Kysymyksiä sijaisperheille/sijaisvanhemmille.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 22:45"]

Meillä kolme biolasta ja yksi sijoituksessa. 

Kyllä sijaislasta voi rakastaa ja ainakin näiden neljän vuoden jälkeen minä rakastan. Täysin samaa tunnetta kuin biolasten kanssa ei ole, saattaa osittain johtua sijaislapsen rankasta oireilusta (3/4 heistä käyttää mielenterveyspalveluja ennen täysi-ikäisyyttä).

Meidän lapsi oli tullessaan perusterveen papereilla, mutta nyttemmin diagnooseja on kertynyt. Täytti kyllä toiveemme tuolloin. Mutta siis sijaisperheily ei ole adoptio eli tarjotusta lapsesta voi kieltäytyä ja laadittavasta toimeksiantosopimuksestahan on kahden kuukauden irtisanomisaika (pysyväksi ajatelluista sijoituksista joka kymmenes purkautuu sijaisperheen aloitteesta)

Ei ole oltava omia huoneita, mutta kunnolliset tilat täytyy olla. Meillä nyt sijaislapsella oma huone, jonka hän kyllä joutuu syksyllä jakamaan uuden tulokkaan kanssa, kyseessä kuitenkin omakotitalon tilava lastenhuone.

Lapsen valintaan laaditaan melko tarkkakin profiili, on kaikkien etu, että lapsi sopii perheeseen mahdollisimman hyvin. Me olemme määritelleet alle kouluikäinen tyttö, mieluiten 4-5 vuotias. Vanhemmilla ei saa olla henkirikostaustaa (tämä perheemme turvalisuuden vuoksi), ei maahanmuuttaja, romaani voi olla. Mahdollisimman terve. Tämä kuulemma keskivälin tiukkuus, lähinnä siksi, että tuo sukupuoli on määritelty. Alle kolme vuotiaita toivotaan kuitenkin eniten, että siinä mielessä aika löysä meillä. 

Jos mietitte sijaisperheilyä, niin voin suositella. Paljon ottaa, mutta niin antaakin!

[/quote]

Mielenkiintoista on se, että lapsi teille tullessaan oli perusterveen papereilla, mutta sijoituksessa teillä oltuaan hänellä onkin yhtäkkiä monta diagnoosia. Onko kyseessä taas todiste siitä, että sijoitus on suuri riski lapsen syrjäytymiselle

Toinen seikka: romani kirjoitetaan yhdellä a:lla. Romaani tarkoittaa kirjaa.

Hämmästyttävää on myös se, kuinka ap korostaa rahan merkitystä. Ei mielestäni sijoituslasta pidä ottaa perheeseen, joka on taloudellisesti aivan äärirajoilla. Myös ADHD-poikanne tarvitsisi kaiken huomionne sen sijaan, että haalisitte sijoituslapsen rahan takia. Outoa on myös se, miksi haluatte tytön. Entäpä jos tyttö onkin poikamainen ja villi poikatyttö. Olisitko silloin pettynyt lapseen, kun korostit niin suuresti sukupuolen merkitystä? Voisi myös ajatella, että pienen tytön olisi jopa hieman pelottavaa tulla (rahan takia) perheeseen, jossa on monta isompaa poikaa, joista yhdellä on lisäksi ADHD.

Syy miksi diagnoosit puuttuivat oli se, ettei kriisisijoituksessa olevaa lasta tutkita lainkaan. Tutkimusrumba ajoittuu ajankohtaan, jolloin lapsen on annettu rauhoittua tietty aika lopullisessa sijaisperheessä. Meidänkin lapsemme oli vastaanottokeskuksessa, jossa lapset vaihtuivat koko ajan ja hoitajat kolmessa vuorossa. Biologinen äiti taas ei saanut lasta vietyä edes perusneuvolaan kuin kaksi kertaa ekan vuoden aikana eli hän ei ole pystynyt silloin (eikä kyllä nykyäänkään) lapsen hoitoon sitoutumaan.

Minä en tyttöä edes sijoittaisi kolmen villin pojan perheeseen, joista yksi on adhd-lapsi. Liikaa kärsimystä jo kovia kokeneelle tytölle. Ainainen melu, remuavat pojat ja jo valmiiksi väsähtäneet aikuiset jotka laskevat paljonko lapsen pitää tuottaa että se kannattaisi ottaa. Kaikenlaista sitä näkee ja kuulee...

ap kyselee maksetaanko päivähoito/lomamatkat ym. ja paljonko liksaa siitä tytöstä saa. Kultaseni, kun se lähtee lapsen tarpeesta saada koti. Ei sinun tarpeestasi ansaita sillä lapsella. Tottakai siitä kuuluu saada korvaus, mutta jos taloutenne on jo nyt täysin kuralla niin en suosittele. Lapsi ei ole kesäkissa joka otetaan ja sitten jätetään kun ei jaksettukaan. Näitäkin voi jo etukäteen miettiä.

