheille/sijaisvanhemmille.

ns. pitkäaikaisen perhehoidon sopimukset ovat muotoa toistaiseksi. Muutama prosentti näistä lapsista pystyy palaamaan syntymäperheeseensä vanhempien ongelmien poistuttua, suurempi määrä sijoituksista purkaantuu sijaisvanhempien aloitteesta. Eli valtaosa lapsista kasvaa aikuiseksi sijaisperheessään. 

Ihan realistisia juttuja miettii kolmen pojan äiti. Lapsestahan maksetaan hoitopalkkio (joka lasta kotona hoidettaessa yleensä aika korkea) ja kulukorvaus, lisäksi lapsilisän saa yleensä sijaisperhe. Taloudellisen puolen sijaislapsessa hoitaa sijoittajakunta, mutta aikaa sijaislapsi vie eri tavalla kuin biologinen. Henkiset kolhut ovat monesti suuria ja ekat vuodet työntäyteisiä (mutta niinhän ne ovat biojenkin kanssa). 

Tytön saat varmasti, jos sellaisen haluat, ns. naapurin Liisa kyllä jää tulematta.

Saatteko lapsesta sellaisen summan (tämä ei tietenkään ole pääasia, tiedän, mutta kysyn kuitenkin), että se kattaa esim. lapsen päivähoitomaksut ?

Luin jostakin tutkimuksesta, jonka mukaan lapsen ollessa sijaisvanhempiensa näköinen, se vahvistaa vanhempien kiintymystä lapseen. Ulkonäkövaatimuksia ei ehkä kuitenkaan kannata asettaa, kyllä sosiaalityöntekijät osaavat yleensä sijoittaa lapsen hänelle sopivaan perheeseen. Perhehoidossa etsitään aina lapselle sopivaa kotia, ei päinvastoin. 

Perhehoidon tuet eivät ole kovin kummoiset, mutta toki korvaus on tervetullutta lisää arkea pyörittämään. Suosittelen, että perehdytte aiheeseen vaikkapa lukemalla kirjan Terveisiä sijaisperheestä (en muista toimittajaa). Sijaisvanhemmuuteen kuuluu tietty epävarmuus, mutta kun elää päivän kerrallaan, voi sijaisvanhemmuudesta nauttia kovasti. Haasteita kuuluu aina vanhemmuuteen ja biologisetkin lapset ovat meillä vain lainassa.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 23:02"]

Ihan realistisia juttuja miettii kolmen pojan äiti. Lapsestahan maksetaan hoitopalkkio (joka lasta kotona hoidettaessa yleensä aika korkea) ja kulukorvaus, lisäksi lapsilisän saa yleensä sijaisperhe. Taloudellisen puolen sijaislapsessa hoitaa sijoittajakunta, mutta aikaa sijaislapsi vie eri tavalla kuin biologinen. Henkiset kolhut ovat monesti suuria ja ekat vuodet työntäyteisiä (mutta niinhän ne ovat biojenkin kanssa). 

Tytön saat varmasti, jos sellaisen haluat, ns. naapurin Liisa kyllä jää tulematta.

[/quote]

Mitä tarkoitat tuolla, että palkkio on korkea lasta kotona hoidettaessa? Onko palkkio siis eri riippuen siitä jääkö lasta lopullisesti hoitamaan kotiin vai meneekö esim osa-aikaisesti jossain vaiheessa töihin?

ap

Lapsen päivähoitomaksut hoitaa sijoittava kunta.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 22:32"]

Voiko sijaislasta rakastaa kuin omaansa?

Onko ehdotetuissa sijaislapsissa ollut myös sellaisia, joita et ole voinut/halunnut ottaa perheeseesi?

Onko perhen lapsilla oltava omat huoneet? Eikö huoneita voi jakaa?

Saako sijaislapsen "valintaan" vaikuttaa itse? Esim sukupuoleen?

[/quote]

Voi - ja luultavasti rakastaakin - kuin omaansa.

Ja on, ehdotetuissa on ollut sellaisiakin, joita "en olisi halunnut" , jos halullani olisi ollut merkitystä. En kuitenkaan pysty(nyt) kieltäytymään apua tarvitsevasta lapsesta , joten luonamme on asunut myös "haastavia sillanpäänuoria". Enää en uskaltaisi samaan alkaa, mutta olen jo vanha ja leskeksi jäänyt. Se mikä keski-iässä kahden aikuisen voimin oli ok... ei toimisi enää.

