Onko teistä väärä syy erota, jos ei rakasta enää toista?
Ja molemmilla omat harrastukset ja tekemiset, lapsia hoidetaan vuorotellen, mutta ei koskaan yhdessä perheenä. Tavallaan eletään kahta eri elämää saman katon alla.
Kommentit (8)
Minkä ikäisiä lapsenne ovat? Jos talossa on alle 3-vuotiaita lapsia, ei pitäisi tehdä mitään noin radikaaleja ratkaisuja.
Paitsi että tunne erosta oikeana ratkaisuna on vahvistunut. Yksi 4-vuotias lapsi meillä on.
ap
Ja lapsetkin muuttaa kotoa joku päivä, ja sitten oletkin yksin. Toisaalta onko asiat tosiaan niin huonolla mallilla ettei toista vaihtoehtoa ole kuin ero? Joko lähdet ja saat itsellesi oman vapaan elämän ja ehkä uuden rakkauden, paremman suhteen toisen miehen kanssa, tai sitten lähdet ja päädyt yksin. Mutta jos siis loppuelämäsi sinkkunakin/yksinhuoltajana olisi parempi kuin nykyinen elämäsi niin eroa ihmeessä.
Olet luvannut rakastaa ja sinulta on kysytty " tahdotko" ja olet siihen vastannut tahtovasi. Ei se rakkaus mihinkään häviä, rakastumisen ja rakastamisen tunne voi hetkellisesti hävitä, mutta jos todella tahdot rakastaa, niin rakastat kyllä. Jos et tahdo enää, se on jo eri juttu.
Joskus pitää vain ottaa vihat niskaansa jos muut eivät näe tilannetta kuten sinä. Sinun elämästäsihän tässä on kyse. Ja lapsen. Aika huonon mallin lapsesi saa noin. Ja mitä kamalinta- ihminen hajottaa itsensä huonossa suhteessa eikä sitä tajua kun vasta pitkän ajan kuluttua eron jälkeen.
Mutta älä hetkeäkään kuvittele että ero on helppo. Sen kokeneena voin sanoa että se jos jokin vaatii PAAAAALJON töitä. Sinun pitää rakentaa uudenlainen suhde lapsen isään. Lapselle on tärkeää että teillä on ystävälliset välit. Sinun pitää rakentaa oma elämäsi uusiksi, itsesi, kaikki. Ja kaiken päälle vielä auttaa lastasi eron keskellä. Eka vuosi on pahin. Varaudu siihen.
eikä kenenkään elämä ole sen asian vuoksi pilalla. Asumme lähellä toisiamme ja lapsi tapaa molempia jatkuvasti. Olemme ystäviä, ainakin päällisin puolin, mutta enää ei ole paineita enempään. Minusta ero oli ainut oikea ratkaisu.
Mutta näin olen itsekin miettinyt, että varsinkin lapsi kärsii, kun ei näe koskaan mitään normaalia perhe-elämää, ainoastaan " vuoron vaihtoja" lapsenhoidossa. Ja eihän mun tietysti kenenkään mieliksi tarvii elääkään, mutta tuntuu pahalta, kun kaikki hylkäävät.
ap
Kaikki läheiseni ovat vain kääntyneet minua vastaan. Teen kuulemma väärin, kun eroan väärin perustein ja ilman syytä. Juuri kun sitä tukea läheisiltä olisin eniten tarvinnut...
ap