Haloo!  Eiköhän rahapuolen selvittäminenkin ole ihan sen lapsen edun mukaista, arvioidessa mitkä perheen resurssit ovat!! Ei mitenkään tienaamista... Kyllä se minun mielestäni on oleellista tietää etukäteen, kuinka paljon sijoitettu lapsi keikauttaa venettä, jos keikauttaa. Eli tuoko tullessaan lisää taloudellisia paineita, samalla kun tulee niitä muitakin lapsen mukana tulevia uusia kuvioita huomioitavaksi. 

Törkeää täällä tuomita, ettei ap olisi kelvollinen sijaisvanhemmaksi tästä syystä, tai syystä että haluaa jotakin tiettyä sukupuolta. Kas, sijoituslapsen ottamisessa ON mahdollista toivoa sukupuolta, miksi sitä silloin ei saisi tehdä? Tytöillä ja pojilla on eroja, ja saa olla. Molemmat on tietty ihan yhtä hyviä ja rakkaita, mutta erilaisia. Se erilaisuus on rikkaus, joka näkyy ja tuntuu käytännössä, miksei sitä voisi toivoa? On ilo tehdä poikien kanssa poikajuttuja, mutta ilo myöskin tehdä tyttöjen kanssa tyttöjuttuja. Jos yksi tyttö näin saa perheen, jossa hän on toivottu, niin mikä on väärin? Huh huh teitä. 

Tsemppiä ap:lle. Älä lannistu täällä. 

Niin mites se Anna-Leena Härkönen kirjoitti: "kai sitä jotain toivoa saa, jos vieraan ihmisen himaansa ottaa"

Sijaislapsia ei ole, vaan sijoitettuja lapsia. Kyllä lasta voi rakastaa kuin omaansa. Lapsen sukupuolesta voi esittää toiveita. Työssäkäynti ei nykyisin vaikuta korvauksiin, jotka eivät todellakaan ole korkeita. Meillä on sijoitetulle lapselle oma huone, mutta en tiedä onko se välttämättömyys, Meidän tilanteessamme lapsi on tullut ensin ja vasta sitten päätetty alkaa sijaisvanhemmiksi tavallaan. Enempää lapsia ei perheeseemme tule.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 16:55"]

Sijaislapsia ei ole, vaan sijoitettuja lapsia. Kyllä lasta voi rakastaa kuin omaansa. Lapsen sukupuolesta voi esittää toiveita. Työssäkäynti ei nykyisin vaikuta korvauksiin, jotka eivät todellakaan ole korkeita. Meillä on sijoitetulle lapselle oma huone, mutta en tiedä onko se välttämättömyys, Meidän tilanteessamme lapsi on tullut ensin ja vasta sitten päätetty alkaa sijaisvanhemmiksi tavallaan. Enempää lapsia ei perheeseemme tule.

[/quote]

Kyllä minusta 1200e lapsesta kuussa on aika tavallisen korkea korvaus. Moni ei saa sen vertaa edes palkkaa käteen. Kiinnostaisi tietää, mitä kuluja tuon summan oletetaan kattavan? Vai saako noin paljon käteen vain ne, jotka jäävät töistä pois kokoaikaisiksi kotiäideiksi?

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 16:55"]

Sijaislapsia ei ole, vaan sijoitettuja lapsia. Kyllä lasta voi rakastaa kuin omaansa. Lapsen sukupuolesta voi esittää toiveita. Työssäkäynti ei nykyisin vaikuta korvauksiin, jotka eivät todellakaan ole korkeita. Meillä on sijoitetulle lapselle oma huone, mutta en tiedä onko se välttämättömyys, Meidän tilanteessamme lapsi on tullut ensin ja vasta sitten päätetty alkaa sijaisvanhemmiksi tavallaan. Enempää lapsia ei perheeseemme tule.

[/quote]

Kyllä minusta 1200e lapsesta kuussa on aika tavallisen korkea korvaus. Moni ei saa sen vertaa edes palkkaa käteen. Kiinnostaisi tietää, mitä kuluja tuon summan oletetaan kattavan? Vai saako noin paljon käteen vain ne, jotka jäävät töistä pois kokoaikaisiksi kotiäideiksi?