Ajoittain huoneita on meillä jaettu samanikäisen biolapsen kanssa. Ei ole siitä jäänyt traumoja kellekään.

Ja se sukupuoli... noh, anteeksi vaan: Koko kysymys on vähän naurettava. MItä hiton merkitystä lapsen sukupuolella tässä on?

[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 23:05"]

Luin jostakin tutkimuksesta, jonka mukaan lapsen ollessa sijaisvanhempiensa näköinen, se vahvistaa vanhempien kiintymystä lapseen. Ulkonäkövaatimuksia ei ehkä kuitenkaan kannata asettaa, kyllä sosiaalityöntekijät osaavat yleensä sijoittaa lapsen hänelle sopivaan perheeseen. Perhehoidossa etsitään aina lapselle sopivaa kotia, ei päinvastoin. 

Perhehoidon tuet eivät ole kovin kummoiset, mutta toki korvaus on tervetullutta lisää arkea pyörittämään. Suosittelen, että perehdytte aiheeseen vaikkapa lukemalla kirjan Terveisiä sijaisperheestä (en muista toimittajaa). Sijaisvanhemmuuteen kuuluu tietty epävarmuus, mutta kun elää päivän kerrallaan, voi sijaisvanhemmuudesta nauttia kovasti. Haasteita kuuluu aina vanhemmuuteen ja biologisetkin lapset ovat meillä vain lainassa.

[/quote]

Meillä tämä kolme lasta on meidän taloudelle jo aivan äärirajoilla roikkumista. Eli sijaislapsen/lasten menot pitäisi saada katettua kokonaan sillä palkkiolla. Onko se mahdollista?

ap

[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 23:07"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 22:32"]

Voiko sijaislasta rakastaa kuin omaansa?

Onko ehdotetuissa sijaislapsissa ollut myös sellaisia, joita et ole voinut/halunnut ottaa perheeseesi?

Onko perhen lapsilla oltava omat huoneet? Eikö huoneita voi jakaa?

Saako sijaislapsen "valintaan" vaikuttaa itse? Esim sukupuoleen?

[/quote]

Voi - ja luultavasti rakastaakin - kuin omaansa.

Ja on, ehdotetuissa on ollut sellaisiakin, joita "en olisi halunnut" , jos halullani olisi ollut merkitystä. En kuitenkaan pysty(nyt) kieltäytymään apua tarvitsevasta lapsesta , joten luonamme on asunut myös "haastavia sillanpäänuoria". Enää en uskaltaisi samaan alkaa, mutta olen jo vanha ja leskeksi jäänyt. Se mikä keski-iässä kahden aikuisen voimin oli ok... ei toimisi enää.

Ajoittain huoneita on meillä jaettu samanikäisen biolapsen kanssa. Ei ole siitä jäänyt traumoja kellekään.

Ja se sukupuoli... noh, anteeksi vaan: Koko kysymys on vähän naurettava. MItä hiton merkitystä lapsen sukupuolella tässä on?

[/quote]

On sillä sinäänsä, että haluamme lisää lapsia perheeseemme mm siitä syystä, että saisimme tasapainotettua tätä sukupuolijakaumaamme. Siis myös biologisia lapsia haluaisimme tästä syystä lisää.

ap

On se mahdollista varmasti. Riippuu menojen suuruudesta. Laitoin tuohon viestiini, että korvaukset eivät ole kummoiset suhteutettuna siihen, mitä lapsen hoitaminen muualla kuin perhehoidossa maksaisi. 

Meidän mussukasta saamme yhteensä lapsilisineen noin 1200 euroa kuussa. 

Mitä sijaislapsille tapahtuu jos tulee avioero? Onko sijaisvanhemmilla erityisiä velvollisuuksia, vai käykö heille kuten niin monelle erolapselle, että jäävät pääasiassa toisen vanhemman harteille?  Saavatko vanhemmat jotakin erityistukea, ero kun on rankka yleensä muutenkin, ja lapsilla rankka tausta? Tuli vaan mieleen kun siajislasten tarpeet ovat niin erityisiä, mutta eihän mikään takaa sijaisperheenkään ikuista onnea? Eron sattuessa on varmaan rankkaa jäädä erityistarpeisen lapsen (ja mahd. omien) kanssa yh:ksikin...?

