SuperMarjon jutut

Mä pelkäsin masentuvani, olinhan melankolisuuteen taipuvainen ollut koko ikäni! Samaten kaverini. Toki itkuisuutta ja alakuloa ekan puolen vuoden aikana synnytyksestä, mutta silti kaikki meni hyvin vrt. mitä pelkäsi ja odotti. Sama kaverilla, pelkäsi, mutta niin ei käynytkään. Kuulostankohan ihan Marjolta jos heitän ilmoille tälläisen ajatuksen että ehkä ne, jotka sitä vähiten odottaa, niin joutuvat sen (synnytyksenjälkeisen masennuksen) kokemaan?

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 11:31"]

Satuin näkemään osan ohjelmasta. Marjo käväsi synnyttämässä ja sen jälkeen huokaili ja ihmetteli silmät suurina, että miksi minä masentuisin, kun mulla on kaikki mitä minä haluan? 

Hieman huvittavaa. Aivan kuin jokainen masentunut olisi itse päättänyt, että nytpä minä masennun. Voi elämä, kaikenlaisia sitä on olemassa.

[/quote]

Mäkin sanoin 10v sitten että en ymmärrä masentuneita, olen niin positiivinen ja energinen ja vastoinkäymiset vahvistaa. En ymmärtänyt, että jokainen vastoinkäyminen jättää jäljen kehoon ja jos niitä ei koskaan käsittele, ne kasaantuvat.  Pari vuotta sitten keho sano stop ja elimistö ei tuottanut enää mielihyvähormoneja, ja pitkittynyt stressi laukaisi paniikkihäiriön mikä ilmeni lihasten hallitsemattomana tärinänä ja kasvojen vapinana. Eipä siinä paljoa auttanut miettiä että piristynpäs ja onpas kaikki hyvin, ulkoisesti olikin.. terveet lapset, työpaikka ja uus omakotitalo ja ihana mies.Muuttu mielipiteet, masennuin,vaikka en "päättänyt" masentua. :))

Supersuorittajilta se pahiten lanka alkaa palamaan, sitä ei vaan huomaa kun se kätketään kaiken tekemisen taakse.

Nyt olen onneksi itse tervehtynyt työelämään, mutta kyllä ne paineet mitkä ihminen itselleen luo, on pahemmat mitä yhteiskunnan kasaamat paineet on.

No se "Super-Marjohan" on hyvin yksinkertainen ihminen. Vain yksinkertainen ihminen ei näe kuin yhdellä tavalla tämän maailman ja ihmiset. Oma elämä ja oma kokemusmaailma on ainoa totuus kaikesta, ja sitten vielä ollaan niin tyhmiä, että ääneen ihmetellään toisten ihmisten erilaisia kokemuksia, elämäntarinoita, elämänkohtaloita jne. Ei voida käsittää, että maailma on hyvin moninainen paikka, erilaisia ihmisiä täynnä.Puusilmä näkee vain yhden totuuden.

Ihan samaa ajattelin. Tuskin kukaan lapsen saanut päättää, että nyt minä masennun, kun minulla ei ole esim. kallista omakotitaloa tai autoa, että jotakin puuttuu vielä. Ihan hölynpölyä pöljän suusta.

Itse masennuin synnytyksen jälkeen juuri siksi, että kaikki oli niin HYVIN! Tuntui, että elämä on nyt niin onnellista, ihanaa ja kaunista, että se voi mennä enää vain alaspäin. Pelko siitä, että menetän sen kaiken onnen, jota siinä tilanteessakoin, mursi minut henkisesti aivan täysin. Tunsin kai jonkinlaista syyllisyyttä siitä, että kaikki oli kohdallani täydellisen hyvin ja siksi vajosin ahdistukseen. Eli mäkin ihmettelin noita Marjon juttuja, logiikka oli niisä ihan vinksallaan, kun vertasin omaan kokemukseeni.