[/quote]

Eipä tullaista korvausta yleensä saa.

Siis kyllä suurissa kaupungeissa, ainakin Hesa ja Tampere, korvaus on korkeampi jos et ole töissä kodin ulkopuolella. Erään ison kaupungin korvaus sijaiskodille on juurikin tuo 1200 kuussa plus noin 500 kulukorvausta, joka siis on veroton. Tarkoitus on kattaa lapsen kokoaikainen hoito, harrastusrahaa maksetaan kouluikäiselle.

Tervetuloa vain joukkoon, jos tuo raha kiinnostaa, sijaisvanhemmista on pulaa! Muista kuitenkin, että kotiäidin hommasta tämä on aika kaukana ja työaika on 24/7. Mutta lapsi on ihana! Raha on väärä motiivi, kyllä tuon summan helpommallakin tienaa. On kuitenkin ihana nähdä lapsen tulevan parempaan kuntoon ja omatkin lapset eivät tule tyhjään kotiin koulusta. Vaativa mutta antoisa työ (oikeammin tämä on elämän muoto)

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 16:55"]

Sijaislapsia ei ole, vaan sijoitettuja lapsia. Kyllä lasta voi rakastaa kuin omaansa. Lapsen sukupuolesta voi esittää toiveita. Työssäkäynti ei nykyisin vaikuta korvauksiin, jotka eivät todellakaan ole korkeita. Meillä on sijoitetulle lapselle oma huone, mutta en tiedä onko se välttämättömyys, Meidän tilanteessamme lapsi on tullut ensin ja vasta sitten päätetty alkaa sijaisvanhemmiksi tavallaan. Enempää lapsia ei perheeseemme tule.

[/quote]

Kyllä minusta 1200e lapsesta kuussa on aika tavallisen korkea korvaus. Moni ei saa sen vertaa edes palkkaa käteen. Kiinnostaisi tietää, mitä kuluja tuon summan oletetaan kattavan? Vai saako noin paljon käteen vain ne, jotka jäävät töistä pois kokoaikaisiksi kotiäideiksi?

[/quote]

Minä saan palkkiota 800 euroa kuussa ja kulukorvausta n.400 euroa. Koko summasta menee vero, josta saa korvauksen osalta palautuksen loppuvuodesta. Tuo neljäsataa siis kattaa lapsesta aiheutuvat kulut. Vaatteet, ruoka, lääkkeet, harrastukset, kuljetukset jne. Minulla tuossa palkkiossa on jo korotus erityishoitoisuuden takia. Olen siis vastuussa lapsesta vuorokauden ympäri kaikkina päivinä, joten ei mielestäni voi mistään jättipalkkioista puhua. Mutta tervetuloa vaan alalle, jos omalta tuntuu. Ei tässä mitään kadehdittavaa ole, mutta antoisaahan tämä on.

Kertokaahan, minuakin kiinnostaa :)

Meillä kolme biolasta ja yksi sijoituksessa. 

Kyllä sijaislasta voi rakastaa ja ainakin näiden neljän vuoden jälkeen minä rakastan. Täysin samaa tunnetta kuin biolasten kanssa ei ole, saattaa osittain johtua sijaislapsen rankasta oireilusta (3/4 heistä käyttää mielenterveyspalveluja ennen täysi-ikäisyyttä).

Meidän lapsi oli tullessaan perusterveen papereilla, mutta nyttemmin diagnooseja on kertynyt. Täytti kyllä toiveemme tuolloin. Mutta siis sijaisperheily ei ole adoptio eli tarjotusta lapsesta voi kieltäytyä ja laadittavasta toimeksiantosopimuksestahan on kahden kuukauden irtisanomisaika (pysyväksi ajatelluista sijoituksista joka kymmenes purkautuu sijaisperheen aloitteesta)

Ei ole oltava omia huoneita, mutta kunnolliset tilat täytyy olla. Meillä nyt sijaislapsella oma huone, jonka hän kyllä joutuu syksyllä jakamaan uuden tulokkaan kanssa, kyseessä kuitenkin omakotitalon tilava lastenhuone.