Minäkin kysyn (en ap) että maksaako kunta tmv. taho sijaislapselle esim. lomamatkoja perheen kanssa? En tarkoita nyt mitään super kalliita lomia, vaan esim. tavallisen loman viikoksi pariksi etelään tmv. Kysyn siksi, että en halua ns. omaa elintasoa laskea, mutta en tietenkään jättää sijaislasta ulkopuolelle mistään jutuista. Lapsesta saatavat korvaukset varmasti kattavat kulut (iso asunto valmiiksi, yksi suu lisää ei paljoa lisää ruokakuluja, lapsilisä riittänee vaatteisiin jne.) mutta jääkö sitä ns. säästöön sijaislapsen lomamatkaan/maksaako kunta tmv. matkan osittain kokonaan jos vuoden mittaan saatava kulukorvaus ei riitä siihen (siis se minkä laittaisi säästöön vuoden aikana ns. ylimääräisestä).

[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 23:11"]

On sillä sinäänsä, että haluamme lisää lapsia perheeseemme mm siitä syystä, että saisimme tasapainotettua tätä sukupuolijakaumaamme. Siis myös biologisia lapsia haluaisimme tästä syystä lisää.

ap

[/quote]

Miksi sukupuolijakaumaa pitäisi "tasapainottaa"?

Mikä ylipäätään on tuossa optimaali?

Jos te oikeaasti saatte lisälapsen perheeseenne, niin hänet tulisi todellakin kohdata itsenään eikä sukupuolensa edustajana...?

[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 23:16"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 23:11"]

On sillä sinäänsä, että haluamme lisää lapsia perheeseemme mm siitä syystä, että saisimme tasapainotettua tätä sukupuolijakaumaamme. Siis myös biologisia lapsia haluaisimme tästä syystä lisää.

ap

[/quote]

Miksi sukupuolijakaumaa pitäisi "tasapainottaa"?

Mikä ylipäätään on tuossa optimaali?

Jos te oikeaasti saatte lisälapsen perheeseenne, niin hänet tulisi todellakin kohdata itsenään eikä sukupuolensa edustajana...?

[/quote]

Ei sitä pidäkään, mutta me niin toivoisimme. Ja uskon, että se olisi sijaislapsenkin etu, että hän olisi toisen sukupuolen edustaja, sen mitä olemme kovasti perheeseemme kaivanneet. Ei siis millään tasolla kilpailija omien biologisten lastemme kanssa. 

ap

Mun mielestä on outoa, että haluat tytön "tasapainottamaan" perhettä. Lähtökohtaisesti sijoitetuilla lapsilla on tosi rankkoja taustoja, ettekä saa ketään herttaista naapurin tyttöä tasapainottamaan villiä poikalaumaa.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 23:20"]

Mun mielestä on outoa, että haluat tytön "tasapainottamaan" perhettä. Lähtökohtaisesti sijoitetuilla lapsilla on tosi rankkoja taustoja, ettekä saa ketään herttaista naapurin tyttöä tasapainottamaan villiä poikalaumaa.

[/quote]

Ei tietenkään, en nyt haluaisi takertua tähän sukupuoli asiaan. Pääasia olisi se, että yksi tai kaksi kotia tarvitsevaa lasta saisi rakastavan kodin. Eikö? Onko sillä oikeastaan väliä miksi meille olisi tärkeää saada tänne myös tyttö jos sijoituksesta vain hyötyisivät kaikki ja ennen kaikkea se lapsi? 