Lapsen valintaan laaditaan melko tarkkakin profiili, on kaikkien etu, että lapsi sopii perheeseen mahdollisimman hyvin. Me olemme määritelleet alle kouluikäinen tyttö, mieluiten 4-5 vuotias. Vanhemmilla ei saa olla henkirikostaustaa (tämä perheemme turvalisuuden vuoksi), ei maahanmuuttaja, romaani voi olla. Mahdollisimman terve. Tämä kuulemma keskivälin tiukkuus, lähinnä siksi, että tuo sukupuoli on määritelty. Alle kolme vuotiaita toivotaan kuitenkin eniten, että siinä mielessä aika löysä meillä. 

Jos mietitte sijaisperheilyä, niin voin suositella. Paljon ottaa, mutta niin antaakin!

Hei!

Olen 1,5-vuotiaan pojan sijaisäiti. Poika on ollut kodissamme jo vuoden ja rakastan häntä kuin omaani. Mitä oma nyt sitten tarkoittaakaan, biologisia lapsia minulla ei ole. Koen, että pieni muruseni, joka kutsuu minua äidiksi ja on vieläpä ihan näköiseni, on omani. Toki pojalla on syntymävanhemmat, joita hän tapaa säännöllisesti kerran kuussa. 

Sijaislapsesta voi esittää toiveita, hyvinkin tarkkoja, jos haluaa. Meidän perhe toivoi pientä, sukupuolella ei ollut väliä. Sukupuolta voi myös toivoa. Omaa huonetta ei tarvitse lapsella olla, mutta oma tila toki on oltava. Lapsen on tärkeä kuulua perheeseen täysipainoisesti ja häntä on kohdeltava aivan kuten muitakin lapsia.

Jos olet aikeissa ryhtyä sijaisvanhemmaksi, kannustan lämpimästi. Päivääkään en ole katunut sitä, että saamme olla tällä matkalla yhdessä.

Kuinka pian päätös pitkäaikaisesta sijoituksesta voidaan tehdä? ja millaisia perusteita sellaisen tekeminen vaatii?

Hauskaa muuten, miten sijaislasten kohdalla on ihan ok, ettei lasta rakasta kuten omaa lasta. Tämän ymmärtävät kaikki. Sen sijaan jos kyse on lapsipuolesta, niin johan kuuluisi rakastaa kuin omaa, muuten on julma ja kylmä ihminen. Hmm.

Ollapa itselläkin resursseja, voisin ottaa sijaislapsen.

Yleensä päätöksen tekeminen vie aikaa ja ennen päätöstä on tehty usein paljon töitä sen eteen, että lapsi voisi pysyä biologisten vanhempiensa luona. Heittäisin näin yleisenä keskiarvona parista kuukaudesta puoleen vuoteen riippuen monista asioista.

Yleensä päätöksen tekeminen vie aikaa ja ennen päätöstä on tehty usein paljon töitä sen eteen, että lapsi voisi pysyä biologisten vanhempiensa luona. Heittäisin näin yleisenä keskiarvona parista kuukaudesta puoleen vuoteen riippuen monista asioista.

Olen 3 pojan äiti ja olen miettinyt tuota sijaisvanhemmuutta ihan tosissani. Haluaisin meille ehdottomasti tytön. Ja jostain syystä, vaikka lapsi ei oma olisikaan, niin haluaisin, että hän "sulautuisi" perheeseemme, eli olisi ulkonäköisesti sen näköinen, että voisi olla meidän. Onko tällainen toive ihan älytön? Lähinnä ajattelin ihan lapsenkin kannalta, että jokapaikassa ei aina joku olisi kysymässä mikä tämä yksi lapsi joukossa on, joka ei näytä meiltä muilta. Haluaisin, että ihmiset jotka eivät meitä tunne, voivat kuvitella lapsen olevan meidän biologinen lapsi.

Kovasti olen tosiaan tuota vaihtoehtoa miettinyt. Lapsia kun haluaisimme lisää ja biologisia emme enää halua tehdä. Raskaudet ovat olleet aika rankkoja ja toisaalta rahaakaan ei taida enää oikein olla. Sijaislapsestahan saa korvausta, joten sijaislapsi ei kuormittaisi taloutta enää nii pahasti kuin biologinen lapsi. 

Onko nämä miettimäni asiat typeriä?

ap

ns. pitkäaikaisen perhehoidon sopimukset ovat muotoa toistaiseksi. Muutama prosentti näistä lapsista pystyy palaamaan syntymäperheeseensä vanhempien ongelmien poistuttua, suurempi määrä sijoituksista purkaantuu sijaisvanhempien aloitteesta. Eli valtaosa lapsista kasvaa aikuiseksi sijaisperheessään.