Meillä on yhdellä lapsistamme adhd, joten tietäisimme kyllä myös elämän erityislapsen kanssa. Sitähän useat huostaan otetut lapset ovat. Uskon, että meillä löytyisi osaamista ja kokemusta siis myös haastavammista lapsista. En todellakaan olisi odottamassa mitään helppoa tyttöä meille, sellaista emme saisi taatusti biologisestikaan :) 

ap

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 16:55"]

Sijaislapsia ei ole, vaan sijoitettuja lapsia. Kyllä lasta voi rakastaa kuin omaansa. Lapsen sukupuolesta voi esittää toiveita. Työssäkäynti ei nykyisin vaikuta korvauksiin, jotka eivät todellakaan ole korkeita. Meillä on sijoitetulle lapselle oma huone, mutta en tiedä onko se välttämättömyys, Meidän tilanteessamme lapsi on tullut ensin ja vasta sitten päätetty alkaa sijaisvanhemmiksi tavallaan. Enempää lapsia ei perheeseemme tule.

 

Kyllä minusta 1200e lapsesta kuussa on aika tavallisen korkea korvaus. Moni ei saa sen vertaa edes palkkaa käteen. Kiinnostaisi tietää, mitä kuluja tuon summan oletetaan kattavan? Vai saako noin paljon käteen vain ne, jotka jäävät töistä pois kokoaikaisiksi kotiäideiksi?

 

Suomessa keskipalkka on n.3000e,en tiedä millä nälkäpalkalla töitä olet tehnyt mutta kyllä se tulotaso tipahtaa lähes jokaisella työssäkäyvällä joka jää kotiin sijaisperheeksi ryhtyessään. Kulukorvaus ei kata kaikkea ja kai ymmärrät että esim.1500e kk palkka maksetaan 8tunnin työpäivästä, palkkio sijaisvanhemmalle on "työstä" jota teet 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Olen 3 pojan äiti ja olen miettinyt tuota sijaisvanhemmuutta ihan tosissani. Haluaisin meille ehdottomasti tytön. Ja jostain syystä, vaikka lapsi ei oma olisikaan, niin haluaisin, että hän "sulautuisi" perheeseemme, eli olisi ulkonäköisesti sen näköinen, että voisi olla meidän. Onko tällainen toive ihan älytön? Lähinnä ajattelin ihan lapsenkin kannalta, että jokapaikassa ei aina joku olisi kysymässä mikä tämä yksi lapsi joukossa on, joka ei näytä meiltä muilta. Haluaisin, että ihmiset jotka eivät meitä tunne, voivat kuvitella lapsen olevan meidän biologinen lapsi.

Kovasti olen tosiaan tuota vaihtoehtoa miettinyt. Lapsia kun haluaisimme lisää ja biologisia emme enää halua tehdä. Raskaudet ovat olleet aika rankkoja ja toisaalta rahaakaan ei taida enää oikein olla. Sijaislapsestahan saa korvausta, joten sijaislapsi ei kuormittaisi taloutta enää nii pahasti kuin biologinen lapsi. 

Onko nämä miettimäni asiat typeriä?

ap

Me olemme kaikki paremmin tummia kuin vaaleita. Sijoitettu lapsemme vaalea. Meillä ei ole koskaan käynyt mielen vieressäkään ajatusta siitä "sulautuuko" lapsi ulkoisesti perheeseemme. Meille hän on perheen jäsen. Annamme hänelle turvallisen, eheän kodin. Opimme joka päivä uutta, jo se lapsen viattomuus saa rakkauden tunteet valtaan. Paremmin sinä työssä käyvänä elätät perheesi. Mieti vielä, mitkä ovat todelliset ajatukset sijaisvanhemmuuteen. Se sijoitettu lapsi on jo tullessaan eksynyt.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kolme biologista lasta tytöt 8v ja 7v sekä poika 5v. Kaksi vuotta sitten saimme perheeseemme lisäksi tytön 2v5kk ja pojan 6kk. Lapset ovat biologisia sisaruksia. Nyt lapset ovat 4v ja 2v. 

 

Kun sijaislapset muuttivat meille vauva nukkui aluksi meidän huoneessamme ja tyttö meni nuorimman lapsemme kanssa samaan huoneeseen. Tällä hetkelle kolme nuorinta ovat samassa huoneessa. Kyseessä kuitenkin tilava huone, josta voi myöhemmin jakaa kaksi huonetta. Tällä hetkellä kuitenkin järjestely tuntuu toimivan näinkin.

 

Rahaa saamme toisesta lapsesta n. 1200e ja toisesta 1400e. Raha ei kuitenkaan voi olla pääsyy ottaa sijaislapsia, heillä ei ole tarkoitus tienata, eikä heidän kuuluu mielestäni sen enempää "maksaa itseään" kuin muidenkaan lasten. Matkat ja lomat suunnitellaan koko perheen budjetti huomioon ottaen. Jos ei ole valmis luopumaan mistään, ei saa tilalle mitään. Itse mielelläni harvensin ulkomaan matkailua, jotta pystyimme ottamaan perheeseemme kaksi lasta, jotka eivät olisi ilman apua pärjänneet. 

 

Sijaislasta hakiessamme pyysimme mahdollisimman pientä lasta. Sukupuolta emme toivoneet, mutta sitäkin olisi voinut toivoa. Kun saimme tiedon pienestä tytöstä, olimme heti varmoja että hän kuuluu perheeseemme. Sijaislapset ovat myös ulkoisesti melko paljon samannäköisiä omien lastemme kanssa kanssa. Juuri ennen sijoitusta tuli tieto että myös tytön pikkuveli tarvitsisi kiireellistä sijoituspaikkaa. Luonnollisesti otimme vastaan myös hänet. Sijoituksen pituudesta ei ollut aluksi mitään tietoa. Noin vuosi sijoituksen jälkeen saimme parhaimman/pahimman uutisen mitä voi saada. Lapset koekotiutettaisiin mahdollisimman pian. Olin lapsiin jo niin kiintynyt etten voinut kuin itkeä, vaikka sijaislapset ottaessa tiesin että tämä voisi olla edessä. Lapsille en surua näyttänyt, mutta luulen että he aistivat sen jokatapauksessa. Kotiutukseen asti ei kuitenkaan päästy. Tällä hetkellä olemme saaneet päätöksen pitkäaikaisesta sijoituksesta. Mitään takeita ei kuitenkaan ole, etteivät lapset kotiutuisi jonain päivänä. Sydämmessäni kuitenkin toivon että nämä perheen kaksi pienintä saisivat kasvaa luonamme tasapainoisiksi aikuisiksi asti. 

 

Sijaislapsi täytyy ottaa rakkaudesta ja halusta auttaa, ei rahasta. Täytyy miettiä perhettä kokonaisuutena. Sijaislapsikin on lapsi, ei tulonlähde!

 

Aivan törkeät summat sijoitus lapsista. Ei pienet noin paljon kuluta. Miljoonan saatte kun on aikuiseksi asti. Kuussa vai vuodessa tuo yli tonnin summa.

Vierailija kirjoitti:

Olen 3 pojan äiti ja olen miettinyt tuota sijaisvanhemmuutta ihan tosissani. Haluaisin meille ehdottomasti tytön. Ja jostain syystä, vaikka lapsi ei oma olisikaan, niin haluaisin, että hän "sulautuisi" perheeseemme, eli olisi ulkonäköisesti sen näköinen, että voisi olla meidän. Onko tällainen toive ihan älytön? Lähinnä ajattelin ihan lapsenkin kannalta, että jokapaikassa ei aina joku olisi kysymässä mikä tämä yksi lapsi joukossa on, joka ei näytä meiltä muilta. Haluaisin, että ihmiset jotka eivät meitä tunne, voivat kuvitella lapsen olevan meidän biologinen lapsi.

Kovasti olen tosiaan tuota vaihtoehtoa miettinyt. Lapsia kun haluaisimme lisää ja biologisia emme enää halua tehdä. Raskaudet ovat olleet aika rankkoja ja toisaalta rahaakaan ei taida enää oikein olla. Sijaislapsestahan saa korvausta, joten sijaislapsi ei kuormittaisi taloutta enää nii pahasti kuin biologinen lapsi. 

Onko nämä miettimäni asiat typeriä?

ap

Jo ihan suoralta kädeltä voin sanoa, että ei teille. Hylätty tai erityäin vaikeita kokenut lapsi ei ansaitse, että hänet otetaan, koska hänestä saa rahaa.

Jos raskaudet ja kysymykset siitä, onko lapsi biologisesti teidän ovat sinulle rankkoja, et ole kyllä millään tavalla valmis huolehtimaan lapsesta, iolla on kenties vaikeita, traumaattisia kokemuksia ja joka ensisijaisesti tarvitsee turvaa ja rakkautta. Ei, ei..